Kotiapulaiset

Vaikka Etelä-Amerikan mantereella asunkin nyt, ei täällä Uruguayssa helteet kestä ympäri vuoden. Sisälämpötila etenkin laskee tuntuvasti ja usein aurinkoisina päivinä sisällä on paljon kylmempi kuin ulkona. Tämä johtuu siitä ettei täällä ole tuplaikkunoita tai kaukolämmitystä kuten Suomessa. Uusimmissa kerrostaloissa saattaa olla keskuslämmitys, mutta me asumme aika vanhassa talossa, joten meillä tälläistä luksusta ei täten ole. Lämpö ei siis ole itsestään selvyys ja sisällä on pidettävä paljon vaatetta päällä.

Meillä lämmityksestä vastaavaan henkilökuntaan kuuluu James ja Ozoni. Aluksi meillä oli vain Ozoni, joka on siis kaasulämmitin. Myöhemmin saimme lahjaksi Jameksen joka on ilmankosteudenpoistaja. Uruguayssa ei asuntoja sähköllä lämmitetä ellei sitten olla rikkaita. Sähkö on todella kallista, sillä täällä on vain vesi- ja tuulivoimala. Ozoni on siis päällä päivisin ja iltaisin, yöllä olemme peittojen ja parin karvaturrin varassa. Nämä karvaturrit tuntuvat myös kärsivän viileydestä ja etenkin Hiro haluaa tulla liki naamaan öisin. Tämä on ihan super ärsyttävää, ja saankin kääntyillä useasti yön aikana sängyssä, Hiron seuratessa naamani eteen. Mur!

Ennen Jameksen tuloa taloon, oli kotimme todella kostea. Ikkunat olivat jatkuvasti vetiset ja pyykillä kesti kuivua jopa kolme vuorokautta. Ah sitä puhtaan pyykin tuoksua! Pöh! Lisäksi seinillemme alkoi ilmaantua sienikasvustoa! Olenkin siis hyvin kiitollinen tästä lahjasta, joka tosin on meillä lainassa, sillä emme sitä Suomeen mukanamme ota. Ilma oli myös paljon kylmempi ennen Jameksen apua, sillä eihän kostea ilma kauaa lämpimänä pysy sisällä, jossa ei ole lämpöä jatkuvasti.

Huolimatta kotiapulaisistamme, olen nyt kipeä. Se toki saattaa johtua myös siitä että olen taas päivittäin tekemisissä lasten kanssa uudessa päiväkodissa. Jokatapauksessa erityisesti tällä hetkellä toivoisin pääseväni kuumaan kylpyyn. Kuuma suihkukin kelpaisi, mutta sellaisestakin saan tyytyä vain haaveilemaan. Suihkunpaine on nimittäin niin onneton, että suihkuun ei todellakaan tee mieli jäädä pitkäksi aikaa. Lisäksi kolmenkymmenen litran kuumavesivaraaja rajoittaa suihkussa läträilyä. Toki veden säästö on ympäristöystävällistä, mutta minulla on nyt niin kylmä. Olenkin vakaasti päättänyt että haluan päästä kylpylään tai kuumavesilähteille heti tervehdyttyäni. Haluan tankata lämpöä luihini, jotta selviän ensi kuusta joka on vielä kylmempi. Harkitsemmekin "henkilökunnan" lisäystä, ostamalla sänkyymme sähköpeiton.

Kuva täältä: http://www.beautyblog.es/wp-content/uploads2/outariz3.jpg

-Miiau

Girls' night out ja onnellisuushöpinää

Hola para todos!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Hassua miten kiireiseksi sitä saa joskus ittensä vaikka mulla on kaikki maailman aika tänä vuonna. Toisaalta tykkään siitä enemmän kuin lööbailusta. Lööbaillessa musta usein tuntuu että haaskaan aikaa, vaikka joskus sekin on kiireisen ajanjakson päätteeksi kullan kallista.

