Nam nam

Pakko taas tulla kehumaan tätä talvea täällä. Tänään auringossa oli ainakin 25 astetta. Koulujen talviloman ansiosta paistattelin auringossa kattien kanssa parvekkeella koko päivän. Siinä tuli muutama puhelu Suomeenkin soitettua samalla matea juoden. Huh, hyvin urugualaista meininkiä siis. :) Mies rukka tosin joutui sisällä koneen ääressä istumaan koko päivän, mutta sentäs lounas nautittiin yhdessä ulkosalla. