Nam nam

Pakko taas tulla kehumaan tätä talvea täällä. Tänään auringossa oli ainakin 25 astetta. Koulujen talviloman ansiosta paistattelin auringossa kattien kanssa parvekkeella koko päivän. Siinä tuli muutama puhelu Suomeenkin soitettua samalla matea juoden. Huh, hyvin urugualaista meininkiä siis. :) Mies rukka tosin joutui sisällä koneen ääressä istumaan koko päivän, mutta sentäs lounas nautittiin yhdessä ulkosalla. Rento päivä kaikin puolin siis minulla ja kateilla siis.

Lisää kuvateksti

Illalla kokkailin jälleen canneloneja, mielettömän hyviä kun ovat. Tällä kertaa laitoin joukkoon myös saksanpähkinöitä, joten oletettavasti tällä kertaa cannelonit ovat vielä herkullisempia. Ukko kehaisi viimeksi valmistamieni cannelonien olevan parasta ruokaa mitä olen ikinä tehnyt. Mieletön kommentti lihaa rakastavan miehen suusta. Kyllä noin ensikertalaiseksi tunsin jonkinlaista ylpeyttä.

Uuniin menoa odottelemassa

Valmistamiini canneloneihin olen tähän saakka käyttänyt valmista tuorepastaa tai tuorelettuja (kumpia ovatkaan) ja tuoretta pinaattia. Suomessa todennäköisesti "joudun" tekemään tuorepastalevyt itse ja tuoreen pinaatinkin joudun ehkä korvaamaan pakastepinaatilla. Tosin aioin kyllä kokeilla tuorepastan valmistusta täälläkin. Ensimmäisellä valmistuskerralla halusin kuitenkin pelata varman päälle ja ostaa levyt valmiina ja niitä jäi sitten seuraavaankin kertaan. Mutta turhaan minä valmistusta pelkäsin sillä se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lasagnen valmistus.

Uruguayn viimeistä futismatsia katsellessa nautimme näistä herkuista :) 

Musta on kyllä tulossa ihan ruokafriikki. On ihanaa löytää uusia juttuja ja todeta aina torilla käydessä miten ruoka on täällä laadukasta, mutta silti edullista. Hoksasimme mieheni kanssa että tiistaisin meidän lähikadunkin feria eli torikatu on ihan pätevä paikka. Tähän asti olen jostain syystä ikään kuin vältellyt kyseistä feriaa, koska se on paljon pienempi kuin muut feriat, joissa olen tottunut käymään. Mutta nyt kävimme tällä viikolla siellä ensimmäisen kerran ja totesimme sen olevan itseasiassa riittävän hyvä, sillä sieltä löytyy kaikki mitä isommiltakin toreilta. Juustoon olemme erityisesti rakastuneet. Täällä hyvä juusto ei ole yhtäkuin kevyt lompakko, vaan paikallinen juusto on hyvin edullista, ja ah, niin herkullista! Lisäksi olen totaalisen rakastunut alfajoreihin, siis niihin dulce de lecheä sisältäviin leivonnaisiin. Minun täytyy milteinpä päivittäin saada ainakin yksi. Mieheni kanssa olemmekin leikkineet idealla että alkaisimme valmistamaan ja myymään niitä Suomessa. Miten on, kiinnostaisiko maistaa? ;)

Leipomosta ostetut alfajorit on toki parempia kuin kaupasta ostetut

Juhlistimme Juhannusta näillä

Dulce de lecheen on rakastunut myös tämä aurinkoa ottava kattimus. Kerran alfajoria syödessäni Jama hyppäsi syliini sitä haistelemaan, ja huomasin sen olevan kiinnostunut tästä makeasta tahnasta. Tarjotessani sormenpäästä maistiaisen tämä kissa hullaantui totaalisesti ja yritti saada lisääkin. Ikävä kyllä en voi sallia tätä rakkautta, sillä dulce de leche sisältää hirmuisesti sokeria ja sehän ei tietty kissojen hampaille sovi. Katti kuitenkin sai lempi nimekseen Dulce de leche cat, kuinka mielikuvituksellista, hahaha!

On se niin suloinen tuo Jama!

-Miiau

Ps. Todennäköisesti palaan Suomeen hieman tuhdimpana, hehe..

Jouteliaisuuden loppu

Mun päivä on ollut todella ihana. Pitkiin aikoihin en ole tuntenut näin. Syynä tähän on se, että mun päivät lakkaa vihdoin olemasta "ylipitkiä". Tällä tarkoitan, että saan päiviini täytettä aloittamalla kieliharjoittelun läheisessä koulussa. Tosin koulussa on myös lastentarha, johon siis harjoittelijaksi menen. Olen ihan super iloinen tästä. Jee! :)

Aamuaurinko keittiön ikkunasta.

