Mate

No niin, aika kertoa uudesta suosikkijuomastani, matesta. Yritän ottaa tämän Yerba maten osaksi päivittäistä elämääni, auttamaan taistelussa jossa palkintona on savuton elämä. Miksikö? Noh syy johtuu siitä että matea juodaan pillillä. Ajattelin sen ikään kuin korvaavan savukkeen muodon ja voin nauttia sitä vähitellen.

Mate veistos/patsas/mikälie

Mate ei onneksi ole mitenkään epäterveellistä, päinvastoin. Lueskelin eilen yhtä nettisivua, jossa myytiin matea Suomessa, ja se mainosti maten olevan kuin superjuomaa, joka parantaa masennuksenkin. Tähän ei kuitenkaan luontoni riitä uskomaan, mutta hieno homma jos joku tähänkin asiaan apua matesta saa.

Mate valistetaan mate-puun lehdistä ja sitä käyttivät guarani-intiaanit. Kiitos Wikipedia. Tästä johtunee tapa jakaa mate kanssaolijan kanssa.  Eli termospullosta kaadetaan kuumaa vettä matekuppiin, jossa on siis matepuun lehtipurua, ja sitten juodaan kuppi tyhjäksi. Tämän jälkeen kuppi täytetään uudestaan ja annetaan kaverille. Aluksi kun kuulin tästä, ajattelin että voi apua, en halua päätyä tälläiseen tilanteeseen jossa joudun jakamaan saman kupin. Sitten mietin asiaa uudestaan ja aloin pohtimaan jaetaanko Suomessa mitään vastaavalla tavalla ja muistin että jo vain. Jaettava juoma ei kuitenkaan ole yhtä terveellistä. ;)

Matea kannetaan täällä mukana kuin paperisia kahvikuppeja. Onkin hyvin tyypillistä että joka kolmannella vastaantulijalla on kainalossaan termospullo ja kädessä matekuppi. Tämä on kuulemma urugualainen tapa ja siitä tunnistaa urugualaisen esim. Argentiinassa. Toinen tapa kuljettaa matea on mate-laukku. Minä sain laukun mieheltäni, joka on hänen vanha. Mieheni suomalaistui Suomessa niin paljon, että juo pitkälti vain kahvia tätä nykyä. Matelaukun otan mukaan kuitenkin vain silloin kuin matkustamme jonnekin. Muutoin tykkään kantaa termospulloa kainalossani. Hieman minäkin olen siis urugualaistunut.

Kävelyllä Punte del Estessä mate-kuppi kädessä

Matea siis juodaan metallisen pillin avulla mate-kupista. Matekuppeja on vaikka minkälaisia. Kamalin kuppi, jonka olen nähnyt on ollut lehmän sorkka, huh! Perinteinen mate-kuppi kuitenkin valmistetaan kuivatusta kurpitsasta. Itselläni on appiukon vanha mate-kuppi jonka ulkokuori on nahkaa ja sisäpinta lasia. Sisäpinta tekee putsaamisesta helpompaa ja sopii siksi minulle. Metallisen pillin nimi on bombilla ja siinä on reikiä, jottei matepurut tulisi veden mukana suuhun.

Maistoin matea ensimmäisen kerran Suomessa. En pitänyt sen mausta, joten en maisanut sitä toista kertaa. Totuin makuun vasta täällä. Tupakoimattomuus-päätöksen myötä ajattelen olevan hyvä jos juon matea päivittäin. Muutoin olen juonut sitä yleensä vain silloin kun harjoittelen ukuleleen soittoa. Jotenkin nämä kaksi asiaa vain sopivat hyvin yhteen ja harjoittelu on ollut hauskempaa. Nyt keitän veden termospullooni aamulla ja juon matea pitkin päivää. Samalla ajattelen miten terveellinen tämä uusi tapani on ja se tuo minulle hyvän mielen.

Jos jotakuta teistä alkoi kiinnostamaan tämä mate-juoma enemmänkin, niin teidän iloksenne sitä tosiaan myydään nykyään myös Suomessakin. Googlaamalla löytyy useampikin nettiliike, josta löytyy myös näitä upeita terveysvaikutteita. Suhtautuisin niihin kuitenkin varauksella ja muistutan että meidän ihanat suomalaiset metsät ovat loppu kesäisin pullollaan superruokaa.