Hiro ja Jama on lööbailun mestareita

Viikonloppuun mahtui kaupungilla kiertelyä, yhdet "katubileet" ja lapsen synttäritkin. Kävelimme kadulla 18 de julio, jonka Kilroy sanoo olevan Etelä-Amerikan kaunein katu. Mun mies hieman naureskelee tolle kuvailulle, mutta kadun loppu pätkä on tosi kaunis ja siellä voi ihastella vanhaa arkkitehtuuria. Katu johtaa Vanhaan kaupunkiin, josta kerroin toisessa postauksessani. Vanhan kaupungin ja edellä mainitun kadun arkkitehtuuri on hyvin espanjalais ja rankalais vaikutteista. Montevideo on alunperin espanjalaisten siirtolaisten asuttama, joten vanhan kaupungin arkkitehtuurin voidaan sanoa olevan perintö vanhoilta ajoilta. Kadulla voi nähdä toinen toistaan upeampia taloja. Kävellessämme sätin miekkostani useampaan otteeseen siitä miksei hän ole minua aikaisemmin tälle kadulle tuonut. Mutta toki on ihanaa saada tälläisia yllätyksiä ripotellen.

Ovia olen ihaillut monesti täällä

Mieletön yksityiskohta

Ja hei, mulla on nyt ainakin yksi oma ystävä täällä. Tuntuu hassulta sanoa noin, mutta niin se vaan on. Ystävystyminen ei ole minusta kauhean helppoa, sillä olen toisinaan hyvin ujo. Olen myös erakkosielu ja siten huono pitämään yllä montaa ystävyyssuhdetta samanaikaisesti. Pidän siitä että minulla on pari hyvää ystävää johon voin luottaa kuin kallioon. Nyt näiden persoonallisuus ominaisuuksien lisäksi asun toisessa maassa, jossa on erilaiset tavat. Olenkin siis aikas iloinen tästä yhdestä ystävästäni.

Kävelimme lauantaina myös "narripuiston" läpi

Lauantaina lähdimme tämän uuden ystäväni ja hänen kahden ystävänsä kanssa viettämään iltaa ulkona. Tällä kertaa pitkälti myös kirjallisesti ulkona. Menimme nimittäin erään opiskelija-asuntolan järjestämiin bileisiin, joiden idea oli saada kerättyä takuu vuokra kokoon. Talon asukkaat olivat bileitä varten koonneet kaikki huonekalunsa yhteen huoneeseen, jotta he saivat enemmän tilaa erilaisille diskohuoneille. Musiikki soi hyvin kovaa ja discovalot välkkyi aikaiseen aamuun saakka. Tämän lisäksi autotiestä vallattiin toinen kaista park ouria varten.Ohi kulkevat autot tuntuivat ottavan sen kuitenkin aika rauhallisesti. Ei kyllä huvittaisi asua tuon paikan naapurissa, sillä he kuulemma järjestävät bileitä hyvin usein. Vierailijana minulla oli kuitenkin hyvin hauskaa. Siitä on jo ehkä puoli vuotta, tai enemmän kun on viimeksi tultu tanssilattialla pyörittyä. Eniten kuitenkin nautin uuden ystäväni seurasta, oluesta ja rennosta ilmapiiristä. Ja toki herrasseuraakin olisi ollut tarjolla kattava valikoima, mutta minun elinikäisen pöytä-(ja sänky :P)varauksen täyttää armas aviomieheni. Aviomiehen poissaolo herätti jonkin verran ihmetystä ja minä yhtä ymmälläni tästä ihmettelystä vastasinkin että "It's girls' night out". Täällä kuulemma pariskunnat kyhnöttää enemmän kotona keskenään kuin Suomessa. Nyt olenkin miettinyt että mahdoin olla aikamoinen kummajainen mieheni mielestä monella tapaa suhteemme alkuaikoina. Nopeasti mieheni kuitenkin sai huomata että suomalaismiehet ovat paljon etäisempiä Suomessa kuin täällä. Eli aika rauhassa sitä saa baari-iltaa viettää Suomessa ilman että kukaan tulisi laukomaan iskurepliikkejä.