Aamu alkoikin tänä aamuna hieman eri tavalla. Herätys nimittäin oli aikaisin, verrattuna muihin aamuihin tähän asti. Täytyy kyllä myöntää etten varmaan koskaan opi rakastumaan herätyskellon ääneen, oli sen ääni miten kaunis tahansa. Mutta kun tästä tokenin, olin tyytyväinen päivän alkuun. Minulla yleensä kestää aamurutiineissa tunti. Siihen sisältyy myös pöydän ääressä kiireetön netissä surffailu. Joka vuosi yleensä on kuitenkin käynyt niin, että kiireen ollessa kovimmillaan, herään viime tippaan ja aikaa ei jää aamukahvitteluun keittönpöydän ääressä. 

Meikkaaminen tapahtuu kahvia juoden. Tämän enempää meikkiä en arkisin käytä. 

Aamutouhujen jälkeen suuntasin harjoittelupaikalleni sopimaan aikatauluista. Varsinaisen harjoittelun aloitan huomenna. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja työntekijät vaikuttivat tyytyväisiltä saadessaan lisäapua. Jotkut vaikuttivat jopa hieman huojentuneilta. Tiedän tunteen hyvin, sillä olen itsekin ottanut vastaan huojentunein mielin kieliharjoittelijoita Suomessa. Päiväkodissa työskennellessä hyvät apukädet ovat kullan arvoisia. Nyt itse tälle puolelle siirtyessä halusin tehdä selväksi, että olen tulossa myös tekemään töitä ja pyysin työntekijöitä laatimaan minulle listan tehtävistä, joissa he erityisest tarvitsevat apua. Näin pystyn olemaan tehokas apulainen.

Ihanaa tässä kieliharjoittelupaikassa on myös se, että se sijaitsee lähellä kotiani. Työmatkaan menee ehkä kymmenen minuttia kävellen, jos sitäkään. Minä jopa näen sen parvekkeeltamme. Eipähän tarvitse matkustaa busseilla. Harjoittelupaikkaa etsiessäni jo hieman kauhulla mietin, jos joutuisin busseilla matkustaan töihin. Täällä nimittäin julkinen liikenne on hyvin hyvin kaukana Suomen tasosta. Bussit tulevat milloin tulevat ja aamuisin ovat tupaten täynnä. Usein myös unohdan että stoppinappi ei ole vieressäni, vaan ne sijaitsevat taka- ja etuoven edessä. Jos bussi on täpöten täynnä, oville ei niin vaan mennäkään. Noh, eipähän tarvitse tätä enää miettiä.

Tullessani kotiin nappasin kauppakassit mukaan ja suuntasin torille. Vastedes saan myös jatkaakin torilla käyntiä keskiviikkoisin, sillä sovimme koulun kanssa että keskiviikot ovat minulla vapaat. Tätä en sopinut vain siitä syystä että pääsisin torille keskiviikkoisin, vaan siksi että voin jatkossakin tavata kerran viikossa espanjan kielen opettajaani. Keskiviikko on siitä hyvä päivä tavata opettajaani, koska tällöin voin käsitellä alkuviikon aikana oppimiani asioita myös opettajani kanssa ja ehkä käyttää näitä taitoja loppuviikosta paremmin. Nähtäväksi jää toimiiko tämä suunnitelma.

Lopppuun laitan vielä kuvan torilta ostetusta pinaattisäkistä. Täytyy ihastella pinaatin koko täällä ja sen hintaa myös. Kassillinen maksoi vain puoltoista euroa. Melkein tekisi mieli maksaa enemmän. Aloinkin miettimään miksi Suomessa myydään vain baby-pinaattia tai pakastepinaattia. Pitänee selvittää. Mutta nyt alan tekemään kanamuna-pinaattikastiketta, jota äitini valmisti ollessani itse päiväkoti-ikäinen. 

-Miiau

Korvapuusteja ja kohtalokas suukko

Oi mikä päivä! Tänään halusin tehdä monta asiaa liittyen rakkaan mieheni vanhenemiseen. Pyöreitä tulee täyteen, joten halusin nähdä hieman enemmän vaivaa tämän syntymäpäivän eteen. Miekkonen ei halua isoja juhlia, joten satsasin syntymäpäivälahjaan. Tilasin hänen toivomansa kilometri- ja sykemittarin/mb3-soittimen. Onneksi se tänään viimein tuli perille. Tilasin nimittäin ensimmäistä kertaa ebyasta ja täytyy todeta, että hyvin se toimi jopa tälle puolelle maailmaa, vaikka kerkesinkin jo hieman huolestua missä paketti on.

