Itäinen Uruguay, osa 1

Heipsis hei!

Palattiin pari päivää sitten lomalta ja nämä pari päivää ovatkin menneet "toipumiseen". Toipumisella en tarkoita että olisi ollut liian rankka tai alkoholipitoinen reissu, vaan sitä että reissu oli niin upea ettei tämä arki täällä houkuttaisi yhtään. Itseasiassa nyt kun kohta on enää vain kuukausi paluuseen, ajatukset palaamisesta ovat jatkuvasti mielessä. Vaikka täällä onkin nyt upeat säät ja Suomessa on meneillään pimeä ajanjakso, olen iloinen että olemme kohta taas siellä. Saimme asunnonkin Suomessa hoidettua valmiiksi täältä käsin, joten sekin tuo oman jännityksensä (mukavan sellaisen) paluumuuttoomme. Ihanaa että matkalaukut voikin roudata lentokentältä suoraan omaan kotiin.

Jos budjetti ja aika sallisi reissaisimme kyllä vielä lisääkin täällä ennen paluutamme. Yksi pitkä viikonloppureissu on kylläkin vielä luvassa joulun jälkeen. Aikamoista myllerrystä tulevat nuo viimeiset viikot meille olemaan, kun joulun, uuden vuoden ja reissaamisen lisäksi pitäisi hoitaa vielä pakkailut ja kissojen paperiasioiden viimeistely. Ehkäpä ihan hyvä että ehdin ottamaan hieman lungisti ennen tuota ajanjaksoa. :)

Lehmät ja palmut <3

Mutta yksi reissu kerrallaan. Noin viikko sitten suuntasimme itään katteinemme ja sielläpäin vierailimme useammassa paikassa. Ensimmäinen kohteemme oli Aguas dulces (makeat vedet), jossa majailimme aikas rustiikkisessa talossa meren rannalla. Täytyy kyllä myöntää että meinasin olla purkamatta autoa lainkaan, kun näin paikan sisältä. Paikassa lomailee satunnaisesti äijäporukka, joka menee tuonne rentoutumismielessä ja täten loppusiivous tehdään vähän niin ja näin. Lisäksi talossa oli kaikenlaisia ihania pikku öttiäisiä, joita ystävällisesti avustin harjan kanssa pihamaan puolelle. Onneksi kylmälaukkuun sattui yksi olut mukaan, jonka voimin sain siivottua ja pääsin yli kammotuksistani. Viimeistään rannalla kävellessä alkoi tuntua että rantalomallehan sitä tultiin, ei sitä tarvitse koko viikkoa talon sisällä viettää. Kattimukset tosin olivat sisätiloista hyvin innoissaan ja etsiskelivät innolla paikkoja, jonne pääsi kiipeämään.

Ensimmäisenä iltana ei ollut mitä mainion sää, joten jouduimme tuon päivän viettämään katsellen eri sarjoja ulkoiselta kovalevyltä. Seuraavana päivänä taas teimme retken useaan kohteeseen ja illalla piipahdimme Punta del Estessäkin moikkaamassa mieheni työkaveria. Hehe! Miekkoseni työkaveri on alunperin kotoisin Uruguaysta ja hänellä on suomalainen tyttöystävä. Nyt tämä pariskunta matkusti Uruguayhin tullakseen juhlimaan mieheni työkaverin vanhempien vuosipäivää. Pariskunnan suunnitelmiin kuului myös matkustaa Brasiliaan, joten tärskyt piti tehdä siksi Punta del Esteen. Takaisin Aguas dulceen pääsimme lähtemään pimeän laskeudettua. Oli kyllä jännä ajomatka takaisin, sillä moni vastaantuleva ei välittänyt laittaa pitkiä pois ohituksen ajaksi. Pääsääntöisesti katuvaloja matkalla ei ollut. Kohtalaisen uuvuksissa siis olimme kun parin tunnin ajomatkan kuluttua saavuimme takaisin ja seuraavana päivänä meillä oli retki tiedossa heti aamulla, jota varten herätys oli aamu seitsemältä. Minä onnistuin väsyksissä kämmäämään herätyksen, mutta onni oli myöten ja heräsin ajoissa katsastamaan paljonko kello oli. Huh! Olisi harmittanut melkoisesti jos tuolta retkeltä olisimme myöhästyneet, mutta siitä lisää myöhemmin.