Tänään aloitin aamun siivoamalla, treenaamalla pilatesta ja kokkaamalla. Maanantaisin erityisesti ajattelen niitä aamuja Suomessa, kun olisin joskus töihin menon sijaan paljon mielummin jäänyt tekemään noita asioita kotiin. Ajattelemalla tätä saan hyvän fiiliksen päivään, vaikka siivoamista inhoankin. Luksusta. Aamupäivän askareiden jälkeen kävelin espanjan kielenopettajani luokse ja vietinkin siellä pari tuntia puhuen espanjaa! Siis minä oikeasti keskustelin hänen kanssaan kaksi tuntia eri aiheista. Toki se oli takkuilevaa ja kielioppivirheitä täynnä, mutta silti pystyimme puhumaan toisillemme ymmärrettävästi paljon ja se on tärkeintä. Englanti on toki apunamme, mutta sovimme että käytämme sitä vain jos emme mitenkään saa selitettyä asiaa toisella tavalla. Jee, edistystä siis.

Lihattomuus sopii mulle tosi hyvin, vaikka miehen laittamaa lihapullakastiketta onkin joskus ikävä.

Olen viime aikoina pyrkinyt ajattelemaan asioita enemmän positiivisesti ja huomaan sen todella auttavan saamaan hyvän olon. Haluan olla oman kehoni ja mieleni herra ja täten siis päättää miten elän. En kuitenkaan voi päättää että olen rikas tai ettei minulle ei koskaan satu mitään ikävää, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin. Voin kantaa oman korteni kekoon tehdäkseni maailmasta hitusen paremman, esimerkiksi elämällä ympäristöystävällisesti, ja sen pitäisi osaltani riittää. Yksi ihminen ei välttämättä pysty ihmeisiin eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Pyrin myös keskittämään ajatteluani enemmän siihen mitä minulla on ja olemaan niistä asioista kiitollinen. On päiviä jolloin tämä ajattelu vie enemmän energiaa, mutta sitten niiden jälkeen on monia päiviä jolloin riittää kun ajatus niistä vain käväisee mielessä. Olen tehnyt tätä ajatustyötä siitä syystä, että olen usein ollut ahdistunut jostakin. Huomasin että ahdistus usein kumpusi epävarmuudesta tai negatiivisen ajattelun kierteestä. Nyt tätä ajatustyötä tekemällä, tuntuu kun olisin löytämässä sisäisen rauhan. En sano ettenkö joskus sortuisi voivottelemaan jotakin, mutta nyt kun näin käy alan todella ajattelemaan syitä siihen miksi teen sitä. Samalla mietin niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, ajattelen kuinka positiivisuus tekee minut onnellisemmaksi ja usein tämän ajatustyöskentelyn jälkeen huomaan oikeasti olevani onnellisempi. Huh, mikä ehkä jokseenkin sekava sepustus tästä tuli. Mutta jos sait selvää mitä yritän sanoa ja painit saman ongelman kanssa kuin minä tapasin painia, suosittelen kokeilemaan tätä ajatustyöskentelyä. Se oikeasti toimii. :)

Joskus kannattaa päästää sisäinen lapsi ulos leikkimään...

...ja intoilemaan karkkiomenoista uimarannalla.

-Miiau

Mikä tekee mut onnelliseksi

Suomalainen radiokanava ulkomailla tekee minut onnelliseksi.  Jos en kuulisi radiota, en myöskään kuulisi päivittäin suomen kieltä. Toki äidille tulee soiteltua usein, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Radio tuleekin usein mukaan kylpyhuoneeseen. Radiosta kuulen helposti myös uutiset Suomesta jota pidän hyvin tärkeänä. Olisi jotenkin hölmö fiilis tulla takaisin Suomeen tietämättä mitään nyky hetkestä.

Kuva napattu täältä http://tampereensahko.fi/wp/wp-content/uploads/2013/05/radio_red.jpg

Tämä laulukin teki minut tänään hyvin onnelliseksi. Rynkytinkin sitä aikas monta kertaa ennen kuin siirryin kuuntelemaan muita Jujun biisejä. <3 Me encanta. Rakastukaa tekin!