Lahjan lisäksi halusin tehdä itse kortin ja leipoa korvapuusteja. Aamulla suuntasin ostamaan kartonkia korttia varten, jonka jälkeen kävin nopeasti kotona kokoamassa leivontakamppeet mukaani. Syy miksi aioin leipoa appivanhempieni luona, on pikku-uunini, joka ei valitettavasti sovellu noin kahdenkymmenen pullan tekoon. Kotoolta lampsin tänne appivanhempieni luo, jätin kamppeet ja kiiruhdin nopeasti torille tekemään viikottaiset ostokset. Lopulta torireissun ja pikaisen lounaan jälkeen aloin leipomaan. Kardemumma piti korvata pippurilla, mutta muutoin minulla oli kaikki ainekset. Torilta sain kuitenkin urkituksi että kyllä kardemummaa Uruguayssa myydän, muttei joka marketissa. Sain seuraavaa kertaa varten osoitteen josta voin 'cardamomon' käydä ostamassa. Ja sainpas jo tutuksi tulleelle myyjälle kerrottua että olen Suomesta ja meillä sanotaan kiitos, ei spasiba. ;)

Leipominen sujui mallikkaasti ja taikina kohosi komeasti, kuten yllä olevasta kuvastakin näkee. Kortinkin väsäsin sillä välin kun taikina nousi ja siitäkin tuli aika komea. Kortin ohjeet löysin muuten täältä: http://juhlamielella.wordpress.com/2012/11/08/puku-suklaalevy/.

Nappi puuttuu vielä

Povitaskussa on henkilökohtainen viesti synttärisankarille

Seuraava tapahtumasarja oli kuitenkin kaukana komeasta. Kun ensimmäistä pitkoa pätkin pulliksi, tuli anoppini kotiin. Täällä on tapana suukotella kaikki aina tavattaessa, joten tämäkään kerta ei ollut poikkeus. (Suukko annetaan täällä vain toiselle poskelle.) Hän antoi suukon miehelleen, joka avasi oven ja sitten minulle. Minä seisoin keskellä keittiötä, ja minun luotani anoppini jatkoi mieheni tämän hetkiseen työhuoneeseen antaakseen suukon pojalleenkin. Tähän matka kuitenkin päättyi sillä anoppini kompastui ja kaatui. Kaatuminen oli sen verran raju että ambulanssi piti tilata paikalle. Kaatumisella oli lisäksi sen verran kohtalokkaat seuraukset, että hänen olkapäänsä murtui. Nyt odottelenkin että anoppini tulee takaisin kotiin sairaalasta, jonne hän lähti mieheni kanssa jo kolmisen tuntia sitten. Kylläpä tuli harvinaisen kenkku tästä illasta, miehelleni ja hänen anopille siis.

Täytyy kyllä myös ihmetellä miten näitä kommelluksia tuntuu aina sattuvan samoille ihmisille. Anoppini oli meinaan häissämmekin jalkapuolena ja sitä ennen hän oli loukannut toisen jalkansa työmatkalla. Taisi häidemme jälkeenkin jokin kolmaskin onnettomuus olla, mutta se ei ollut niin vakava. Oma äitinikin loukkasi kätensä viime vuonna muistaakseni jopa neljä kertaa. Mistä kummasta johtuu, että nämä ikävät turmat tulevat ketjussa?! Keljuttaa anoppini puolesta, sillä hän kertoi että toivoisi tästä vuodesta tulevan hieman helpompi ja että hän haluaa keskittää energiansa itsestä huolehtimiseen ja stressin vähentämiseen. Toki siihen vielä mahdollisuus on, mutta hänen työtehtävänsä ovat sellaiset että niitä ei voi kukaan muu hoitaa hänen ollessa töistä pois. Tämä tarkoittaa siis töiden kasaantumista ja kuormittumista. Aika olla siis hyvä miniä ja auttaa appivanhempien kotona aina tarvittaessa ja vähän päälle. Tosin olen minä tähänkin asti hyvä miniä ollut.