Valizas

Yllä ja alla olevat kuvat ovat paikasta nimeltä Valizas. Häkellyttävän upea paikka. Käväisimme täällä ennen muita pieniä visiittejä. Tulimme tänne myös myöhemmin takaisin uimaan ja ottamaan kuvia. Kuvista näkee Cabo polonioon, jossa myös kävimme lomamme aikana. Siitäkin lisää myöhemmin.

Hiekkadyynit kuuluvat Cabo polonion puolle

Rannalla on paljon näitä rustiikkisia taloja, jonkalaisessa mekin majoituimme. Tosin jotkut näkevät enemmän vaivaa niiden ylläpitämiseen kuin toiset. Sääntö on kuitenkin se, että jos talo sortuu, uutta ei ole lupaa rakentaa. Alun pitäen talot ovat nimittäin rakennettu omin lupineen ja viranomaisilla on oikeus päättää niiden kohtalosta. Rannalla näkikin monia epätoivoisia yrityksiä pitää talo pystyssä tai edes rannalla. Meri vetää jatkuvalla voimalla hiekkaa talojen alta, joten monet talot ovatkin sortuneet tämän takia. Ranta myös pienenee jatkuvasti ja jotkut ovat siksi jopa siirtäneet talojaan. En lainkaan ihmettele miksi he haluavat kynsin ja hampain pitkää kiinni taloistaan, sillä täällä todella sai nauttia kaikilla aisteillaan. Mutta nyt lopetan tämän ensimmäisen lomaviikko postauksen ja palaan astialla joulukuun puolella.

Ihanaa joulun odotusta!

-Miiau

Tuulinen Punta del Este

Saimme kutsun viikonloppureissulle  Punta del Esteen viime viikonlopuksi. Paikka jossa majailimme oli seitkyt luvulla rakennettu talo, josta mieheni kaverin vanhemmat omistavat asunnon. Melkoisen mielenkiintoinen talo ja avain upea asunto. Punta del Este on itseasiassa "kesäkylä", jossa pääasiassa vietetään aikaa tammi-helmikuussa. Tuolloin on tajuttoman kuuma ja eivätkä ihmiset juuri muuta kykene tekemään kuin löhöämään rannoilla ja nauttimaan terassien ylihintaisia drinkkejä. Silloin Punta del Este toimii myös julkimoiden ja rahakkaiden näyttämönä, ja luksuslukaalit rantakadulta saavat edes pariksi kuukaudeksi asukkaita. Tuntui hullulta huomata viime kesänä että kaupunki alkoi muuttua aavekyläksi jo maaliskuussa. Sen huomasi pimeistä taloista rantakadulla. Kuulin että jotkut vuokraavat näitä luksuslukaaleja talveksi pilkkahintaan. Mikäs siinä, jos työpaikka on lähellä.

Kuvan tuolit ovat Eero Saarisen suunnittelemat

Mikä tekee rantakadun asunnoista luksuslukaaleja? No se että ne ovat kuin hotelleja ja yleensä niissä on esteetön näkymä merelle. Näissä taloissa on siis ovipalvelu ja joskus jopa "huonepalvelu".  Mutta ne hinnatkin ovat niin huikeita, että itseasiassa olisi kaiketi sama asua hotellissa. Tuolla tavoin vaan varmistetaan että noiksi pariksi kuukaudeksi lötyy varmasti paikka, jossa majailla.

Me emme vierailleet "luksushotellissa", mutta todella mukava asunto tuokin oli, ei todellakaan ole tarkoitus vähätellä. On se hieman eri fiilis majoittua omaan huoneeseen, jossa on oma kylpyhuone, kuin oleskella porukalla mökillä, jossa on yhteinen ulkohuussi. Tämän päälle vielä yleensä hakataan halkoja tai tehdään pihatöitä. :D Naureskelinkin tätä mieheni kaverille, ja hän sanoikin järkevästi että joulu-helmikuussa täällä on mahdotonta kuvitella paiskivansa töitä ulkosalla kuumuuden takia. Todellakin ymmärrän mistä hän puhui. Viime tammikuu oli nimittäin älyttömän kuuma. Helmikuussahan alkoi sitten poikkeuksellisesti sadella kauheasti, joka viilensi ilmastoa.

