Ei mikään leikin asia

Nyt jaan jälleen hieman kokemuksiani täläkäläisessä koulussa työskentelystä. Kieliharjoittelijana näin kaikenlaista ja vaikken kaikkea puhuttua aina ymmärtänytkään, eleet eivät jäänet epäselviksi. Minun on itseasissa hieman vaikeaa löytää motivaatiota tästä aiheesta kirjoittamiseen. Se johtuu siitä, että arvomaailmani ja koulutustaustani tämän koulun kanssa, ovat hyvin erilaiset. Tästä syystä kaikki kokemukseni eivät olleet niin positiivisia ja niistä kirjoittaminen vihlaisee hieman.

Toivon että tämä teksti tavoittaa edes jonkun vanhemman, jonka lapsi on suomalaisessa päiväkodissa tai koulussa. Suomalaiset lapset ovat nimittäin hyvin onnellisessa asemassa siinä suhteesssa että heidän lapsuuttaan arvostetaan. Lapsuus Suomessa on mm. leikkien ja sosiaalisen kasvun aikaa ja leikki on kaiken muun hyvän ohella myös itseisarvo, jolle suodaan aikaa päivittäin kaikissa suomalaisissa päiväkoideissa. Vaikka kaikki muu olisikin lapselle hankalaa päiväkoti- tai koulupäivän aikana, saa lapsi hyviä kokemuksia leikeistä. Positiiviset kokemukset taas ovat tärkeitä aivojen kehitykselle. Leikin merkitys on siis vakava juttu pienelle ihmisen taimelle.

Ravintolaleikki

Tästä pääsenkin siihen ikävään asiaan harjoittelupaikassani, joiden syitä en ala sen kummemmin tässä kuitenkaan avamaan, koska se ei ole tämän postauksen pointti. Kyseisessä koulussa leikkiä ei nähty sitten lainkaan tärkeänä, ei vapaata eikä ohjattua. Nelivuotiailla nyt oli vielä joitakin leluja, mutta hyvin harvoin niillä pääsi leikkimään. Silloinkin kuin niillä leikkittiin oli aikuinen "poissa" eli silloin opettaja suunnitteli/valmisteli seurvaavaa oppituntia työpöydän ääressä. Eihän akuisen tietenkään tarvitse aina olla mukana leikkimässä, mutta sen havainnointi on suomalaisessa tarhassa tärkeä työtapa. Sillä saadaan tietoa lapsen kehityksestä ja kiinnostuksen kohteista, jotka sitten auttavat toiminnan suunnittelussa. Tässä koulussa sitä ei käytetty lainkaan hyväksi ja jos leikkiessä syntyi harmeja, ne leikit nopeasti myös loppuivat. Opettajat närkästyivät välittömästi, jos ristiriitoja syntyi sen sijaan että olisivat nähneet ristiriitojen hyödyn sosiaalisen kasvun kannalta. Lapsilla oli puolentoista tunnin "välitunti" lounaan jälkeen, jolloin heillä oli tilaisuus leikkiä keskenään. Leikkikalut oli kuitenkin tuotava kotoolta, sillä koulu ei tarjonnut näitä lainkaan välitunneille. Huh, kyllä tätä päätä pakotti välillä harjoittelun aikana.

Poika joka ajaa partaansa kuvassa, ajeli myös säärikarvansa. :D Suloinen kuin mikä!

Teekutsut itsetehtyjen leikkileivosten kera

Heti kun huomaisin leikittömyyden puutteen pyysin saada ohjata leikkituokion hetkisen päivässä. Hyvin nopeasti lapset sitten tykästyivätkin minuun ja pyysivät minua leikkimään/leikittämään. Minulle tämä oli tietysti myös eduksi, sillä kykenin tutustumaan lapsiin paremmin ja sain harjoitusta espanjan kielen taitoihini. Sain myös vakuutettua eskareiden englanninkielen opettajan järjestämään lapsille vapaata toimintaa perjantaisin parin tunnin ajaksi. Tällöin minä taas järjestin lapsille toimintapisteitä, joissa kierreltiin pienryhmissä. Toimintapisteet sisälsivät myös itsetehtyjä, nelivuotiailta lainattuja tai kodintarvikkeita koostuvia leluja. Perjantaista tulikin minun sekä varmasti myös lasten lempipäivä. Tarkoituseni ei ole kehuskella työpanoksellani, vaan antaa kuva siitä miten tärkeää leikki on lapsille ja miten he siitä nauttivat. Sekä myös siitä että aikuinenkin nauttii kun lapsi on onnellinen. Leikki ei ole lapsen työtä, vaan leikki on leikkiä ja merkityksellinen sellaisenaan.