Keljuttaa myös mieheni puolesta, joka tänä aamuna voivotteli opiskelukiireitään ja iltapäivällä kertoi että hänellä on "pistokoe" huomenna. Illan opiskelut jäivät siis välistä ja nyt on edessä vaikea yö. Huoh! Olin suunnitellut tarjoavani muruselleni mukavan illan hänen vielä ollessa viimeistä kertaa kahdenkympin puolella, mutta tämä suunnitelma jää nyt toteuttamatta. Eipä tälläiset kommellukset koskaan kelloa katso, joten voi voi. Nyt en muuta toivoisi voivani antaa kuin kiireettömän päivän, jolloin hänen ei tarvitsisi miettiä mitään töihin tai opiskeluihin liittyvää. Harmi vaan ettei se ole nyt lähiaikoina mahdollista. Uskon kuitenkin että syntymäpäivälahjani piristää hieman, tai ainakin ajatus sen käyttämisestä kun kiire hellittää. Tärkeämpää kuitenkin on se että voi hyvin kuin yhdet syntymäpäivät.

-Miiau

Kuvapostaus arkkitehtuurista

Keskiviikosta on tullut yksi mun lempipäivistä. Silloin menen ostoksille läheiselle torille, joka järjestetään myös talvisin. Täällähän on alku syksy menossa, ja kuten Suomessa se tarkoittaa että puiden lehdet alkaa pikku hiljaa kellastumaan. Lämmintä on vielä onneksi. Tänäkin keskiviikkona otin suunnaksi tämän torin aikomuksenani ostaa viikon tuoreet vihannekset. Enää en jännitä torilla käyntiä niin paljoa kuin ensimmäisillä kerroilla. Pärjään kaupankäyntitilanteissa suhteellisen hyvin, vaikka välillä joudunkin toteamaan myyjälle etten ymmärrä mitä hän sanoo tai pyydän myyjää toistamaan sanottavansa. Syy miksi käyn torilla on se että hinnat ovat paljon halvempia kuin marketeissa. Lisäksi on paljon mukavempaa kävellä ulkoilmassa torilla kuin ahtaissa kaupoissa. Marketeissa tuntuu joskus että pää meinaa räjähtää, sillä ne on niin täynnä ihmisiä jättikärryineen.

Tomaatit täällä on niin herkullisia että teen nykyisin itse tomaattikastikkeenkin

Torille kävellessäni ihastelen aina suloisia pikku taloja. Olenkin keräillyt kuvia taloista, jotka ovat mielestäni viehttäviä tai omaavat jonkin erikoisen yksityiskohdan. Jatkan tätä keräilyä tulevaisuudessakin ja jaan silloin tällöin kuvat täällä. Sen siitä saa kun nai tulevan arkkitehdin, sitä alkaa itsekin väkisin kiinnittämään huomiota tähän asiaan enemmän. Pahoittelen joidenkin kuvien huonoa laatua.

Yhteinäisen kaupunkisuunnittelun puutteen vuoksi talot ovat hyvin erivärisiä ja tyyppisiä.

Monet talot on rakennettu täällä siinä mielessä että niiden väliin tai viereen on tulossa toinen yhtä suuri talo. Siksi kaikkien talojen sivuilla ei ole lainkaan ikkunoita. Tässä kuvassa on tosin vasemman puoleisella talolla on tosin pienet ikkunat.

Hevonen on kaiverrettu seinään. Kuvassa vasemmalla voi nähdä pulun kodin seinässä.

-Miiau

Kurkistus kotikoloomme, osa 1

Löysimme tänään haluamani hedelmälaatikot läheiseltä torilta, joka järjestetään joka keskiviikko. Tuli samalla löydettyä rutiini keskiviikolle, sillä tori osottautui hyväksi paikaksi hankkia vihannekset ja hedelmät kotiin. Torilla on myös pieni kirpparipuoli, joten paikka ei voisi paremmin minulle sopia. Ja siellä emme onneksi törmänneet näihin lemmikkikauppiaisiin, jotka mainitsin edellisessä postauksessa.

Hedelmälaatikot ovat nyt putsattu ja järjestelty hyllyksi ruokailuhuoneeseemme. Maaliostoksille tosin täytyy jossain vaiheessa mennä, kunhan ensin saan päätettyä sävyt. Tämän kunniaksi laitan ensimmäiset kunnolliset kuvat asunnostamme. Lisää tulee ripotellen, kunhan asunto muotoutuu mieleiseksi.

Huomatkaa ekan kuvan TV. Sama telkku oli mieheni kotikodin huoneessa hänen siellä asuessaan. Telkku toimii ja on hyvin passeli ruokailuhuoneeseen.

Karkeansuloiselle hyllylle tuli hintaa 16 euroa.

Näkymä keittiön ikkunasta

Yritin taltioida keittiöstä kajastavan valon ilta-aikaan, mutta taidot tai kamera ei riitä. Näkymä on makkari/olkkarista.