-Miiau

Ps. Pakko vielä lisätä tämä kuva automaatista, josta voi ostaa kuumaa vettä termospulloon matea varen. :)

Laiskat kissanpäivät

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sen erikoisempaa, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Perjantaina käväisimme päiväkodilla, jonne haluaisin päästä kieliharjoittelijaksi, mutta koska kiireisiä olivat niin pyysivät soittamaan myöhemmin. Puhelun jälkeen minun piti lähettää hakemukseni uudestaan toiseen sähköpostiosoitteeseen ja nyt sitten odotellaan. Toivottavasti tulisi hyviä uutisia tällä viikolla.

Viikonloppu meni rauhallisesti. Perjantaina tapasin kaverini illalla ja ilta venyi suht myöhäiseksi. Keskustelimme elämistämme ja niistähän nyt voi kertoa vaikka mitä. Tutustutin hänet myös Jägermeisterin makuun, kun sen ilokseni listalta löysin. Se ei kuitenkaan hänelle kauhean hyvin maistunut, kuten arvata saatoin. En siitä itsekään ensimmäisillä kerroilla pitänyt. Mutta koska maku on niin ainutlaatuinen on se siis maistamisen arvoista.

Taukopaikka. Kuvat viime lauantailta.

Mate otetaan mukaan minne vaan ja useimmiten termosta näkee kannettavan kainalossa. Kuvassa on myös "matelaukku".

Lauantaina käväisimme leffassa pidemmän kaavan mukaan. Täällä monet leffateatterit ovat ostoskeskuksissa, joten kävimme samalla syömässä ja "peliluolassa". Olemme molemmat aikas lapenmielisiä sen suhteen että pidämme videopeleistä. Menimme siis tälläiseen kolikkopelipaikkaan, jossa pelasimme mm. vanhaa Simpsonit peliä. Pelasimme myös ilmakiekkoa ja onnistuin saamaan kiekon yhden pelikoneen alle. Olin niin nolona, mutta samalla iloinen ettei se lentänyt ketään päin. Lähellä sekin nimittäin oli. "Kohde" onneksi loi minuun säälivän hymynaurun. No ei auttanut muu kuin hakea paikalle lippujen myyjä ja harja, jotta saataisiin kiekko pois pelikoneen alta. Déjà-vu, tajusin että tämä sama juttuhan tapahtui reilu kuukausi sitten mieheni sukulaispojan synttäreillä, jossa myös oli ilmakiekkopeli. Ehkäpä en enää pelaa kyseistä peliä täällä. 

Etsi kuvasta papukaija!

Ruoista pakko sanoa sen verran, että kun tilaa ravintolasta annoksen, se on todennäköisesti riittävä kahdelle. Pizzaa esimerkiksi ei kannata tilata, jos se tulee vain yhdelle. Täällä nimittäin se on tarkoitettu jaettavaksi. Lauantaina tilasin lämpimiä juustoleipiä ja miltein puolet jäi syömättä. Olisin toki loput kotiin vienyt, mutta nyt kun olimme leffaan menossa ei tätä vaihtoehtoa ollut. Mieheni tilaama hampurilainen teki hänestä lopun, joten hänkään ei jaksanut leipiä enää syödä. Harmitti siis se pois heittää. Eilen tilasimme pizzan kotiin ja tiesimme jo etukäteen että sitä tulee metrin verran. Kyseessä oli tarjous, pienemmänkin voi siis tilata. Hinta oli kuitenkin vain noin kymmenen euroa ja saimme siitä samalla myös tämän päivän lounaan. Ravintolassa syödessä on hyvä varautua tuomaan loput kotiin. Yritän tehdä ruokakuvapostauksen joku päivä, niin sieltä pääsee sitten katomaan mitä täällä voi syödä.

Ihana ravintola rantakadun varrella. Nämä kuvat myöskin viime lauantailta.

Ja koska mikään hirmu kiire minulla ei ole ollut, on ukuleleen soittokin edistynyt. Ostin yhden nettikurssin ja osaan soittaa nyt jopa kaksi kappaletta: Tuiki tuiki tähtösen ja Maijalla oli karitsan. :D Alussahan sitä ollaan, joten en vielä hirmuisen taitava voikaan olla. Rämpyttelykuvioiden ja nuotista toiseen vaihtamisen oppimiseen menee yllättävän paljon aikaa. Ainakin minulle kenelle soittaminen ei ole entuudestaan kauhean tuttua. Enkä ihan joka päivä harjoittele, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Usko siihen että opin soittamaan paremmin on kuitenkin vahva, sillä nautin soiton oppimisesta.