Rikkinäinen puhelin nauratti kovasti

-Miiau

Jouteliaisuuden loppu

Mun päivä on ollut todella ihana. Pitkiin aikoihin en ole tuntenut näin. Syynä tähän on se, että mun päivät lakkaa vihdoin olemasta "ylipitkiä". Tällä tarkoitan, että saan päiviini täytettä aloittamalla kieliharjoittelun läheisessä koulussa. Tosin koulussa on myös lastentarha, johon siis harjoittelijaksi menen. Olen ihan super iloinen tästä. Jee! :)

Aamuaurinko keittiön ikkunasta.

Aamu alkoikin tänä aamuna hieman eri tavalla. Herätys nimittäin oli aikaisin, verrattuna muihin aamuihin tähän asti. Täytyy kyllä myöntää etten varmaan koskaan opi rakastumaan herätyskellon ääneen, oli sen ääni miten kaunis tahansa. Mutta kun tästä tokenin, olin tyytyväinen päivän alkuun. Minulla yleensä kestää aamurutiineissa tunti. Siihen sisältyy myös pöydän ääressä kiireetön netissä surffailu. Joka vuosi yleensä on kuitenkin käynyt niin, että kiireen ollessa kovimmillaan, herään viime tippaan ja aikaa ei jää aamukahvitteluun keittönpöydän ääressä. 

Meikkaaminen tapahtuu kahvia juoden. Tämän enempää meikkiä en arkisin käytä. 

Aamutouhujen jälkeen suuntasin harjoittelupaikalleni sopimaan aikatauluista. Varsinaisen harjoittelun aloitan huomenna. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja työntekijät vaikuttivat tyytyväisiltä saadessaan lisäapua. Jotkut vaikuttivat jopa hieman huojentuneilta. Tiedän tunteen hyvin, sillä olen itsekin ottanut vastaan huojentunein mielin kieliharjoittelijoita Suomessa. Päiväkodissa työskennellessä hyvät apukädet ovat kullan arvoisia. Nyt itse tälle puolelle siirtyessä halusin tehdä selväksi, että olen tulossa myös tekemään töitä ja pyysin työntekijöitä laatimaan minulle listan tehtävistä, joissa he erityisest tarvitsevat apua. Näin pystyn olemaan tehokas apulainen.

Ihanaa tässä kieliharjoittelupaikassa on myös se, että se sijaitsee lähellä kotiani. Työmatkaan menee ehkä kymmenen minuttia kävellen, jos sitäkään. Minä jopa näen sen parvekkeeltamme. Eipähän tarvitse matkustaa busseilla. Harjoittelupaikkaa etsiessäni jo hieman kauhulla mietin, jos joutuisin busseilla matkustaan töihin. Täällä nimittäin julkinen liikenne on hyvin hyvin kaukana Suomen tasosta. Bussit tulevat milloin tulevat ja aamuisin ovat tupaten täynnä. Usein myös unohdan että stoppinappi ei ole vieressäni, vaan ne sijaitsevat taka- ja etuoven edessä. Jos bussi on täpöten täynnä, oville ei niin vaan mennäkään. Noh, eipähän tarvitse tätä enää miettiä.

Tullessani kotiin nappasin kauppakassit mukaan ja suuntasin torille. Vastedes saan myös jatkaakin torilla käyntiä keskiviikkoisin, sillä sovimme koulun kanssa että keskiviikot ovat minulla vapaat. Tätä en sopinut vain siitä syystä että pääsisin torille keskiviikkoisin, vaan siksi että voin jatkossakin tavata kerran viikossa espanjan kielen opettajaani. Keskiviikko on siitä hyvä päivä tavata opettajaani, koska tällöin voin käsitellä alkuviikon aikana oppimiani asioita myös opettajani kanssa ja ehkä käyttää näitä taitoja loppuviikosta paremmin. Nähtäväksi jää toimiiko tämä suunnitelma.