Sää tällä kertaakaan täällä vierailessamme ei ollut mitä mainioin. Siitä huolimatta meillä oli todella mukavaa. Tämä oli parhaimpia viikonloppuja tähän asti.  Koko ajan tuuli vähitään 45km/h, mutta tästä huolimatta olimme ulkona paljon. Välillä tuntui että tukka lähtee päästä, mutta päätin etten anna sen haitata. Ei se tukkakaan mihinkään lähtenyt.

Ihana aviomieheni nauroi koko kuvausajan, kun minä yritin kiivetä pikkusormen päälle. En onnistuntu en. :P

Kuvan patsas on tehty muistomerkiksi hukkuneille. Punta del Estessä ollaan valtamerellä, joten aallot ovat hengenvaarallisia. Joka vuosi ihmisiä hukkuu sen takia, kun he eivät ota tätä asiaa tosissaan. Miekkosenikin aina uidessa muistuttelee minua tästä kun minä välillä intoudun liikaa. Menemme parin viikon päästä Rochaan, jossa aallot ovat vieläkin vaarallisemmat, ja jopa anoppi alkoi varoittelemaan aaltojen vaarallisuudesta viikkoja sitten.

Illalla käväsimme Casinolla pelailemassa rulettia. Voitin viisi dollaria, hehe. Rakennus ei pääse oikeuksiinsa kuvassa. Oikeasti se on hämmästyttävä talo, lähinnä kokonsa puolesta tosin.

Surffikisoissakin kävimme pyörähtämässä, mutta hyvin pikaisesti. Täällä nimittäin vasta tuulikin. Hrrrr.

Hauska veistosmuseo hyvin kauniilla paikalla. Täällä vierähti tovi.

Vihdoinkin hokasin että lataamalla kuvankäsittelyohjelman, saan tehtyä näitä kuvakollaaseja helposti. Ei tarvitse venyttää näitä postauksia niin tajuttoman pitkiksi enää. Me like.

-Miiau

Mate

No niin, aika kertoa uudesta suosikkijuomastani, matesta. Yritän ottaa tämän Yerba maten osaksi päivittäistä elämääni, auttamaan taistelussa jossa palkintona on savuton elämä. Miksikö? Noh syy johtuu siitä että matea juodaan pillillä. Ajattelin sen ikään kuin korvaavan savukkeen muodon ja voin nauttia sitä vähitellen.

Mate veistos/patsas/mikälie

Mate ei onneksi ole mitenkään epäterveellistä, päinvastoin. Lueskelin eilen yhtä nettisivua, jossa myytiin matea Suomessa, ja se mainosti maten olevan kuin superjuomaa, joka parantaa masennuksenkin. Tähän ei kuitenkaan luontoni riitä uskomaan, mutta hieno homma jos joku tähänkin asiaan apua matesta saa.

Mate valistetaan mate-puun lehdistä ja sitä käyttivät guarani-intiaanit. Kiitos Wikipedia. Tästä johtunee tapa jakaa mate kanssaolijan kanssa.  Eli termospullosta kaadetaan kuumaa vettä matekuppiin, jossa on siis matepuun lehtipurua, ja sitten juodaan kuppi tyhjäksi. Tämän jälkeen kuppi täytetään uudestaan ja annetaan kaverille. Aluksi kun kuulin tästä, ajattelin että voi apua, en halua päätyä tälläiseen tilanteeseen jossa joudun jakamaan saman kupin. Sitten mietin asiaa uudestaan ja aloin pohtimaan jaetaanko Suomessa mitään vastaavalla tavalla ja muistin että jo vain. Jaettava juoma ei kuitenkaan ole yhtä terveellistä. ;)