Iltataivas ja läheisen kirkon torni. Näkymä on meidän partsilta.

Nyt painun lounastelemaan. Joten heipsis hei!

-Miiau

Puistopäivä

Heipsis!

Viime kirjoituksen vastapainoksi aion tänään kirjoittaa iloisemmin mielin. Tutustuminen naapurustoon omin voimin tuotti hyviä tuloksia ja oloni on kevyeämpi. Toki suhtaudun vakavasti uhkien läsnäoloon, mutta en anna pelolle liikaa valtaa.

Ystävänpäivän seikkailut johti pitkään kävelyretkeen. Huomasin että olen itseasiassa oppinut jo aika monta kadunnimeä. Kävellessäni otin kuvia mielenkiintoisista taloista ja kaduista  joiden sisällä oli "puutunneleita". Ei mikään ihmeellisempi kävelyretki ja sain olla rauhassa. Ainoastaan kuvaaminen herätti mielenkiintoa ohikulkijoissa ja silloin sain paljon katseita osakseni. Ehkäpä useat heistä mietti miksi joku kuvaa jotain niin arkipäiväistä. Tai kenties he etsivät maisemasta jotakin kuvaamisen arvoista. Ihan sama se minulle. Olin vain niin onnellinen että pelko alkoi väistyä mielestäni.

I <3 trees

Tänään heräsin auringonpaisteeseen ja suuntasin aamukahvini nautittuani tortille. Tori on auki viikonloppuisin lähipuistossamme nimeltä Parque Rodó. Itseasiassa se on myös kaupunginosan nimi, jossa asumme. Puisto on oiva paikka myös muina päivinä. Kuumina päivinä se tarjoaa paljon varjoisia paikkoja, joten rannalle menon sijaan voi suunnata tähän puistoon. Se onkin hyvin suosittu ja siellä viettää aikaa niin nuoret kuin vanhuksetkin. Erilaiset katusoittajat ja harrastelivat tapaavat myös kokoontua siellä. Eikä ihme sillä vehreys ja lintujen viserrys houkuttelee luokseen viettämään siellä edes pienen hetken ellei sitten koko päivänkin.

Parque rodó

Puu kasvanut toiseen puuhun kiinni

Huomaa punaisessa nauhassa kieppuva tyttö

Tori oli tällä kertaa isompi kuin ensimmäisellä kerralla käydessäni siellä. Pääasiassa siellä myydään vaatteita ja käsitöitä. Lisäksi sieltä voi ostaa mm. kasveja, kodin pientarvikkeita ja huonekaluja. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä, mutta mukanani ei ollut kuin 500 pesoa (noin 20e). Tyydyin siis ostamaan tällä kertaa kurpitsasta tehdyn papukaijan ja viherkasvin. Kurpitsoista tehdyt koriste-esineet ovat täällä tyypillisiä kädentöitä, jotka ainakin mieheni mieltää turistituotteiksi. Paikalliset ostavat lähinnää kurpitsasta tehtyjä mate-kuppeja. Mate-kupeista juodaan matea, joka on yrttijuomaa. Itsekin opettelen tätä juomaan pikku hiljaa, mutta tästä lisää myöhemmin.

Katuesiintyjiä torilla

Sneak a peek meidän kämpästä

Mi loro

y mi mate

Huomenna aion aloittaa tosissani espanjan kielen opiskelun. Kyllähän sitä on kirjat tultu avattua pariin otteeseen, mutta nyt haluan enemmän. Aion näin aluksi mennä kielikurssille, jossa minulla on myös mahdollisuus tutustua uusin ihmisiin. Huominen aamupäivä menee siis kielikoulun etsintään. Ensi kuussa saan myös yksityisopetusta kälyni opettajatuttavalta. Vastapalvelukseksi opetan hänelle englantia. Olen tästä super innoissani ja uskon että opin kielen tällä tavoin nopeasti. Itse asiassa kuukauden täällä olon jälkeen olen oppinut suhteellisen paljon. Ymmärrän nyt enemmän enkä valahda punaiseksi kun joku kysyy minulta jotakin mitä en heti ymmärrä. Kysymys joka minulle on esitetty useimmiten on "De dónde eres?", eli mistä olet kotoisin. Melkeinpä joka ikininen kerta kuulen tuon kysymyksen jossain muodossa. Se ei kuitenkaan haittaa minua, ymmärrän että se kiinnostaa. Kysyttiinhän tätä minun mieheltäkin usein Suomessa, vaikkakaan suomalaiset eivät niin uteliaita ole kuin urugualaiset. Ylpeänä minä aina kerron olevani Suomesta. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Miiau