Lopppuun laitan vielä kuvan torilta ostetusta pinaattisäkistä. Täytyy ihastella pinaatin koko täällä ja sen hintaa myös. Kassillinen maksoi vain puoltoista euroa. Melkein tekisi mieli maksaa enemmän. Aloinkin miettimään miksi Suomessa myydään vain baby-pinaattia tai pakastepinaattia. Pitänee selvittää. Mutta nyt alan tekemään kanamuna-pinaattikastiketta, jota äitini valmisti ollessani itse päiväkoti-ikäinen. 

-Miiau

Girls' night out ja onnellisuushöpinää

Hola para todos!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Hassua miten kiireiseksi sitä saa joskus ittensä vaikka mulla on kaikki maailman aika tänä vuonna. Toisaalta tykkään siitä enemmän kuin lööbailusta. Lööbaillessa musta usein tuntuu että haaskaan aikaa, vaikka joskus sekin on kiireisen ajanjakson päätteeksi kullan kallista.

Hiro ja Jama on lööbailun mestareita

Viikonloppuun mahtui kaupungilla kiertelyä, yhdet "katubileet" ja lapsen synttäritkin. Kävelimme kadulla 18 de julio, jonka Kilroy sanoo olevan Etelä-Amerikan kaunein katu. Mun mies hieman naureskelee tolle kuvailulle, mutta kadun loppu pätkä on tosi kaunis ja siellä voi ihastella vanhaa arkkitehtuuria. Katu johtaa Vanhaan kaupunkiin, josta kerroin toisessa postauksessani. Vanhan kaupungin ja edellä mainitun kadun arkkitehtuuri on hyvin espanjalais ja rankalais vaikutteista. Montevideo on alunperin espanjalaisten siirtolaisten asuttama, joten vanhan kaupungin arkkitehtuurin voidaan sanoa olevan perintö vanhoilta ajoilta. Kadulla voi nähdä toinen toistaan upeampia taloja. Kävellessämme sätin miekkostani useampaan otteeseen siitä miksei hän ole minua aikaisemmin tälle kadulle tuonut. Mutta toki on ihanaa saada tälläisia yllätyksiä ripotellen.

Ovia olen ihaillut monesti täällä

Mieletön yksityiskohta

Ja hei, mulla on nyt ainakin yksi oma ystävä täällä. Tuntuu hassulta sanoa noin, mutta niin se vaan on. Ystävystyminen ei ole minusta kauhean helppoa, sillä olen toisinaan hyvin ujo. Olen myös erakkosielu ja siten huono pitämään yllä montaa ystävyyssuhdetta samanaikaisesti. Pidän siitä että minulla on pari hyvää ystävää johon voin luottaa kuin kallioon. Nyt näiden persoonallisuus ominaisuuksien lisäksi asun toisessa maassa, jossa on erilaiset tavat. Olenkin siis aikas iloinen tästä yhdestä ystävästäni.

Kävelimme lauantaina myös "narripuiston" läpi

Lauantaina lähdimme tämän uuden ystäväni ja hänen kahden ystävänsä kanssa viettämään iltaa ulkona. Tällä kertaa pitkälti myös kirjallisesti ulkona. Menimme nimittäin erään opiskelija-asuntolan järjestämiin bileisiin, joiden idea oli saada kerättyä takuu vuokra kokoon. Talon asukkaat olivat bileitä varten koonneet kaikki huonekalunsa yhteen huoneeseen, jotta he saivat enemmän tilaa erilaisille diskohuoneille. Musiikki soi hyvin kovaa ja discovalot välkkyi aikaiseen aamuun saakka. Tämän lisäksi autotiestä vallattiin toinen kaista park ouria varten.Ohi kulkevat autot tuntuivat ottavan sen kuitenkin aika rauhallisesti. Ei kyllä huvittaisi asua tuon paikan naapurissa, sillä he kuulemma järjestävät bileitä hyvin usein. Vierailijana minulla oli kuitenkin hyvin hauskaa. Siitä on jo ehkä puoli vuotta, tai enemmän kun on viimeksi tultu tanssilattialla pyörittyä. Eniten kuitenkin nautin uuden ystäväni seurasta, oluesta ja rennosta ilmapiiristä. Ja toki herrasseuraakin olisi ollut tarjolla kattava valikoima, mutta minun elinikäisen pöytä-(ja sänky :P)varauksen täyttää armas aviomieheni. Aviomiehen poissaolo herätti jonkin verran ihmetystä ja minä yhtä ymmälläni tästä ihmettelystä vastasinkin että "It's girls' night out". Täällä kuulemma pariskunnat kyhnöttää enemmän kotona keskenään kuin Suomessa. Nyt olenkin miettinyt että mahdoin olla aikamoinen kummajainen mieheni mielestä monella tapaa suhteemme alkuaikoina. Nopeasti mieheni kuitenkin sai huomata että suomalaismiehet ovat paljon etäisempiä Suomessa kuin täällä. Eli aika rauhassa sitä saa baari-iltaa viettää Suomessa ilman että kukaan tulisi laukomaan iskurepliikkejä.

Tänään aloitin aamun siivoamalla, treenaamalla pilatesta ja kokkaamalla. Maanantaisin erityisesti ajattelen niitä aamuja Suomessa, kun olisin joskus töihin menon sijaan paljon mielummin jäänyt tekemään noita asioita kotiin. Ajattelemalla tätä saan hyvän fiiliksen päivään, vaikka siivoamista inhoankin. Luksusta. Aamupäivän askareiden jälkeen kävelin espanjan kielenopettajani luokse ja vietinkin siellä pari tuntia puhuen espanjaa! Siis minä oikeasti keskustelin hänen kanssaan kaksi tuntia eri aiheista. Toki se oli takkuilevaa ja kielioppivirheitä täynnä, mutta silti pystyimme puhumaan toisillemme ymmärrettävästi paljon ja se on tärkeintä. Englanti on toki apunamme, mutta sovimme että käytämme sitä vain jos emme mitenkään saa selitettyä asiaa toisella tavalla. Jee, edistystä siis.

Lihattomuus sopii mulle tosi hyvin, vaikka miehen laittamaa lihapullakastiketta onkin joskus ikävä.

Olen viime aikoina pyrkinyt ajattelemaan asioita enemmän positiivisesti ja huomaan sen todella auttavan saamaan hyvän olon. Haluan olla oman kehoni ja mieleni herra ja täten siis päättää miten elän. En kuitenkaan voi päättää että olen rikas tai ettei minulle ei koskaan satu mitään ikävää, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin. Voin kantaa oman korteni kekoon tehdäkseni maailmasta hitusen paremman, esimerkiksi elämällä ympäristöystävällisesti, ja sen pitäisi osaltani riittää. Yksi ihminen ei välttämättä pysty ihmeisiin eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Pyrin myös keskittämään ajatteluani enemmän siihen mitä minulla on ja olemaan niistä asioista kiitollinen. On päiviä jolloin tämä ajattelu vie enemmän energiaa, mutta sitten niiden jälkeen on monia päiviä jolloin riittää kun ajatus niistä vain käväisee mielessä. Olen tehnyt tätä ajatustyötä siitä syystä, että olen usein ollut ahdistunut jostakin. Huomasin että ahdistus usein kumpusi epävarmuudesta tai negatiivisen ajattelun kierteestä. Nyt tätä ajatustyötä tekemällä, tuntuu kun olisin löytämässä sisäisen rauhan. En sano ettenkö joskus sortuisi voivottelemaan jotakin, mutta nyt kun näin käy alan todella ajattelemaan syitä siihen miksi teen sitä. Samalla mietin niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, ajattelen kuinka positiivisuus tekee minut onnellisemmaksi ja usein tämän ajatustyöskentelyn jälkeen huomaan oikeasti olevani onnellisempi. Huh, mikä ehkä jokseenkin sekava sepustus tästä tuli. Mutta jos sait selvää mitä yritän sanoa ja painit saman ongelman kanssa kuin minä tapasin painia, suosittelen kokeilemaan tätä ajatustyöskentelyä. Se oikeasti toimii. :)

Joskus kannattaa päästää sisäinen lapsi ulos leikkimään...

