Näytetään tekstit, joissa on tunniste kattimukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kattimukset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

He(lsi)ngissä

Heipä hei täältä Hesingistä!

Viime viikot ovat menneet aikas nopsasti ja touhukkaasti. On tuntunut niin hyvältä olla taas Suomessa, edes loska ja räntäsade eivät ole onnistuneet lannistamaan minua. Arjen rutiinitkin ovat löytyneet ja niistäkin olen nauttinut. Uusi asuntomme on upeampi kuin uskalsimme toivoakaan ja työkin alkoi mukavasti. Olen niin tännä positiivista energiaa, joka onkin mukava tunne vaihteeksi. Oli ihana lähteä Suomesta vuosi sitten, mutta ihanempaa oli tulla takaisin.

Kaottisemmaltakin tämä näytti kun kaikki laukut olivat auki lattilla
Laukut pakattu, siispä viimeinen pizza nautittiin viimeistä kertaa parvekkeella

Koska lähdimme Suomesta samana vuodenaikana kun tulimme takaisin, on minusta tuntunut että jatkan nyt siitä mihin jäimme. Olen jo useamman kerran puheissani puhunut esimerkiksi viime kesästä ikään kuin olisin ollut täällä. :D Monta asiaa on kuitenkin muuttunut niin työpaikalla, kaupungilla kuin läheisteni elämässäkin. Totuttelen siis näihin muutoksiin avoimin mielin. Toki jotkin asiat harmittaakin niitten ihmisten puolesta, joille jotakin ikävää on käynyt. Kaupungilla kävellessäni olen kuin turisti ihmetellessäni kun niin monta paikkaa on muuttunut tai niitä on tullut lisää. Pää pyörii kuin pöllöllä kun hämmästelen ja ihailen.




Lento Suomeen meni muuten suhteellisen kivuttomasti. Kissatkin olivat rauhallisempia tällä kertaa ja kokemuksen ansioista osasin olla murehtimatta niiden puolesta. Ehkä nekin aistivat rennon asenteeni ja olivat myös siksi rauhallisempia. Lennot olivat ajallaan ja sain melkein jopa nukuttua koneessa. Kyllä se aika vaan silti mateli ja jalat puutui. Kissojen älyttömän kalliita papereita muuten ei vilkaistu missään. Tämä ei johtunut meistä, ja itseasiassa yritimme miltein epätoivoisesti niitä tyrkyttää Espanjan virkailijoille, mutta ei niitä kiinnostanut. Suomessahan niitä ei enää ollut tarkoitus tarkistaa välilaskumme vuoksi. Kyllä se hieman harmitti, kun niistä papereista olemme yhden ulkomaanmatkan verran maksaneet. Tämän lisäksi olemme nähneet paljon vaivaa ja kärsineet stressistä paperieden hankkimisen vuoksi. Kissatkin kärsivät eläinlääkärissä, kun verinäytettä otettiin rabiesrokotteen vasta-ainetutkimusta varten. Etenkin Jamalle tämä oli hyvin traumaattinen kokemus. Mutta pääasia on tietty se että kaikki meni hyvin ja kissat ovat onnellisesti täällä kanssamme. Lemmikkipassitkin ovat nyt eliniän heillä voimassa, mutta niiden kanssa emme kyllä aio enää Uruguayhin lähteä. :D


Mä olen taas niin onnellinen kun saan liikkua ratikoilla, metroilla, busseilla ja junilla. Mä <3 joukkoliikenne

Kotimme läheltä alkaa keskuspuisto ja vierestä menee ratikat. Ihana ystävä asuu kävelymatkan päässä ja keskustaankin voisi kävellä jos miele tekee reippailla. Olemme niin onnellisia uuden asuntomme sijainnista ja itse asunnostakin. Enempää emme tarvitsisi ja vähempäänkin olimme olleet tyytyväisiä. Vuokrakaan ei päätä huimaa sillä kyseessä on minun työsuhde-etu. Vaikka olen usein harmitellut palkkaani, on tämä kuitenkin melkoinen etu, Miekkonenkin muuten pääsi takaisin vanhaan duuniinsa ja tästäkin olemme kovasti iloinneet. Kaikin puolin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja elämä on ihanaa.




Sohvaa ei raavita kun vieressä on raapimispuu

Mitähän liikkuu Hiron päässä? Maisemanvaihdostako pällistelee?!

