Mökkeilemässä

Aika Atlantidassa kuluu leppoisasti. Huomenna on edessä paluu Montevideoon. Se tuntuu hieman haikealta, sillä täällä tunnen oloni turvalliseksi ja rennoksi. Ihan kuin mökillä olisi, vaikka järven täällä korvaakin meri ja hiekkaranta. Ei pahemmat puitteet voisi sanoa. Olemme ahkerasti käyneetkin uimassa aina kun sade taukoaa ja aurinko ei ole liian polttava. Rannalle ei ole asiaa 12-16 välillä. Silloin aurinko on vaarallinen. Paloin silti yhtenä päivänä vaikka kello ei noin paljoa ollut. Merivesi imaisi kaiken aurinkorasvan iholtani eikä rasvaputeli sattunut mukaan. Oi miten hehkeä minun punainen nenäni oli ja miten huvittavan jäljen ihooni bikinieni olkainrinkula jätti. Prkl!

Mysteerimuna

Kattimuksetkin ovat saaneet nauttia ulkoilusta valjaissa päivittäin. Lisäksi heillä on myös kaapeli tv, kuten meilläkin. Siitä he näkevät ohi kulkevia koiria ja monenlaisia lintuja. Hirmu jännää, ainakin Hiron mielestä. Tilaa on myöskin enemmän ja juokseminen huoneesta toiseen on mukavaa ajanvietettä.

Vaihda jo kanavaa!

Ja kun sitten sataa tai on liian vaarallista olla auringonpaisteessa on onneksi monenlaista muuta puuhaa joiden parissa aika lentää. Tosin aika lentää kyllä blogia kirjoittaessa ja muuten surffaillessa netissä, mutta olen myös aloittanut uuden harrastuksen siippani kannustuksesta. Hän sanoi minulle ennen tänne tuloa että ehkä olisi hyvä opetella jonkin instrumentin soittaminen. Vuodessa voisi oppia paljonkin ja silloin huomioni kiinnittyisi johonkin muuhun kuin rahojen tuhlaamiseen asuntomme sisustamiseksi. Kjeh kjeh! No hyvä ideahan tuo oli ja nyt omistankin pikkuisen ja suloisen ukuleleen. Syy miksi valitsin juuri ukulelen on se että luulisin sen olevan tarpeeksi yksinkertainen soitin nokkahuiluja ja vähän pianoa soittaneelle henkilölle. Idean alunperin sain entiseltä työkaverilta, joka haaveili sellaista oppivansa soittamaan. A, kiitos ideasta. Voin kertoa sulle myöhemmin onko soitinta helppo oppia soittamaan ja kannattaako se. :) Muutaman nuotin osaan jo soittaa. Jihuu! Montevideosta meinaan kyllä ostaa nuottikirjan, ellen sitten sellaista onnistu netistä bongaamaan.

Lisäksi olen syventynyt paikallisiin makuihin hieman enemmän ja joitakin suosikkeja on jo löytynyt. Tosin en usko että makeutetut pähkinät ovat urugualaisten kesimiä, mutta he ainakn syövät niitä runsaasti. Niitä napostelen viinin kera tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa.

Huomioikaa söpö lasi joka maksoi 50 centtiä läheisessä marketissa

Ja ainoa hupikirja jonka mukaani valitsin on tämä.

Oi kuinka rakastan tätä sarjaa. Niin tv:ssä kuin kirjoissa. Kirjat ovat tosin paljon parempia kuin sarja itse, sillä kirjoihin mahtuu mukaan enemmän herkullisia yksityiskohtia ja henkilöiden luonteet tulevat tutuimmiksi. Tämän vuoksi asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin tv-sarjassa. Välillä jopa ymmärrän julmaa Cerceitä, mutta tv:ssä hän yksinkertaisesti on vaan bitch. Kyseinen kausi jota luen, ei ole vielä vakuuttanut minua täysin, mutta en ole vielä puoli välissäkään, joten aikaa tähän on vielä. Nyt meinaan taas uppotua sitä lukemaan. Joten hasta luego!

-Miiau

Ps. Mökkeilyhän ei ole mökkeilyä ilman hyttysia. Ajanviettoon kuuluukin myös tauokoamaton raajojen raapiminen. Toinen prkl.