Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piriápolis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piriápolis. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. marraskuuta 2014

Suuntana jälleen Piriápolis 2/2

Eläin reservaatilta läksimme syömään lounasta, mutta ennen lounasta hyppäsimme penkkihissiin. Hyppäämään todella jouduimmekin että pääsimme istumaan. Hiukan jännitti tuo kyyti, mutta samalla se oli huisin hauskaa. Upeaa oli myös ihastella näitä maisemia. Niin kaunista!





Ylös päästyämme hieman kauhunsekaisin fiiliksen katselimme näitä vanhoja penkkejä. En kauheasti yllättyisi jos jotkin niistä olisivat joskus pudonneet. Viime kerralla Piriápoliksessa vierailessamme emme enää ehtineet penkkihissin kyytiin, koska alkoi tuulla kovasti. Oli se tuuli aika kova kyllä ennen penkkihissin sulkemistakin. Onneksi emme tosiaan ehtineet silloin ylös matkustaa.




kolibrikukka




Välillä joutui nostamaan jalkoja, jotteivat ne olisi osuneet sähkölankaan



Lounaan jälkeen oli luvassa vielä yksi huvitus ja se oli talviturkin poisheitto. Ai että kun vesi tuntuikin kylmältä aluksi ja meinasinkin jänistää. Miekkoseni kuitenkin yllytti heittäytymään vaan ja niin me sitten teimme. Kyllä se kannatti, koska meillä oli niin hauskaa. Eikä vesikään kauaa kylmältä enää tuntunut.






Vielä kerran ainakin tänne palaamme, koska paikka on niin kaunis ja viihtyisä. Jos tänne jäisimme pysyvästi, olisi tämä luultavasti se paikka johon haluaisin asettua. Tämänkin taisin mainita aikaisemmin, mutta väliäkö tuolla.

-Miiau

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Suuntana jälleen Piriápolis 1/2

Käytiin viime viikonloppuna uudemman kerran Piriápoliksessa. Jos ihmetyttää miksi näissä samoissa paikoissa pyöritään, niin ehkä tämän kahteen osaan jaetun postauksen jälkeen toivottavasti ei enää ihmetytä. Itseasiassa aiomme palta tuonne vielä kolmannenkin kerran, kerron kohta miksi.



Meidän retkelle sattui mitä upein päivä. Aurinko paistoi miltein pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita oli 30. Olin niin onnellinen, että sää oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Aluksi suuntasimme samaan eläin reservaattiin, jossa aikaisemmlla vierailulla kävimme. Aikomuksenamme oli kavuta tällä kertaa tuon "vuoren" huipulle, johon emme viime kerralla enää ehtineet.





Kuvissa huippu ei näytä olevan kauhean korkealla, mutta kuvat hämäävät. Ohikulkijan mukaan ylös on tunnin matka eikä sinne niin vain kävelläkään, kuten erehdyimme luulemaan. Meille ei siis sattunut oikeanlaista varustusta mukaan. Minulla oli yllä minihame, polyester toppi ja jalassa alpargatakset. Miehellä oli hieman asianmukaisemmat vaatteet, mutta ei kuitenkaan kapuamiseen tarkoitetut kengät. Tästä syystä palaamme vielä takaisin oikeiden varusteiden kanssa.




Kuitenkin emmimme pitkään kiivetäkö vääränlaisista vaatteista huolimatta, mutta kun näin isoja liskoja kivien päälle sanoin että saa kyllä jäädä väliin tällä kertaa.

Kukkulan varrella oli pieniä polkuja, joita ympyröi luolamaisia kattoja muodostama kasvillisuus 



Kukkulan juurella oli kuitenkin ihana kävellä ja kuunnella lintujen laulua. Vehreys ja eläimet saavat minut aina hyvälle tuulelle, joten olin yhtä hymyä vain koko ajan. On helppoa unohtaa kiire ja paineet, kun katselee taivaalle ja näkee kotkien liitelevän yläpuolella. Niitä näimmekin ainakin viisi ja välillä ne liisivät aivan lähellä meitä niin että hieman jännittikin. 