Kun tässä ehdin, laitan tänne postauksen, joka on jo pienen ikuisuuden odotellut viimeisiä muokkailuja luonnokset kansioissa. Kyseessä on kuvapostaus huumoritwistillä.:P Siihen saakka. Saludos!

-Miiau


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulunviettoa helteessä

Ulkona paistaa aurinko ja asteita on melkein 30. Ei mikään hurjan jouluinen fiilis, mutta halusin siitä huolimatta tulla toivottelemaan hyviä jouluja. Suomessa on ainakin jouluun otollinen keli. Blogi on ollut hiljaa, mutta vielä se ei kuitenkaan pääty. Joulunaika lienee kaikille suht' kiireellinen. Itselleni viime viikot ovat olleet enemmänkin henkisesti stressaavia, vaikka on tässä välissä myös joutunut painimaan kattimusten tuontiasioidenkin kanssa. Kyllä me ne siitä huolimatta kotiin saadaan. Kotiinpaluu kutkuttelee siis kovasti mielessä. Päätinkin että jatkan tätä blogin kirjoittelua jonkin aikaa Suomesta käsin, sillä on asioita joista haluan vielä kertoa. Luonnoksissakin odottelee pari teksitä hiomista. Blogi siis jatkaa hiljenemistään ja juttuja tupsahtelee silloin tällöin. Nyt on aika rauhoittua joulunviettoon. Ihanaa joulua kaikille!


<3: Miiau ja kattimukset

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Itäinen Uruguay, osa 1

Heipsis hei!

Palattiin pari päivää sitten lomalta ja nämä pari päivää ovatkin menneet "toipumiseen". Toipumisella en tarkoita että olisi ollut liian rankka tai alkoholipitoinen reissu, vaan sitä että reissu oli niin upea ettei tämä arki täällä houkuttaisi yhtään. Itseasiassa nyt kun kohta on enää vain kuukausi paluuseen, ajatukset palaamisesta ovat jatkuvasti mielessä. Vaikka täällä onkin nyt upeat säät ja Suomessa on meneillään pimeä ajanjakso, olen iloinen että olemme kohta taas siellä. Saimme asunnonkin Suomessa hoidettua valmiiksi täältä käsin, joten sekin tuo oman jännityksensä (mukavan sellaisen) paluumuuttoomme. Ihanaa että matkalaukut voikin roudata lentokentältä suoraan omaan kotiin.

Jos budjetti ja aika sallisi reissaisimme kyllä vielä lisääkin täällä ennen paluutamme. Yksi pitkä viikonloppureissu on kylläkin vielä luvassa joulun jälkeen. Aikamoista myllerrystä tulevat nuo viimeiset viikot meille olemaan, kun joulun, uuden vuoden ja reissaamisen lisäksi pitäisi hoitaa vielä pakkailut ja kissojen paperiasioiden viimeistely. Ehkäpä ihan hyvä että ehdin ottamaan hieman lungisti ennen tuota ajanjaksoa. :)

Lehmät ja palmut <3

Mutta yksi reissu kerrallaan. Noin viikko sitten suuntasimme itään katteinemme ja sielläpäin vierailimme useammassa paikassa. Ensimmäinen kohteemme oli Aguas dulces (makeat vedet), jossa majailimme aikas rustiikkisessa talossa meren rannalla. Täytyy kyllä myöntää että meinasin olla purkamatta autoa lainkaan, kun näin paikan sisältä. Paikassa lomailee satunnaisesti äijäporukka, joka menee tuonne rentoutumismielessä ja täten loppusiivous tehdään vähän niin ja näin. Lisäksi talossa oli kaikenlaisia ihania pikku öttiäisiä, joita ystävällisesti avustin harjan kanssa pihamaan puolelle. Onneksi kylmälaukkuun sattui yksi olut mukaan, jonka voimin sain siivottua ja pääsin yli kammotuksistani. Viimeistään rannalla kävellessä alkoi tuntua että rantalomallehan sitä tultiin, ei sitä tarvitse koko viikkoa talon sisällä viettää. Kattimukset tosin olivat sisätiloista hyvin innoissaan ja etsiskelivät innolla paikkoja, jonne pääsi kiipeämään.



Ensimmäisenä iltana ei ollut mitä mainion sää, joten jouduimme tuon päivän viettämään katsellen eri sarjoja ulkoiselta kovalevyltä. Seuraavana päivänä taas teimme retken useaan kohteeseen ja illalla piipahdimme Punta del Estessäkin moikkaamassa mieheni työkaveria. Hehe! Miekkoseni työkaveri on alunperin kotoisin Uruguaysta ja hänellä on suomalainen tyttöystävä. Nyt tämä pariskunta matkusti Uruguayhin tullakseen juhlimaan mieheni työkaverin vanhempien vuosipäivää. Pariskunnan suunnitelmiin kuului myös matkustaa Brasiliaan, joten tärskyt piti tehdä siksi Punta del Esteen. Takaisin Aguas dulceen pääsimme lähtemään pimeän laskeudettua. Oli kyllä jännä ajomatka takaisin, sillä moni vastaantuleva ei välittänyt laittaa pitkiä pois ohituksen ajaksi. Pääsääntöisesti katuvaloja matkalla ei ollut. Kohtalaisen uuvuksissa siis olimme kun parin tunnin ajomatkan kuluttua saavuimme takaisin ja seuraavana päivänä meillä oli retki tiedossa heti aamulla, jota varten herätys oli aamu seitsemältä. Minä onnistuin väsyksissä kämmäämään herätyksen, mutta onni oli myöten ja heräsin ajoissa katsastamaan paljonko kello oli. Huh! Olisi harmittanut melkoisesti jos tuolta retkeltä olisimme myöhästyneet, mutta siitä lisää myöhemmin.

Valizas

Yllä ja alla olevat kuvat ovat paikasta nimeltä Valizas. Häkellyttävän upea paikka. Käväisimme täällä ennen muita pieniä visiittejä. Tulimme tänne myös myöhemmin takaisin uimaan ja ottamaan kuvia. Kuvista näkee Cabo polonioon, jossa myös kävimme lomamme aikana. Siitäkin lisää myöhemmin.

Hiekkadyynit kuuluvat Cabo polonion puolle



Rannalla on paljon näitä rustiikkisia taloja, jonkalaisessa mekin majoituimme. Tosin jotkut näkevät enemmän vaivaa niiden ylläpitämiseen kuin toiset. Sääntö on kuitenkin se, että jos talo sortuu, uutta ei ole lupaa rakentaa. Alun pitäen talot ovat nimittäin rakennettu omin lupineen ja viranomaisilla on oikeus päättää niiden kohtalosta. Rannalla näkikin monia epätoivoisia yrityksiä pitää talo pystyssä tai edes rannalla. Meri vetää jatkuvalla voimalla hiekkaa talojen alta, joten monet talot ovatkin sortuneet tämän takia. Ranta myös pienenee jatkuvasti ja jotkut ovat siksi jopa siirtäneet talojaan. En lainkaan ihmettele miksi he haluavat kynsin ja hampain pitkää kiinni taloistaan, sillä täällä todella sai nauttia kaikilla aisteillaan. Mutta nyt lopetan tämän ensimmäisen lomaviikko postauksen ja palaan astialla joulukuun puolella.

Ihanaa joulun odotusta!

-Miiau

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Nam nam

Pakko taas tulla kehumaan tätä talvea täällä. Tänään auringossa oli ainakin 25 astetta. Koulujen talviloman ansiosta paistattelin auringossa kattien kanssa parvekkeella koko päivän. Siinä tuli muutama puhelu Suomeenkin soitettua samalla matea juoden. Huh, hyvin urugualaista meininkiä siis. :) Mies rukka tosin joutui sisällä koneen ääressä istumaan koko päivän, mutta sentäs lounas nautittiin yhdessä ulkosalla. Rento päivä kaikin puolin siis minulla ja kateilla siis.

Lisää kuvateksti

Illalla kokkailin jälleen canneloneja, mielettömän hyviä kun ovat. Tällä kertaa laitoin joukkoon myös saksanpähkinöitä, joten oletettavasti tällä kertaa cannelonit ovat vielä herkullisempia. Ukko kehaisi viimeksi valmistamieni cannelonien olevan parasta ruokaa mitä olen ikinä tehnyt. Mieletön kommentti lihaa rakastavan miehen suusta. Kyllä noin ensikertalaiseksi tunsin jonkinlaista ylpeyttä.




Uuniin menoa odottelemassa

Valmistamiini canneloneihin olen tähän saakka käyttänyt valmista tuorepastaa tai tuorelettuja (kumpia ovatkaan) ja tuoretta pinaattia. Suomessa todennäköisesti "joudun" tekemään tuorepastalevyt itse ja tuoreen pinaatinkin joudun ehkä korvaamaan pakastepinaatilla. Tosin aioin kyllä kokeilla tuorepastan valmistusta täälläkin. Ensimmäisellä valmistuskerralla halusin kuitenkin pelata varman päälle ja ostaa levyt valmiina ja niitä jäi sitten seuraavaankin kertaan. Mutta turhaan minä valmistusta pelkäsin sillä se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lasagnen valmistus.


Uruguayn viimeistä futismatsia katsellessa nautimme näistä herkuista :) 

Musta on kyllä tulossa ihan ruokafriikki. On ihanaa löytää uusia juttuja ja todeta aina torilla käydessä miten ruoka on täällä laadukasta, mutta silti edullista. Hoksasimme mieheni kanssa että tiistaisin meidän lähikadunkin feria eli torikatu on ihan pätevä paikka. Tähän asti olen jostain syystä ikään kuin vältellyt kyseistä feriaa, koska se on paljon pienempi kuin muut feriat, joissa olen tottunut käymään. Mutta nyt kävimme tällä viikolla siellä ensimmäisen kerran ja totesimme sen olevan itseasiassa riittävän hyvä, sillä sieltä löytyy kaikki mitä isommiltakin toreilta. Juustoon olemme erityisesti rakastuneet. Täällä hyvä juusto ei ole yhtäkuin kevyt lompakko, vaan paikallinen juusto on hyvin edullista, ja ah, niin herkullista! Lisäksi olen totaalisen rakastunut alfajoreihin, siis niihin dulce de lecheä sisältäviin leivonnaisiin. Minun täytyy milteinpä päivittäin saada ainakin yksi. Mieheni kanssa olemmekin leikkineet idealla että alkaisimme valmistamaan ja myymään niitä Suomessa. Miten on, kiinnostaisiko maistaa? ;)


Leipomosta ostetut alfajorit on toki parempia kuin kaupasta ostetut


Juhlistimme Juhannusta näillä
Dulce de lecheen on rakastunut myös tämä aurinkoa ottava kattimus. Kerran alfajoria syödessäni Jama hyppäsi syliini sitä haistelemaan, ja huomasin sen olevan kiinnostunut tästä makeasta tahnasta. Tarjotessani sormenpäästä maistiaisen tämä kissa hullaantui totaalisesti ja yritti saada lisääkin. Ikävä kyllä en voi sallia tätä rakkautta, sillä dulce de leche sisältää hirmuisesti sokeria ja sehän ei tietty kissojen hampaille sovi. Katti kuitenkin sai lempi nimekseen Dulce de leche cat, kuinka mielikuvituksellista, hahaha!


On se niin suloinen tuo Jama!


-Miiau

Ps. Todennäköisesti palaan Suomeen hieman tuhdimpana, hehe..

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Paluu blogitauolta

Heipsis taas!

Olen pitänyt hieman lomaa bloggailusta. Ei ole vaan tehnyt mieli kirjoittaa kun asiat ovat välillä tuntuneet turhan raskailta. Välillä pitää muistuttaa itseä että kaikki tämä ei ole turhaa ja olemme täällä sen takia että mieheni saisi tutkintotodistuksensa. Nämä asiat välillä meinaa unohtua, kun tuntuu että kaikki mahdollinen menee mönkään. Nyt kuitenkin tuntuu että jaksan heräillä taas bloggailunkin maailmaan. Asiat alkavat pikku hiljaa järjestyä ja paluu aikataulukin on viittä vaille selvillä.





Paluuseen liittyen olemme joutuneet selvittämään miten saamme hoidettua kissojen Rabiesvasta-ainetutkimuksen, koska kattimuksethan lähtivät Suomesta ilman sitä. Kunnallinen eläinlääkäri ei ilmeisesti jaksanut meidän tapaukseemme perehtyä ja tästä johtuen kattien verinäyte lähetetään nyt täältä Jenkkeihin asti tutkittavaksi. Hurjaa ja pirun kallista! Mutta koska nyt tiedämme miten toimia ja lentoliputkin ovat jo melkein taskussamme, minusta tuntuu että voin jälleen hengittää ja keskittyä nauttimaan vuoden toisesta puoliskosta. Odotamme että siitä tulee hitusen parempi, sillä miehellä opiskelut vähenevät loppu vuotta kohden täällä kesäloman alkaessa. Tosin vielä pitää toivoa ettei sama käy meidän säästöille, vaan että rahaa jäisi hieman matkusteluunkin.





Joka tapauksessa minusta tuntuu nyt paljon paremmalta ja haluankin ottaa kaiken irti ajasta jonka täällä vielä vietämme. Olen oppinut espanjaa enemmän ja olen siitäkin hyvin iloinen. Uskon että loppu vuodesta kykenen jo paljon sujuvampaan keskusteluun ja sanavarastoni on suurempi. Tietysti välillä tuntuu että en ymmärrä yhtään mitään, erityisesti silloin kun on noussut sängystä väärällä jalalla. Sitten taas on niitä päiviä jolloin on levännyt olo ja aurinko paistaa lämpimästi vaikka nyt täällä on virallisesti talvi. Silloin uuden kielen ymmärtäminenkin on helpompaa luonnollisesti.


Muurahaiset ovat tehneet kotinsa muuriin

Kirjaimet ovat saaneet uuden värin World Cupin kunniaksi

Tänään on ollut sellainen kesäinen ja kaunis päivä, jolloin tuntuu hyvältä olla täällä. Sään puolesta voisin kyllä asua täällä, mutta se ei kuitenkaan yksinään riitä. Tänään olen voinut unohtaa koti-ikävän ja keskittyä nauttimaan merestä, matesta, alfajoreista ja jopa jalkapallosta. Uruguayssa tällä hetkellä ei paljon muusta puhuta kuin jalkapallosta, koska Brasiliassahan on tällä hetkellä World cup. Minä en niin penkkiuhrheilusta perusta, muttta kyllähän se mielen hieman matalaksi veti kun Uruguay hävisi ensimmäisen matsin Costa Ricalle. Ekaa matsia keräännyimme katsomaan miekkosen ystävien kanssa. Ensin tunnelma olikin huipussaan ja söimme grilliruokaa ja joimme kylmää olutta auringon paisteessa. Matsin jälkeen taas tunnelma lässähti täysin ja lähdimme kotiin miltein saman tien ottaen esimerkkiä muista vieraista. Hassua. Tänään katsomme matsia appivanhemmilla ja minä voin kirjoittaa samalla blogiin katsoen matsia sivusilmällä. Tämä tyyli sopii itseasiassa minulle paljon paremmin.





Nyt tämän pienoisen "kesäloman" jälkeen yritän olla hieman ahkerampi blogin kirjoittamisen suhteen. Paineita siitä en kuitankaan aio ottaa. Itselle tietysti mukavaa olisi, jos tästä kokemuksesta jäisi jälkeen eheä muisto. Ja toki paikallaan olisi myös kirjoittaa myös niistä ikävistä kokemuksista, sillä selväähän on ettei kenenkään arki jatkuvasti yhtä leikkiä ole.








Ai niin, kuulin että Suomessa on tullut jopa räntää taivaalta! Kamalaa! Lämpötilatkaan ei kuulemma kauhean kesäiset ole olleet. Toivottavasti sää paranee pian. Hyvää Juhannusta kaikesta huolimatta!


Masitas

Kaikki kuvat räpsitty tänään


-Miiau

torstai 3. huhtikuuta 2014

Haaveissa kävelyä ja marmatusta tv-verojen maksuista


Huh, eilinen rankahko pilates treeni tai jokin muu laukaisi kaamean pään- ja niskasäryn. Nyt en olekaan sängystä ylös päässyt muuta kuin kahvia ja vettä hakemaan. Ja tänään piti olla siivouspäivä, joten vältynpähän siltä.

Kattimukset viettää mielellään mun kanssa löhöilypäivää



Netflixin ohjelmat saavat viihdyttää minua tänään. Katsoisin myös mielelläni ohjelmia Yle Areenasta, mutta vain yksi minua kiinnostava ohjelma toimii täällä. Kun huomasin ettei suurin osa ohjelmista toimi, aloin pohtia tätä asiaa ja halusin selvittää syyn. Minähän en ole nimittäin muuttanut tänne pysyvästi, joten maksan veroja Suomeen. Maksan vieläpä suhteellisen paljon veroja, kun ajatellaan vuorottelukorvaukseni suuruutta.  Eli maksan tuon nykyisen Yle-veronkin ja niin maksaa myös mieheni. Emme kuitenkaan pysty nauttimaan ohjelmatarjonnasta siinä määrin miten Suomessa. Eikö meidän tulisi siis saada verohelpotusta tähän?! Myös ihan periaattesta tämä minua pännii. Miksi maksan siitä mitä minun tulisi saada, mutten kuitenkaan saa. Otinkin siis yhteyttä Yle Areenan yhteyshenkilöön ja vastaukseksi sain tämän:

"Lähtökohtana tosiaan on, että mahdollisimman moni ohjelma julkaistaisiin myös ulkomaille nähtäväksi. Etenkin ulkomailta hankituissa ohjelmissa on määritelty julkaisualueeksi yksiselitteisesti Suomi. Olemme myös selvittäneet, olisiko mahdollista esim. kirjautumalla katsoa ohjelmia, jos henkilö maksaa Yle-veroa Suomeen. Se ei valitettavasti ole mahdollista, sillä se ei muuta sopimusten vain Suomessa -rajoitetta.

Jatkossa pyrimme kaikin keinoin, että kaikki kotimainen ohjelmisto olisi katsottavissa myös ulkosuomalaisille. Ulkomaiset sarjat ja dokumentit myydään jokaiseen maahan erikseen, eikä Ylellä ole mahdollisuutta lunastaa ulkomaisten suosittujen ohjelmien oikeuksia koko maailmaan. Eli ulkomainen ohjelmisto ei ole tulossa ulkomailla katsottavaksi. "


Vastauksen perusteella mielestäni ulkomailla tilapäisesti asuvien tulisi saada verohelpotusta Yle-veron maksamisesta. Tai sitten pitäisi saada nuo tunnukset, jotta suomalainen ohjelmisto edes näkyisi täällä. Turhasta ei kukaan halua maksaa, sillä muutoinkin suomalaiset maksaa veroja niin paljon. Tällä hetkellä tuloni on ovat noin kolmanneksen siitä mitä työssä ollessani saan, ja siitä viedään veroja kuitenkin vähintään yhtä paljon, kuin työssä olleessani. Reiluako? Ainakaan näillä tuloilla mitä vuorotteluvapaallani saan, ei elettäisi ilman toisen tuloja kituuttelematta. Mutta koska tämä asia oli meille etukäteen tiedossa osasimme tähän täten varautua. Emme siis joudu kituuttelemaan, mutta elämme säästeliäästi jotta voimme tehdä vielä muutaman reissun täällä ollessamme.



Asiasta kukkaruukkuun. Eilen olin espanjan kielen opettajani kanssa kahvilassa. Kahvila oli erittäin viihtyisä ja se sijaitsee "ramblan" eli rantakadun vieressä. Kahvila on myöskin samalla kirjakauppa. Suomessa samaan konseptiin olen vain toistaiseksi törmännyt Stockmannilla. Täällä se tuntuu olevan toimiva konsepti, sillä tämä oli jo toinen tälläinen kahvila jossa olen käynyt. Kahvilassa saa myös lukea myytäviä kirjoja samalla kuin juo kahvia. Ilmeisesti tällä tavalla kirjat menee hyvin kaupaksi. Itsekin aion mennä tutkimaan yhtä kirjaa tarkemmin kunhan tästä särystä toivun. Saapa nähdä sitten koenko että minun on pakko kirja omakseni saada. :)

Sillä välin pidän kunnon löhöilypäivän ja tutkin mahdollisuutta päästä risteilylle Amazonille. Sain tämän "kuumeen" jälleen ja puhuin tästä aiheesta opettajanikin kanssa. Se tuli esille kun keskustelimme maista joissa olemme käyneet ja minne vielä haluisimme. Sademetsään pääsy on ollut myös hyvin pitkäaikainen haaveeni, jonka sain kun olin pikkuinen tyttö. Se on samalla pelottava haave, sillä kammoksun hyönteisiä ja käärmeitä. Lisäksi se sisältää muitakin vaaroja, joten en tiedä olisiko minulla loppu peleissä kanttia lähteä sinne. Hyvin ristiriitaiset ovat siis tunteeni tätä haavetta kohtaan. Tänään aion selvittää kummalle kannalle tunteeni kallistuu kun googletan kaupungin nimeltä Manaus. Vinkin sain opettajaltani, hän kuvaili paikkaa hyvin kauniiksi. Jos joku teistä on kyseisessä paikassa käynyt, kuulisin mielelläni kokemuksista. Paiskatkaa vaikka maililla.

