Matkajärjestelyt kissojen osalta (omistettu kaikille teille, jotka olette muuttamassa lemmikkien kanssa ulkomaille)

Nyt haluan kertoa teille, miten toimme kissamme mukanamme. Monien mielestä on ollut outoa miksi raahasin kissat mukaani. Asia on niin, että olisin toki jättänyt ne hoitoon jollekin, jos olisimme matkustaneet lyhyemmäksi ajaksi tänne. Mutta kun olemme poissa miltein vuoden, olisi hoitopaikan löytäminen ollut käytännössä mahdotonta. He ovat olleet kahdeksan vuotta elämässäni, joten ei niistä luopuminen vuoden takia tullut kyseeseenkään.

Varasimme lentomme matkatoimiston kautta, jotta kykenimme varmistamaan että kissojen kuljetus matkustamossa kanssamme on varmaa joka lennolla. Tämä säästi hermoja jonkun verran, ettei tarvinnut itse soitella itse eri lentoyhtiöitä läpi kysellen kuljetuskoppien suuruusmääräyksistä ja kissojen maksimi painoista. Suosittelen tätä kaikille, joiden matkustaminen kohteeseen vaatii useamman kuin kaksi välilaskua.

Matkatoimistovisiitin lisäksi meidän piti hankkia kissoillemme passit Apostille leimojen kera. Tämä oli pitkä ja hermoja raastava taival, jota mutkisti rabies rokotteen vaillinaisuus. Suomessa ei käytännössä ole rabiesta enää lainkaan ja sisäkissamme eivät vastaisuudessakaan saisi ulkoilla ilman valjaita ja valvovaa silmää. Rabies rokote on pitkälti Suomesta matkustaessa muodollisuus, mutta elin tärkeä Suomeen takaisin muutettaessa. Joka tapauksessa riski rokotteen vaillinaisuudessa olisi pahimmassa tapauksessa voinut johtaa eläinten Suomeen palauttamiseen, karanteeniin tai jopa eläinten lopettamiseen.

Vaikka pyrimme hoitamaan kaikki asiat kuntoon ajoissa, jo kuukausia aikaisemmin, varasimme ajan eläinlääkärille liian myöhäiseksi ajankohdaksi rokotteita ajatellen. Rabies rokote näes pitää ottaa vähintään 30 päivää ennen lähtöä. Uruguayn vaatima terveystodistus tosin ei saa olla kymmentä päivää vanhempi. Joten itseasiassa varattuamme eläinlääkäriajan puolta vuotta ennen lähtöä, emme hoksanneet että meidän olisi tullut varata eläinlääkärille kaksi eri aikaa. Eikä eläinlääkärikään, joka työskentelee kyseisten asioiden parissa, maininnut mitään vaikka tein lähtöpäivän selväksi heti. Uskomatonta että tälläistä voi tapahtua Suomessa! Vastuu selvittää maan vientivaatimukset kuuluvat toki eläinten omistajalle ja teimme siinä yhden ison mokan. Me emme tosin ole ammattilaisia. Olisin siis toivonut parempaa perehtymistä eläinlääkäriltä, johon olin yhteydessä puhelimitse kolme kertaa ennen vastaanottoaikaamme.

Kun meille selvisi, että lemmikkipassi ei ole rokotteiden osalta kunnossa, selvisi meille pikku hiljaa muitakin vaillinaisuuksia. Eläinlääkäri ei ensimmäillä käyntikerralla lainkaan laillistanut passeja, joten tämä minun piti käydä hoitamassa jälkikäteen. Sen jälkeen olimme yhteydessä Uruguayn ministeriöön rokotteiden osalta ja saimme erikoisluvan tuoda kissamme maahan. Tosin aluksi kissat joutuivat olemaan "karanteenissa" kodissamme. Karanteeni on enemmänkin kotiaresti, joka tarkoittaa että kissat eivät saa keskenään vaeltaa ulkona. Eli ei mitään kamalaa siis. Samalla puhelulla ministeriöön meille selvisi että lemmikkipassi ei ehkä olekaan riittävän virallinen kissojen viemiseen. Soitin siis Uruguayn konsultaatille joka taas opasti minut soittamaan upo uuteen suurlähetystöön Suomessa. Siellä minulle vastasi ihanan auttavainen ihminen, joka lupasi selvitellä asiaa. Muistin tätä henkilöä jälkeenpäin lähettämällä hänelle kiitosviestin ja kuvan kattimuksista, jonka liitin myös toiseen postaukseen.

Seuraavana päivänä selvisikin että passit tulee viedä maistraattiin, jotta niihin saadaan Apostille leimat. Uskomatonta ajattelin, ja naureskelin asiaa ystävilleni. Turhaan taas nauroin, sillä näin se vaan oli. Nyt passissa oli jo vaikka mitä leimaa, mutta rabies rokote silti vaillinainen. Matkaan lähdimmekin kiviä harteilla peläten että ensimmäisellä välilaskulla meidät tai kissat käännetään takaisin. Minulla oli ystävä valmiina noutamaan kissan Helsinki-Vantaan lentoasemalta tarpeen vaatiessa. Ja höpönlöpön! Ensimmäisellä välilaskulla meiltä ei tarkistettu mitään. Toisella ja viimeisellä välilaskulla kissojen paperit tarkastettiin juuri ennen koneeseen astumista. Tällöin sydän hyppäili kuperkeikkaa ja rauhallisena pysyminen vaati täyden keskittymisen. Huoli oli kuitenkin turha ja pääsimme viimeiselle lennolle. Jes! Enää jäljellä Uruguay ja sen pitäisi olla jo selvä juttu.

Ensimmäistä lentoa odottamassa

Uruguayssa minulla siis oli jo rauhallisempi mieli. Kuljimme turvatarkastuksen jälkeen tullivirkailijan luokse ja asetimme kisut kassissa hänen eteensä. Virkailija katseli tarkasti papereita ja minä toivoin että hän hyppäsi rabies rokote kohdan yli. Ei hän kuitenkaan hypännyt. Hän katseli sitä, muttei sanonut mitään. Kaikki kunnossa! Huom, kissoja emme ottaneet kasseista ulos kertaakaan. Nyt kun olimme poistumassa kopista ja oli aika pidätellä hymyä vielä hetki, virkailija tokaisi että nyt voimme antaa koiran jaloitella. Mieheni sanoi, että meillä ei ole koiraa vaan KAKSI kissaa. Virkailija hermostui hieman ja naureskellen näytti meille ovea. Heittämällä läpi siis. Kentän ovista ulos päästyämme kyyneleeni virtasivat hetken ilosta ja huojennuksesta. Olimme uudessa kodissamme koko perhe. Jei!

Kerron teillle erillisessä postauksessa miten Hiro hurmasi ohikulkijoita lentokentällä ja lentomatkasta muutenkin. Tämä postaus oli jo niiiiiin pitkä. Mutta nyt hasta luego!

Levähdystauko Madridissa. Oli muuten onnellinen kissa päästessään syliin. Jama ei ollut ihan yhtä rohkea.

-Miiau