...ja intoilemaan karkkiomenoista uimarannalla.

-Miiau

Tangoa Buenos Airesissa ja pilatesta kotona

Huh, onpas ollut kiirusta tällä viikolla. Minihäämatka on nyt takana ja arki täällä alkaa pikku hiljaa sellaisena kun odotimmekin. Mies siis alkoi käymään luennoilla ja minä aloitin kieliopiskelut. Todellisuudessa kielikurssi ei kuitenkaan täyttänyt toiveitani, joten en osallistu siihen. Kurssilla olisi maksimissaan ollut minut mukaanlukien neljä ihmistä, joiden kielitaito on selvittämättä. Joten pahimmassa tapauksessa meidän kielitaidot olisivat voineet olla hyvinkin erilaiset ja minä olisin joutunut aloittamaan opiskelut alusta. Siispä päätin aloittaa kieliopiskelut aluksi tapaamalla kälyni tuttua, joka lupautui antamaan minulle yksityisopetusta. Sovimme hänen kanssaan että aluksi tapaan häntä kerran viikossa. Opiskelu hänen kanssaan tulee olemaan lähinnä kenttäopiskelua. Käymme yhdessä esimerkiksi ostoksilla ja siinä ohessa opin sanastoa ja asiointia aihe kerrallaan.Tällä viikolla alan myös lähettelemään hakemuksia alueen päiväkoteihin josko heitä kiinnoistaisi ottaa ylimääräiset apukädet vastaan. Siinä ohessa sitten oppisin kieltä vielä paremmin. Toiveenani on löytää paikka jossa voin käydä pari kertaa viikossa. Olen todella oppinut arvostamaan sitä että minulla on aikaa itselleni ja haluan nauttia tästä todenteolla ennen kuin palaan takaisin työelämään. Ainutkertainen mahdollisuushan tämä on.

Päiviäni on myös alkanut täyttämään uusi treenimuoto. Suomessa opettelin käymään lenkillä säännöllisesti, niin hölkkälenkeillä että pitkillä kävelylenkeillä. Hölkkään en koskaan rakastunut palavasti vaikka keskimäärin lenkkini olivatkin noin 8-9 kilometriä, josta olin aika ylpeä. Jollekin pitkää matkaa hölkkäävälle tuo määrä on ehkä lyhyt, mutta kun minä aloitin tuon harrastuksen ajatus hölkätä 10 kilometriä tai yli kuulosti omalla kohdalla mahdottomalta. Kun sitten eräänä päivänä hölkkäsin tuon kymmenen kilometriä tiesin että pystyn halutessani moneen asiaan ja erityisesti  pitämään yllä jotakin urheiluharrastusta. Hölkkä se ei kuitenkaan ollut sillä loppu vuodesta polvilumpioni meni sijoiltaan ja toipuminen siitä täysin kesti kolmisen kuukautta. Polvilumpio-ongelmat ovat minulle tuttu vaiva lapsuusajoilta asti, mutta leikkauksen olen onnistunut välttämään eikä  minulla ole aikomusta niihin tulevaisuudessakaan mennä. Toipumisaikana kunto laski ja lenkkeilyn aloittaminen täällä uudestaan tuntui todella raskaalta. Minun piti kolmen lenkin jälkeen uskoa se fakta että hölkkä ei ole minun polvilleni tarkoitettu. Joka kerta nimittäin polveni ovat oreilleet pari päivää lenkin jälkeen, joten en vaan uskalla enää. Niinpä vastedes jatkan kävelyharrastustani ja sen lisäksi treenaan pilatesvideoiden avulla.