Klik klik!    Juju - Onnelliseksi

Kuunneltuani tätä biisiä aloin ajatella lähitulevaisuutta. Kohta on meitin ihka ensimmäinen hääpäivä sitten häitten. Sen kunniaksi me ollaan suunniteltu häämatkaa, koska honeymoon jäi vuosi sitten tekemättä säästösyistä. Ajatus oli tehdä se sitten täältä käsin. Ja kohta onkin aika pakata laukut uudelleen, ei onneksi niin painavat tosin kun tänne tullessa. Kohde ei vielä ole selvillä, mutta ideiota on monia. Tärkeintä on että kohde on romanttinen ja ikimuistoinen meille molemmille. Ja että on lämmin. Mutta lämmin on varmasti, koska me olemme siellä tietty sylitysten koko ajan. :)

Mikä tekee sut onnelliseksi tekee mut onnelliseksi.

Sisäpäivä

Tuoreet kuulumiset ikkunaan kirjoitettuna. Onpahan ainakin aikaa kirjoitella. Toki sade on silloin tällöin tervetullutta, mutta täällä sadepäivät tuntuvat venyvän viikoiksi. Kun täällä sade yllättää sinut kaupasta tultuasi ei ole muita vaihtoehtoja kuin kastua. Vaikka menisit takaisin kauppaan sateenvarjon ostaaksesi, joutuisit todennäköisesti pian viskaamaan sen roksiin. Tuuli nimittäin, kuten Suomessakin, on sateen paras  kaveri. Tuuli on tosin täällä hieman voimakkaampi.

Eilen olimme kauapassa kun sade alkoi. Ulko-oville päästyämme totesimme että joko jäämme yöksi ostoskeskukseen tai kastumme taksia metsästäessämme. Halu päästä kotiin voitti tietenkin ja astuimme jättisuihkuun. Vaatteeni ja hiukseni olivat kahdessa sekunnissa täysin märät. Samoin oli mieheni. Ostoskassit olin sitonut kiinni ettei kaikki ostokset sentään pääsisi kastumaan. Löysimme taksitolpan onneksi suht läheltä. Tolpalla, jo minulle tutuksi tulleeseen tapaan, seisoi työntekijä viittomassa meitä seisomaan viereisen ravintolan terassille. Täällä taksiasemilla ja tolpilla on työntekijä joka viittoo asikakkaille taksin ja avaa heille oven. Tästä palvelusta maksetaan tippia 5-10 pesoa, joka on noin 20-35 senttiä. Tämä työ on yksi monesta suomalaisia ehkä huvittavasta työstä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan huvittanut minua lainkaan, vaan olin hyvin kiitollinen tästä sateessa seisovasta miehestä, joka sateenvarjo kädessään etsi meille tyhjää taksia, meidän samaan aikaan seistessä sateensuojassa.

Taksin takapenkillä istuessani kuuntelin ukkosen jyrinää ja yritin laskea mielessäni kuinka lähellä se on. En muistanut sekunttisääntöä salaman välkkymisestä, mutta laskin silti. Yhden kerran en päässyt laskuissani kolmea pidemmälle salaman välähdyksestä, kun jo jyrähti. Silloin ukkonen taitaa olla aika lähellä vai onko? Koti-ovelle päästyämme astuin kadun viertä solisevaan puroon ja harmittelin että pitikin laittaa jalkaan nahkasandaalit juuri tänään. Olisin toki hypännyt yli, jos se olisi ollut mahdollista. Noh, ne sandaalit alkoikin olla aika vanhat. Sainpahan sentään syyn ostaa uudet. :)

Ja kun nyt kunnolla pääsin vauhtiin miksi lopettaa. Tänään alkaessani kuvata sadetta, mieheni huomasi että terassillemme oli ilmestynyt ilmainen uima-allas. En minä nyt ihan tätä tarkoittanut, kun puhuin siipalle että haluaisin kahluualtaan helteitä varten. Kohta pitänee soittaa vuokranantajalle ja ilmoittaa tukoksesta. Sellaista siis tänään/tällä viikolla Montevideossa. Varmasti menen rannalle kun sateet taas loppuvat ja tankkaan aurinkoa sekä kuivuutta varastoon. Chau Chau!

Suomalaiset eivät pidä sateisesta kesästä

-Miiau