He(lsi)ngissä

Heipä hei täältä Hesingistä!

Viime viikot ovat menneet aikas nopsasti ja touhukkaasti. On tuntunut niin hyvältä olla taas Suomessa, edes loska ja räntäsade eivät ole onnistuneet lannistamaan minua. Arjen rutiinitkin ovat löytyneet ja niistäkin olen nauttinut. Uusi asuntomme on upeampi kuin uskalsimme toivoakaan ja työkin alkoi mukavasti. Olen niin tännä positiivista energiaa, joka onkin mukava tunne vaihteeksi. Oli ihana lähteä Suomesta vuosi sitten, mutta ihanempaa oli tulla takaisin.

Kaottisemmaltakin tämä näytti kun kaikki laukut olivat auki lattilla

Laukut pakattu, siispä viimeinen pizza nautittiin viimeistä kertaa parvekkeella

Koska lähdimme Suomesta samana vuodenaikana kun tulimme takaisin, on minusta tuntunut että jatkan nyt siitä mihin jäimme. Olen jo useamman kerran puheissani puhunut esimerkiksi viime kesästä ikään kuin olisin ollut täällä. :D Monta asiaa on kuitenkin muuttunut niin työpaikalla, kaupungilla kuin läheisteni elämässäkin. Totuttelen siis näihin muutoksiin avoimin mielin. Toki jotkin asiat harmittaakin niitten ihmisten puolesta, joille jotakin ikävää on käynyt. Kaupungilla kävellessäni olen kuin turisti ihmetellessäni kun niin monta paikkaa on muuttunut tai niitä on tullut lisää. Pää pyörii kuin pöllöllä kun hämmästelen ja ihailen.

Lento Suomeen meni muuten suhteellisen kivuttomasti. Kissatkin olivat rauhallisempia tällä kertaa ja kokemuksen ansioista osasin olla murehtimatta niiden puolesta. Ehkä nekin aistivat rennon asenteeni ja olivat myös siksi rauhallisempia. Lennot olivat ajallaan ja sain melkein jopa nukuttua koneessa. Kyllä se aika vaan silti mateli ja jalat puutui. Kissojen älyttömän kalliita papereita muuten ei vilkaistu missään. Tämä ei johtunut meistä, ja itseasiassa yritimme miltein epätoivoisesti niitä tyrkyttää Espanjan virkailijoille, mutta ei niitä kiinnostanut. Suomessahan niitä ei enää ollut tarkoitus tarkistaa välilaskumme vuoksi. Kyllä se hieman harmitti, kun niistä papereista olemme yhden ulkomaanmatkan verran maksaneet. Tämän lisäksi olemme nähneet paljon vaivaa ja kärsineet stressistä paperieden hankkimisen vuoksi. Kissatkin kärsivät eläinlääkärissä, kun verinäytettä otettiin rabiesrokotteen vasta-ainetutkimusta varten. Etenkin Jamalle tämä oli hyvin traumaattinen kokemus. Mutta pääasia on tietty se että kaikki meni hyvin ja kissat ovat onnellisesti täällä kanssamme. Lemmikkipassitkin ovat nyt eliniän heillä voimassa, mutta niiden kanssa emme kyllä aio enää Uruguayhin lähteä. :D

Mä olen taas niin onnellinen kun saan liikkua ratikoilla, metroilla, busseilla ja junilla. Mä <3 joukkoliikenne

Kotimme läheltä alkaa keskuspuisto ja vierestä menee ratikat. Ihana ystävä asuu kävelymatkan päässä ja keskustaankin voisi kävellä jos miele tekee reippailla. Olemme niin onnellisia uuden asuntomme sijainnista ja itse asunnostakin. Enempää emme tarvitsisi ja vähempäänkin olimme olleet tyytyväisiä. Vuokrakaan ei päätä huimaa sillä kyseessä on minun työsuhde-etu. Vaikka olen usein harmitellut palkkaani, on tämä kuitenkin melkoinen etu, Miekkonenkin muuten pääsi takaisin vanhaan duuniinsa ja tästäkin olemme kovasti iloinneet. Kaikin puolin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja elämä on ihanaa.

Sohvaa ei raavita kun vieressä on raapimispuu

Mitähän liikkuu Hiron päässä? Maisemanvaihdostako pällistelee?!

Kun tässä ehdin, laitan tänne postauksen, joka on jo pienen ikuisuuden odotellut viimeisiä muokkailuja luonnokset kansioissa. Kyseessä on kuvapostaus huumoritwistillä.:P Siihen saakka. Saludos!

-Miiau

Ei näe metsää mutta näkee puita

Kehnohko otsikko, mutta kävimme tosiaan retkellä keinotekoisessa metsässä viikonloppuna. Metsä on puisto, joka on siis tehty muistuttamaan metsää. Puiston läpi pystyy ajamaan autolla kuin safarilla konsanaan. Kyselinkin miekkoselta leikkimielisesti autossa että koskas niitä eläimiä alkaa näkyä. Koiria kummempia otuksia emme kuitenkaan retkellämme nähneet. ;)

Paikka oli hyvin rauhaisa, joka varmasikin johtui siitä että näin talvella puiden luomat varjot tekevät paikasta viileämmän. Luulisin että kesällä paikka on tämän ansiosta melkoisen suosittu.