Kuva täältä https://www.americanforests.org/blog/law-in-the-amazon/
Kuva täältä: https://globotur.com/destination/amazon-manaus/
Kuva täältä: http://thinkjungle.com/manaus/manaus-animals/
Kuva täältä: http://thinkjungle.com/manaus/manaus-amazon-river/
Kuva täältä: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU37ZS0Q1atZphXvQ2x6460hGwkzTlccGgLsnoUrIiQpR01i_-BMnHnR5WfhUQtVdOSBYnRppUOurBzSF-smqw7gqU71hTRZWYqtsLZPR4ZWkkQu2Rn14HhADYGjNKCTcMAIsB7vXMQ4i2/s1600/Amazon_Manaus_forest.jpg

-Miiau


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Girls' night out ja onnellisuushöpinää


Hola para todos!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Hassua miten kiireiseksi sitä saa joskus ittensä vaikka mulla on kaikki maailman aika tänä vuonna. Toisaalta tykkään siitä enemmän kuin lööbailusta. Lööbaillessa musta usein tuntuu että haaskaan aikaa, vaikka joskus sekin on kiireisen ajanjakson päätteeksi kullan kallista.

Hiro ja Jama on lööbailun mestareita


Viikonloppuun mahtui kaupungilla kiertelyä, yhdet "katubileet" ja lapsen synttäritkin. Kävelimme kadulla 18 de julio, jonka Kilroy sanoo olevan Etelä-Amerikan kaunein katu. Mun mies hieman naureskelee tolle kuvailulle, mutta kadun loppu pätkä on tosi kaunis ja siellä voi ihastella vanhaa arkkitehtuuria. Katu johtaa Vanhaan kaupunkiin, josta kerroin toisessa postauksessani. Vanhan kaupungin ja edellä mainitun kadun arkkitehtuuri on hyvin espanjalais ja rankalais vaikutteista. Montevideo on alunperin espanjalaisten siirtolaisten asuttama, joten vanhan kaupungin arkkitehtuurin voidaan sanoa olevan perintö vanhoilta ajoilta. Kadulla voi nähdä toinen toistaan upeampia taloja. Kävellessämme sätin miekkostani useampaan otteeseen siitä miksei hän ole minua aikaisemmin tälle kadulle tuonut. Mutta toki on ihanaa saada tälläisia yllätyksiä ripotellen.




Ovia olen ihaillut monesti täällä




Mieletön yksityiskohta






Ja hei, mulla on nyt ainakin yksi oma ystävä täällä. Tuntuu hassulta sanoa noin, mutta niin se vaan on. Ystävystyminen ei ole minusta kauhean helppoa, sillä olen toisinaan hyvin ujo. Olen myös erakkosielu ja siten huono pitämään yllä montaa ystävyyssuhdetta samanaikaisesti. Pidän siitä että minulla on pari hyvää ystävää johon voin luottaa kuin kallioon. Nyt näiden persoonallisuus ominaisuuksien lisäksi asun toisessa maassa, jossa on erilaiset tavat. Olenkin siis aikas iloinen tästä yhdestä ystävästäni.