Joskus huipulle on päässyt penkkihissillä, nyt siitä on jäljellä vain jäänteet.






Vaikka emme huipulle päässeet, löysimme alempaa näköalapaikan. Pysähdyimme hetkeksi ottamaan kuvia ja juomaan matea.







Alas palattuamme kokeilimme saada nandun hölöttämään kanssamme, mutta kyseessä ei ollut puhelias yksilö. Kovasti sen meidän ääntelyämme kuitenkin ihmetteli. Toisinaan lienee ihan tervettä hieman hassutella. :)




Alla olevat kuvat eivät oikein onnistuneet. Yritin kuvailla liskoja, joita oli vapaana pitkin reservaattia. Ei hajuakaan mikä liskolaji on kyseessä, mutta super vikkeliä ne olivat. Sain jopa säikähtää niitä kun olin ottamassa kuvaa kahdesta liskosta ja yht äkkiä takaaltani juoksi minua kohti kaksi lisää. Jaiks!





Kun vatsmme alkoivat kurnia oli aika suunnata takasin keskustaan. Tästä tarkemmin seuraavassa postauksessa. Nyt chau chau!

-Miiau

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Päiväretki Piriápolikseen

Talviloma päättyy huomenna ja palaan harjoittelupaikalleni. Ensimmäinen lomaviikko tosin meni jälleen vuoteenomana. Flunssa vaan ei ottanut talttuakseen ja sen takia piti syödä toinenkin antibioottikuuri, joka lopulta vei pöpöt mennessään. Huh, on kyllä ottanut voimille olla sairaana näin monesti kuukauden sisällä.

Eilen olimme ihanalla päiväretkellä appivanhenpien kanssa Piriápoliksessa, joka on noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä Montevideosta. Oli kyllä mielettömän kaunis paikka ja toivon että pääsemme käymään siellä uudestaan. Tällä kertaa vietimme yhdessä hyvin mukavan päivän, jolle sattui myös hyvin lämmin sää. Paikka oli myös yllättävän siisti ainakin päällisin puolin. Montevideossa minua nyppii päivä päivältä enemmän se miten sotkuiset kadut täällä ovat. Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan siisteys ja koirankakkaa etenkin on joka paikassa. Suomessa koirankakkaongelmaa ei vois edes verrata siihen millaista Montevideossa on. Paitsi ehkä lumien sulamisen aikana. Hyh hyh!





Herkullinen lounas merellisessä ravintolassa


Hotel Argentino
Jos jäisimme tänne asumaan ja voisimme vapaasti valita missä kaupungissa asuisimme, emme todennäköisesti asuisi Montevideossa. Uruguayssa on niin paljon kauniita paikkoja, jossa on kaikki tarvittavat palvelut, joten niidenkään vuoksi ei tarvitsisi pääkaupungissa asua. Toki Montevideossa asumisessa on hyviäkin puolia, kuten ihanat appivanhempani rambla ja tietysti suurkaupungin monipuoliset palvelut. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tämän enempää miettiä, sillä paluuliput Suomeen on hankittu. :)


Lounaan jälkeen kiertelimme eläin reservaatilla "vuoren" kupeessa
Kuin satukirjaan astelisi. Polku oli mielestäni hyvin taianomainen
Kaikki reservaatin eläimet kuuluvat Uruguayn alkuperäiseen eläimistöön

Vuoren huipulle asti emme ehtineet tätä kauemmaksi sillä vastassa oli kyltti, joka sanoi ettein neljän jälkeen ole enää turvalista kavuta ylemmäksi laskeutuvan hämärän vuoksi

Nämä vesisiat ovat kyllä niin suloisia


Yksinäistä vyötiäistä kävi sääliksi, sillä tämä veijari olisi kovasti tahtonut paeta häkistään

Lopuksi kävimme katsastamassa vanhan kirkon, jossa kuulemma asuu Arturito-niminen kummitus. Kummituksella oli menopelinään moottoripyörä ja hän tykkäsi juoda matea. ;)


-Miiau