Ukulele saa levätä yöpöydälläni. Saan sen katselusta hyvän mielen.

-Miiau

Mökkeilemässä

Aika Atlantidassa kuluu leppoisasti. Huomenna on edessä paluu Montevideoon. Se tuntuu hieman haikealta, sillä täällä tunnen oloni turvalliseksi ja rennoksi. Ihan kuin mökillä olisi, vaikka järven täällä korvaakin meri ja hiekkaranta. Ei pahemmat puitteet voisi sanoa. Olemme ahkerasti käyneetkin uimassa aina kun sade taukoaa ja aurinko ei ole liian polttava. Rannalle ei ole asiaa 12-16 välillä. Silloin aurinko on vaarallinen. Paloin silti yhtenä päivänä vaikka kello ei noin paljoa ollut. Merivesi imaisi kaiken aurinkorasvan iholtani eikä rasvaputeli sattunut mukaan. Oi miten hehkeä minun punainen nenäni oli ja miten huvittavan jäljen ihooni bikinieni olkainrinkula jätti. Prkl!

Mysteerimuna

Kattimuksetkin ovat saaneet nauttia ulkoilusta valjaissa päivittäin. Lisäksi heillä on myös kaapeli tv, kuten meilläkin. Siitä he näkevät ohi kulkevia koiria ja monenlaisia lintuja. Hirmu jännää, ainakin Hiron mielestä. Tilaa on myöskin enemmän ja juokseminen huoneesta toiseen on mukavaa ajanvietettä.

Vaihda jo kanavaa!

Ja kun sitten sataa tai on liian vaarallista olla auringonpaisteessa on onneksi monenlaista muuta puuhaa joiden parissa aika lentää. Tosin aika lentää kyllä blogia kirjoittaessa ja muuten surffaillessa netissä, mutta olen myös aloittanut uuden harrastuksen siippani kannustuksesta. Hän sanoi minulle ennen tänne tuloa että ehkä olisi hyvä opetella jonkin instrumentin soittaminen. Vuodessa voisi oppia paljonkin ja silloin huomioni kiinnittyisi johonkin muuhun kuin rahojen tuhlaamiseen asuntomme sisustamiseksi. Kjeh kjeh! No hyvä ideahan tuo oli ja nyt omistankin pikkuisen ja suloisen ukuleleen. Syy miksi valitsin juuri ukulelen on se että luulisin sen olevan tarpeeksi yksinkertainen soitin nokkahuiluja ja vähän pianoa soittaneelle henkilölle. Idean alunperin sain entiseltä työkaverilta, joka haaveili sellaista oppivansa soittamaan. A, kiitos ideasta. Voin kertoa sulle myöhemmin onko soitinta helppo oppia soittamaan ja kannattaako se. :) Muutaman nuotin osaan jo soittaa. Jihuu! Montevideosta meinaan kyllä ostaa nuottikirjan, ellen sitten sellaista onnistu netistä bongaamaan.

Lisäksi olen syventynyt paikallisiin makuihin hieman enemmän ja joitakin suosikkeja on jo löytynyt. Tosin en usko että makeutetut pähkinät ovat urugualaisten kesimiä, mutta he ainakn syövät niitä runsaasti. Niitä napostelen viinin kera tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa.

Huomioikaa söpö lasi joka maksoi 50 centtiä läheisessä marketissa

Ja ainoa hupikirja jonka mukaani valitsin on tämä.

Oi kuinka rakastan tätä sarjaa. Niin tv:ssä kuin kirjoissa. Kirjat ovat tosin paljon parempia kuin sarja itse, sillä kirjoihin mahtuu mukaan enemmän herkullisia yksityiskohtia ja henkilöiden luonteet tulevat tutuimmiksi. Tämän vuoksi asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin tv-sarjassa. Välillä jopa ymmärrän julmaa Cerceitä, mutta tv:ssä hän yksinkertaisesti on vaan bitch. Kyseinen kausi jota luen, ei ole vielä vakuuttanut minua täysin, mutta en ole vielä puoli välissäkään, joten aikaa tähän on vielä. Nyt meinaan taas uppotua sitä lukemaan. Joten hasta luego!

-Miiau

Ps. Mökkeilyhän ei ole mökkeilyä ilman hyttysia. Ajanviettoon kuuluukin myös tauokoamaton raajojen raapiminen. Toinen prkl.