Täällä on kivat lenkkeilymaisemat

Pilatesvideot löydettyäni olen urheillut joka päivä, ja huippua on ollut se että en tarvitse muita välineitä kuin maton eikä minun tarvitse poistua kotona. Pilatesvideot ovat osa ohjelmaa, joka on tehty kuukauden jokaiselle päivälle ja joka päivälle on siis omat videonsa. Tarkoitus on auttaa aloittelijoita pääsemään alkuun pilateksessa ja videoissa esiintyvä ohjaaja kertoo tarkat ohjeet miten taipua tiettyihin asentoihin ja miten hengittää oikein. Ohjaaja on kyllä pikkaisen tekopirteä, mutta eipä mikään passivinen asennekaan hirveästi innostaisi videoita katsomaan. Ainoa miinus videoissa on se, että ne jotka aloittavat vasta urheillla säännöllisesti, saattava jotkut videoiden asennoista/liikkeistä tuntua todella haastavia. Tärkeää on siis kuunnella omaa kehoa, ja jos jokin liike sattuu tosissaan niin  on parempi tehdä jokin muu liike. Pilates ei ole kilpailua ja suorittamista vaan oman kehon hyvinvoinnin vaalimista. Omalla kohdalla tämä toimii ja tunnen lihaksissani vaikutukset jo nyt. Jos haluat linkin näihin videoihin, laita minulle sähköpostia niin lähetän sen.

Ja nyt palaan häämatkaamme. :) Buenos Aires oli iso, todella iso. Jotenkin yllätyin siitä vaikka eihän sen metropolialueella asu kuin 13,4 miljoonaa ihmistä, huh! (Kiitos wikipedia tarkasta luvusta.) Noh, joka tapauksessa, se yllätti minut muillakin tavoin. Mutta kirjoitan siitä tarkemmin myöhemmin. Häämatkamme oli kuitenkin onnistunut ja meillä oli todella hauskaa. Hotellimme oli ihan keskustassa ja sillä oli neljä tähteä. Täten meillä oli ihan kiva huonekin. Kävimme hääpäivänämme katsomassa tangoa ja voi vitsit että oli upea show! Ostimme hotellilta paketin johon kuului kuljetukset hotellilta/hotelliin, ruoat, juomat koko illaksi ja tämä upea show. Paketti maksoi yhteensä noin 90 euroa ja oli todella hintansa väärti. Se oli myös todella ikimuistoinen kokemus ensimmäiselle hääpäivällemme. Aiemmin päivällä ostimme kuvassa olevan koriste-esineen muistoksi matkastamme. Eikös olekin söpis? Ostimme sen todella suurelta torilta, jossa olisi voinut viettää vaikka koko päivän shoppaillen. Mukaan tarttuikin yhtä sun toista tärkeää ja vähemmän tärkeää.

Tanssijattaren hamonen lähti irti ja odottaa nyt liimaamista siveyden nimissä

Saavuimme laivalla Buenos Airesiin

Igazu momumentilla. Täällä yhtenä iltana eräs pariskunta suuteli hyvin hartaasti. Tällä kertaa se pariskunta ei kuitenkaan ollut me. :P

Puerto Madero

Mutta nyt pilates kutsuu. Myöhemmin tänään  menemme rekistöröimään minut täällä tilapäisesti asuvaksi. Saas nähä miten tämä asia hoituu, sillä en yllättyisi enää etteikö jotakin ongelmia tulisi vastaan vaikka minulla on kaikki heidän vaatimansa paperit. Päinvastoin, yllättyisin jos kaikki sujuisi yhdellä kertaa. Pientä katkeruutta ehkä sanomissani, mutta osaan arvostaa nykyään paljon paremmin miten sutjakkaasti kaikki virastoasiat Suomessa hoituvat, kun vertaa sitä miten ne täällä hoituvat. Tämän asian haluan pitää tuoreessa muistissani kun palaan takaisin Suomeen. Nyt heipisis hei!

Red dress waiting for tango

-Miiau

Puistopäivä

Heipsis!

Viime kirjoituksen vastapainoksi aion tänään kirjoittaa iloisemmin mielin. Tutustuminen naapurustoon omin voimin tuotti hyviä tuloksia ja oloni on kevyeämpi. Toki suhtaudun vakavasti uhkien läsnäoloon, mutta en anna pelolle liikaa valtaa.