Kävelimme lauantaina myös "narripuiston" läpi





Lauantaina lähdimme tämän uuden ystäväni ja hänen kahden ystävänsä kanssa viettämään iltaa ulkona. Tällä kertaa pitkälti myös kirjallisesti ulkona. Menimme nimittäin erään opiskelija-asuntolan järjestämiin bileisiin, joiden idea oli saada kerättyä takuu vuokra kokoon. Talon asukkaat olivat bileitä varten koonneet kaikki huonekalunsa yhteen huoneeseen, jotta he saivat enemmän tilaa erilaisille diskohuoneille. Musiikki soi hyvin kovaa ja discovalot välkkyi aikaiseen aamuun saakka. Tämän lisäksi autotiestä vallattiin toinen kaista park ouria varten.Ohi kulkevat autot tuntuivat ottavan sen kuitenkin aika rauhallisesti. Ei kyllä huvittaisi asua tuon paikan naapurissa, sillä he kuulemma järjestävät bileitä hyvin usein. Vierailijana minulla oli kuitenkin hyvin hauskaa. Siitä on jo ehkä puoli vuotta, tai enemmän kun on viimeksi tultu tanssilattialla pyörittyä. Eniten kuitenkin nautin uuden ystäväni seurasta, oluesta ja rennosta ilmapiiristä. Ja toki herrasseuraakin olisi ollut tarjolla kattava valikoima, mutta minun elinikäisen pöytä-(ja sänky :P)varauksen täyttää armas aviomieheni. Aviomiehen poissaolo herätti jonkin verran ihmetystä ja minä yhtä ymmälläni tästä ihmettelystä vastasinkin että "It's girls' night out". Täällä kuulemma pariskunnat kyhnöttää enemmän kotona keskenään kuin Suomessa. Nyt olenkin miettinyt että mahdoin olla aikamoinen kummajainen mieheni mielestä monella tapaa suhteemme alkuaikoina. Nopeasti mieheni kuitenkin sai huomata että suomalaismiehet ovat paljon etäisempiä Suomessa kuin täällä. Eli aika rauhassa sitä saa baari-iltaa viettää Suomessa ilman että kukaan tulisi laukomaan iskurepliikkejä.

Tänään aloitin aamun siivoamalla, treenaamalla pilatesta ja kokkaamalla. Maanantaisin erityisesti ajattelen niitä aamuja Suomessa, kun olisin joskus töihin menon sijaan paljon mielummin jäänyt tekemään noita asioita kotiin. Ajattelemalla tätä saan hyvän fiiliksen päivään, vaikka siivoamista inhoankin. Luksusta. Aamupäivän askareiden jälkeen kävelin espanjan kielenopettajani luokse ja vietinkin siellä pari tuntia puhuen espanjaa! Siis minä oikeasti keskustelin hänen kanssaan kaksi tuntia eri aiheista. Toki se oli takkuilevaa ja kielioppivirheitä täynnä, mutta silti pystyimme puhumaan toisillemme ymmärrettävästi paljon ja se on tärkeintä. Englanti on toki apunamme, mutta sovimme että käytämme sitä vain jos emme mitenkään saa selitettyä asiaa toisella tavalla. Jee, edistystä siis.

Lihattomuus sopii mulle tosi hyvin, vaikka miehen laittamaa lihapullakastiketta onkin joskus ikävä.
Olen viime aikoina pyrkinyt ajattelemaan asioita enemmän positiivisesti ja huomaan sen todella auttavan saamaan hyvän olon. Haluan olla oman kehoni ja mieleni herra ja täten siis päättää miten elän. En kuitenkaan voi päättää että olen rikas tai ettei minulle ei koskaan satu mitään ikävää, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin. Voin kantaa oman korteni kekoon tehdäkseni maailmasta hitusen paremman, esimerkiksi elämällä ympäristöystävällisesti, ja sen pitäisi osaltani riittää. Yksi ihminen ei välttämättä pysty ihmeisiin eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Pyrin myös keskittämään ajatteluani enemmän siihen mitä minulla on ja olemaan niistä asioista kiitollinen. On päiviä jolloin tämä ajattelu vie enemmän energiaa, mutta sitten niiden jälkeen on monia päiviä jolloin riittää kun ajatus niistä vain käväisee mielessä. Olen tehnyt tätä ajatustyötä siitä syystä, että olen usein ollut ahdistunut jostakin. Huomasin että ahdistus usein kumpusi epävarmuudesta tai negatiivisen ajattelun kierteestä. Nyt tätä ajatustyötä tekemällä, tuntuu kun olisin löytämässä sisäisen rauhan. En sano ettenkö joskus sortuisi voivottelemaan jotakin, mutta nyt kun näin käy alan todella ajattelemaan syitä siihen miksi teen sitä. Samalla mietin niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, ajattelen kuinka positiivisuus tekee minut onnellisemmaksi ja usein tämän ajatustyöskentelyn jälkeen huomaan oikeasti olevani onnellisempi. Huh, mikä ehkä jokseenkin sekava sepustus tästä tuli. Mutta jos sait selvää mitä yritän sanoa ja painit saman ongelman kanssa kuin minä tapasin painia, suosittelen kokeilemaan tätä ajatustyöskentelyä. Se oikeasti toimii. :)

Joskus kannattaa päästää sisäinen lapsi ulos leikkimään...

...ja intoilemaan karkkiomenoista uimarannalla.


-Miiau