Kuinka niin tykkäänkään palmuista! :)

Rantojen alkuperäiskasvistoa

Metsästä lähdettyämme päädyimme ylläripylläri rannalle juomaan matea. Tai no, minä join, ei se tuolle muka urugualaiselle siipalle näytä enää kelpaavan. 

Ukkoseni pizzaa tekemässä <3

Meistä on täällä ollessamme tullut mestari pizzan valmistajia. Tämä johtunee pitkälti ruokarajoitteisuudestani, mutta samalle sen myötä olemme keksineet erilasia makuvariaatioita, jotka ovat osoittautuneet super herkullisiksi ja joita emme muutoin olisi välttämättä kokeilleet.

Valmistamamme pizzan täytteenä on valkosipulia, parmesan-juustoa, basilican lehtiä, saksanpähkinöitä ja tilkkanen oliiviöljyä.

Buen apetito!

-Miiau

Inspiskato

Kirjoittaminen tällä hetkellä tuntuu puuduttavalta jopa ajatuksenakin. Joskus inspiraatio löytyy kun alkaa kirjoittamaan, mutta tällä kertaa tuotoksen lukeminen vasta puuduttavaa olikin, joten tekstiä ei julkaistavaksi syntynyt. Päätinkin, että niin kauan kuin minusta tuntuu tältä, blogi saakoon jatkua pääosin kuvablogina. Aiheet ovat toki tervetulleita, jos jollakulla on ideoita jakaa.

Alla olevat kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin saimme viettää "välikesää" joka kesti muutaman päivän ja lämpötila oli yli kahdenkympin. Viikonlopun vietimme Montevideossa kävelyretkiä tehden.

Kalastajien laituri

Kuvassa näkyy Isla de monos eli Apinoiden saari. Saarta apinoiden sijaan asuttaa sadat lokit. :)

Lähempänä Montevideon keskustaa en suostuisi uimaan. Nähtäväksi jää uskallanko uida täällä kesällä.

Ranta näyttää autiommalta kuin se todellisuudessa oli. Monet olivat lähteneet nautiskelemaan auringonpaisteesta rannalle, vaikka ihan t-paitakeli ei ollutkaan.

-Miiau

Nam nam

Pakko taas tulla kehumaan tätä talvea täällä. Tänään auringossa oli ainakin 25 astetta. Koulujen talviloman ansiosta paistattelin auringossa kattien kanssa parvekkeella koko päivän. Siinä tuli muutama puhelu Suomeenkin soitettua samalla matea juoden. Huh, hyvin urugualaista meininkiä siis. :) Mies rukka tosin joutui sisällä koneen ääressä istumaan koko päivän, mutta sentäs lounas nautittiin yhdessä ulkosalla. Rento päivä kaikin puolin siis minulla ja kateilla siis.

Lisää kuvateksti

Illalla kokkailin jälleen canneloneja, mielettömän hyviä kun ovat. Tällä kertaa laitoin joukkoon myös saksanpähkinöitä, joten oletettavasti tällä kertaa cannelonit ovat vielä herkullisempia. Ukko kehaisi viimeksi valmistamieni cannelonien olevan parasta ruokaa mitä olen ikinä tehnyt. Mieletön kommentti lihaa rakastavan miehen suusta. Kyllä noin ensikertalaiseksi tunsin jonkinlaista ylpeyttä.

Uuniin menoa odottelemassa

Valmistamiini canneloneihin olen tähän saakka käyttänyt valmista tuorepastaa tai tuorelettuja (kumpia ovatkaan) ja tuoretta pinaattia. Suomessa todennäköisesti "joudun" tekemään tuorepastalevyt itse ja tuoreen pinaatinkin joudun ehkä korvaamaan pakastepinaatilla. Tosin aioin kyllä kokeilla tuorepastan valmistusta täälläkin. Ensimmäisellä valmistuskerralla halusin kuitenkin pelata varman päälle ja ostaa levyt valmiina ja niitä jäi sitten seuraavaankin kertaan. Mutta turhaan minä valmistusta pelkäsin sillä se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lasagnen valmistus.