Matea kannetaan täällä mukana kuin paperisia kahvikuppeja. Onkin hyvin tyypillistä että joka kolmannella vastaantulijalla on kainalossaan termospullo ja kädessä matekuppi. Tämä on kuulemma urugualainen tapa ja siitä tunnistaa urugualaisen esim. Argentiinassa. Toinen tapa kuljettaa matea on mate-laukku. Minä sain laukun mieheltäni, joka on hänen vanha. Mieheni suomalaistui Suomessa niin paljon, että juo pitkälti vain kahvia tätä nykyä. Matelaukun otan mukaan kuitenkin vain silloin kuin matkustamme jonnekin. Muutoin tykkään kantaa termospulloa kainalossani. Hieman minäkin olen siis urugualaistunut.

Kävelyllä Punte del Estessä mate-kuppi kädessä

Matea siis juodaan metallisen pillin avulla mate-kupista. Matekuppeja on vaikka minkälaisia. Kamalin kuppi, jonka olen nähnyt on ollut lehmän sorkka, huh! Perinteinen mate-kuppi kuitenkin valmistetaan kuivatusta kurpitsasta. Itselläni on appiukon vanha mate-kuppi jonka ulkokuori on nahkaa ja sisäpinta lasia. Sisäpinta tekee putsaamisesta helpompaa ja sopii siksi minulle. Metallisen pillin nimi on bombilla ja siinä on reikiä, jottei matepurut tulisi veden mukana suuhun.

Maistoin matea ensimmäisen kerran Suomessa. En pitänyt sen mausta, joten en maisanut sitä toista kertaa. Totuin makuun vasta täällä. Tupakoimattomuus-päätöksen myötä ajattelen olevan hyvä jos juon matea päivittäin. Muutoin olen juonut sitä yleensä vain silloin kun harjoittelen ukuleleen soittoa. Jotenkin nämä kaksi asiaa vain sopivat hyvin yhteen ja harjoittelu on ollut hauskempaa. Nyt keitän veden termospullooni aamulla ja juon matea pitkin päivää. Samalla ajattelen miten terveellinen tämä uusi tapani on ja se tuo minulle hyvän mielen.

Jos jotakuta teistä alkoi kiinnostamaan tämä mate-juoma enemmänkin, niin teidän iloksenne sitä tosiaan myydään nykyään myös Suomessakin. Googlaamalla löytyy useampikin nettiliike, josta löytyy myös näitä upeita terveysvaikutteita. Suhtautuisin niihin kuitenkin varauksella ja muistutan että meidän ihanat suomalaiset metsät ovat loppu kesäisin pullollaan superruokaa.

-Miiau

Ps. Pakko vielä lisätä tämä kuva automaatista, josta voi ostaa kuumaa vettä termospulloon matea varen. :)

Kauan puuttuneet karnevaalikuvat Punta del Estestä

Kun kerran kirjoitin että laitan ne myöhemmin, niin nyt tulee. Johan tässä kuitenkin tovi vierähti. Karnevaaleista voit lukea tästä.

Muutama lisäkuva Punta del Estestä

Punta del Este Vol. 2/2

Punta del Esten toinen kertomus kakkos osasta. Tämä on viimeinen kertomus tästä reissusta, sillä kohtahan siirrymme Argentiinan puolelle. Liput odottelee jääkaapin päälle, jee! :)

Punta del Este oli siis kaiken sen touhutuksen arvoinen ja viihdyin siellä todella hyvin. Ja vaikka paikka kallis onkin, ei rahaa tarvitse välttämättä kuluttaa kuin ruokaan, jos siellä käy vain piipahtamassa ja ei tarvitse majoituksista maksella. Päivän tekemisiksi riittää kiertely rantakadulla ja maisemien ihastelu. Viime kirjoituksen lopuksihan minä totesin että aiomme vierailla saarella, joka on oli yhdessä kuvassani. Loppujen lopuksi nautimme kävelystä niin paljon, että säästimme saarella vierailun toiseen kertaan. Kävelimme rannan puolella ja itseasiassa minä kävelin niin hitaasti, että emme olisi edes ehtineet koko saarelle. Minä keräilin nimittäin rannalta simpukoita kuin pikku lapsi ja pysähtelin kuvamaan parin kymmenen metrin välein. :)