Ystävänpäivän seikkailut johti pitkään kävelyretkeen. Huomasin että olen itseasiassa oppinut jo aika monta kadunnimeä. Kävellessäni otin kuvia mielenkiintoisista taloista ja kaduista  joiden sisällä oli "puutunneleita". Ei mikään ihmeellisempi kävelyretki ja sain olla rauhassa. Ainoastaan kuvaaminen herätti mielenkiintoa ohikulkijoissa ja silloin sain paljon katseita osakseni. Ehkäpä useat heistä mietti miksi joku kuvaa jotain niin arkipäiväistä. Tai kenties he etsivät maisemasta jotakin kuvaamisen arvoista. Ihan sama se minulle. Olin vain niin onnellinen että pelko alkoi väistyä mielestäni.

I <3 trees

Tänään heräsin auringonpaisteeseen ja suuntasin aamukahvini nautittuani tortille. Tori on auki viikonloppuisin lähipuistossamme nimeltä Parque Rodó. Itseasiassa se on myös kaupunginosan nimi, jossa asumme. Puisto on oiva paikka myös muina päivinä. Kuumina päivinä se tarjoaa paljon varjoisia paikkoja, joten rannalle menon sijaan voi suunnata tähän puistoon. Se onkin hyvin suosittu ja siellä viettää aikaa niin nuoret kuin vanhuksetkin. Erilaiset katusoittajat ja harrastelivat tapaavat myös kokoontua siellä. Eikä ihme sillä vehreys ja lintujen viserrys houkuttelee luokseen viettämään siellä edes pienen hetken ellei sitten koko päivänkin.

Parque rodó

Puu kasvanut toiseen puuhun kiinni

Huomaa punaisessa nauhassa kieppuva tyttö

Tori oli tällä kertaa isompi kuin ensimmäisellä kerralla käydessäni siellä. Pääasiassa siellä myydään vaatteita ja käsitöitä. Lisäksi sieltä voi ostaa mm. kasveja, kodin pientarvikkeita ja huonekaluja. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä, mutta mukanani ei ollut kuin 500 pesoa (noin 20e). Tyydyin siis ostamaan tällä kertaa kurpitsasta tehdyn papukaijan ja viherkasvin. Kurpitsoista tehdyt koriste-esineet ovat täällä tyypillisiä kädentöitä, jotka ainakin mieheni mieltää turistituotteiksi. Paikalliset ostavat lähinnää kurpitsasta tehtyjä mate-kuppeja. Mate-kupeista juodaan matea, joka on yrttijuomaa. Itsekin opettelen tätä juomaan pikku hiljaa, mutta tästä lisää myöhemmin.

Katuesiintyjiä torilla

Sneak a peek meidän kämpästä

Mi loro

y mi mate

Huomenna aion aloittaa tosissani espanjan kielen opiskelun. Kyllähän sitä on kirjat tultu avattua pariin otteeseen, mutta nyt haluan enemmän. Aion näin aluksi mennä kielikurssille, jossa minulla on myös mahdollisuus tutustua uusin ihmisiin. Huominen aamupäivä menee siis kielikoulun etsintään. Ensi kuussa saan myös yksityisopetusta kälyni opettajatuttavalta. Vastapalvelukseksi opetan hänelle englantia. Olen tästä super innoissani ja uskon että opin kielen tällä tavoin nopeasti. Itse asiassa kuukauden täällä olon jälkeen olen oppinut suhteellisen paljon. Ymmärrän nyt enemmän enkä valahda punaiseksi kun joku kysyy minulta jotakin mitä en heti ymmärrä. Kysymys joka minulle on esitetty useimmiten on "De dónde eres?", eli mistä olet kotoisin. Melkeinpä joka ikininen kerta kuulen tuon kysymyksen jossain muodossa. Se ei kuitenkaan haittaa minua, ymmärrän että se kiinnostaa. Kysyttiinhän tätä minun mieheltäkin usein Suomessa, vaikkakaan suomalaiset eivät niin uteliaita ole kuin urugualaiset. Ylpeänä minä aina kerron olevani Suomesta. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Miiau