Uruguayn viimeistä futismatsia katsellessa nautimme näistä herkuista :) 

Musta on kyllä tulossa ihan ruokafriikki. On ihanaa löytää uusia juttuja ja todeta aina torilla käydessä miten ruoka on täällä laadukasta, mutta silti edullista. Hoksasimme mieheni kanssa että tiistaisin meidän lähikadunkin feria eli torikatu on ihan pätevä paikka. Tähän asti olen jostain syystä ikään kuin vältellyt kyseistä feriaa, koska se on paljon pienempi kuin muut feriat, joissa olen tottunut käymään. Mutta nyt kävimme tällä viikolla siellä ensimmäisen kerran ja totesimme sen olevan itseasiassa riittävän hyvä, sillä sieltä löytyy kaikki mitä isommiltakin toreilta. Juustoon olemme erityisesti rakastuneet. Täällä hyvä juusto ei ole yhtäkuin kevyt lompakko, vaan paikallinen juusto on hyvin edullista, ja ah, niin herkullista! Lisäksi olen totaalisen rakastunut alfajoreihin, siis niihin dulce de lecheä sisältäviin leivonnaisiin. Minun täytyy milteinpä päivittäin saada ainakin yksi. Mieheni kanssa olemmekin leikkineet idealla että alkaisimme valmistamaan ja myymään niitä Suomessa. Miten on, kiinnostaisiko maistaa? ;)

Leipomosta ostetut alfajorit on toki parempia kuin kaupasta ostetut

Juhlistimme Juhannusta näillä

Dulce de lecheen on rakastunut myös tämä aurinkoa ottava kattimus. Kerran alfajoria syödessäni Jama hyppäsi syliini sitä haistelemaan, ja huomasin sen olevan kiinnostunut tästä makeasta tahnasta. Tarjotessani sormenpäästä maistiaisen tämä kissa hullaantui totaalisesti ja yritti saada lisääkin. Ikävä kyllä en voi sallia tätä rakkautta, sillä dulce de leche sisältää hirmuisesti sokeria ja sehän ei tietty kissojen hampaille sovi. Katti kuitenkin sai lempi nimekseen Dulce de leche cat, kuinka mielikuvituksellista, hahaha!

On se niin suloinen tuo Jama!

-Miiau

Ps. Todennäköisesti palaan Suomeen hieman tuhdimpana, hehe..

Kotiapulaiset

Vaikka Etelä-Amerikan mantereella asunkin nyt, ei täällä Uruguayssa helteet kestä ympäri vuoden. Sisälämpötila etenkin laskee tuntuvasti ja usein aurinkoisina päivinä sisällä on paljon kylmempi kuin ulkona. Tämä johtuu siitä ettei täällä ole tuplaikkunoita tai kaukolämmitystä kuten Suomessa. Uusimmissa kerrostaloissa saattaa olla keskuslämmitys, mutta me asumme aika vanhassa talossa, joten meillä tälläistä luksusta ei täten ole. Lämpö ei siis ole itsestään selvyys ja sisällä on pidettävä paljon vaatetta päällä.

Meillä lämmityksestä vastaavaan henkilökuntaan kuuluu James ja Ozoni. Aluksi meillä oli vain Ozoni, joka on siis kaasulämmitin. Myöhemmin saimme lahjaksi Jameksen joka on ilmankosteudenpoistaja. Uruguayssa ei asuntoja sähköllä lämmitetä ellei sitten olla rikkaita. Sähkö on todella kallista, sillä täällä on vain vesi- ja tuulivoimala. Ozoni on siis päällä päivisin ja iltaisin, yöllä olemme peittojen ja parin karvaturrin varassa. Nämä karvaturrit tuntuvat myös kärsivän viileydestä ja etenkin Hiro haluaa tulla liki naamaan öisin. Tämä on ihan super ärsyttävää, ja saankin kääntyillä useasti yön aikana sängyssä, Hiron seuratessa naamani eteen. Mur!

Ennen Jameksen tuloa taloon, oli kotimme todella kostea. Ikkunat olivat jatkuvasti vetiset ja pyykillä kesti kuivua jopa kolme vuorokautta. Ah sitä puhtaan pyykin tuoksua! Pöh! Lisäksi seinillemme alkoi ilmaantua sienikasvustoa! Olenkin siis hyvin kiitollinen tästä lahjasta, joka tosin on meillä lainassa, sillä emme sitä Suomeen mukanamme ota. Ilma oli myös paljon kylmempi ennen Jameksen apua, sillä eihän kostea ilma kauaa lämpimänä pysy sisällä, jossa ei ole lämpöä jatkuvasti.

Huolimatta kotiapulaisistamme, olen nyt kipeä. Se toki saattaa johtua myös siitä että olen taas päivittäin tekemisissä lasten kanssa uudessa päiväkodissa. Jokatapauksessa erityisesti tällä hetkellä toivoisin pääseväni kuumaan kylpyyn. Kuuma suihkukin kelpaisi, mutta sellaisestakin saan tyytyä vain haaveilemaan. Suihkunpaine on nimittäin niin onneton, että suihkuun ei todellakaan tee mieli jäädä pitkäksi aikaa. Lisäksi kolmenkymmenen litran kuumavesivaraaja rajoittaa suihkussa läträilyä. Toki veden säästö on ympäristöystävällistä, mutta minulla on nyt niin kylmä. Olenkin vakaasti päättänyt että haluan päästä kylpylään tai kuumavesilähteille heti tervehdyttyäni. Haluan tankata lämpöä luihini, jotta selviän ensi kuusta joka on vielä kylmempi. Harkitsemmekin "henkilökunnan" lisäystä, ostamalla sänkyymme sähköpeiton.

Kuva täältä: http://www.beautyblog.es/wp-content/uploads2/outariz3.jpg

-Miiau