Mun aarteet

Punta del Estessä tekemistä riittää miltein kenelle vain. Vesiurhelua voi harrastaa monessa muodossa. Voit ajaa vesiskoottereilla, snorklata tai vaikka surffata. Aallot ei toki ole kuin Australiassa, mutta siltikään isoimpiin aaltoihin ei vasta-alkajilla ole asiaa. Tai sitten voit viettää aikaasi kuivana rannalla ja ihastella muotia. Täällä on nimittäin rantoja joissa muoti on pääasia. Yhdellä rannalla, joka on nuorten suosiossa, on kuulemma "kaikilla" on täydelliset vartalot. Noh, ei tullut täällä vierailtua katsomassa pitääkö väite paikkaansa, ja eipä itseasiassa kauheasti kiinnostanutkaan. Kuulosti liian pinnalliselta paikalta. En nyt ihan niele tuota "kaikilla", mutta uskon sen mitä minulle kerrottiin tästä pinnallisuudesta. Jollekin se on jonkinlainen statusasia näyttäytyä täällä treenatun kroppansa ja uusimman muodin mukaisten ranta-asujen kanssa. Mutta kuten sanoin, tämä paikka tarjoaa jokaiselle jotakin.

Kättelyä puolikkaan ravun kanssa

Täällä oli aikas paljon veneitä

Kun olimme menossa kalaostoksille, törmäsimme merileijonaan. Minä olin tietty ihan haltijoissani ja ihastelin tätä jätti otusta hymysuin. Toki olin varuillani ettei tämä merten jellona päässyt yllättämään. Luontodokkareista olen nimittäin oppinut että nämä eläimet ovat halutessaan hyvin nopeita liikkeissään myös maalla vaikkei heti uskoisi. Monet silti menivät hyvin lähelle ja muutaman kerran haukoinkin henkeäni niiden puolesta. Jälkeen päin luin, että tälle aluelle on asetettu ruokinta kielto, sillä näiden otusten tervävät hampaat ovat päässeet yllättämään joitakin uhkarohkeita turisteja. Siltikin näitä mitä ilmeisemmin ruokitaan vieläkin, sillä aina kun kävelimme tästä ohi odottivat täällä merileijonat annoksiaan hyvin hartaasti  ja välillä torkkuja ottaen. Alueella on myös merileijonien saari, jossa aiomme vierailla myös jokin toinen kerta.

Kaksi kaverusta vasemmalla sukelsi nopeasti pinnan alle tämän suurehkon uroon murahtaessa

 Minua nauratti kun yksi pikku poika huusi ydelle nukkuvalle merileijonalle "Despierta lobo!" (herää merileijona)

Ei sitä herätä huvittanut, vaan kahmaisi emännän kainaloon ja yhdessä jatkoivat siestaansa. -Awww, raikui kuorossa. :)

Jos siis aiotte Uruguayssa vierailla, suosittelen hyvin lämpimästi tätä ihanaa kaupunkia. Pitkäksi ajaksi en kuitenkaan kehoita jäämään ellet omista paksua lompakkoa. Itselläni on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla täällä useampana kertana, niin ei jäänyt harmittamaan ettei kaikkea ehtinyt tällä kertaa tekemään. Seuraavalla kerralla haluan ehdottomasti mennä hieman hurjempien aaltojen rannalle ja tälle merileijonien kotisaarelle.

Miekkosellani on uusi hiuskuontalo

Lisään tähän samaan postaukseen kuvia perjantai illan karnevaaleista, kunhan ne saisin lopultakin mieheni luurista. Jos joku sattui näkemään kuvia tai videopätkiä Brasilian karnevaaleista, niin tiedoksi vaan että täällä niihin ei olla upotettu yhtä paljon rahaa. Huh, miten upealta ne näytti! Suosittelen etsimään näistä viedeomateriaalia Youtubesta, jos karnevaalit kiinnostavat.

-Miiau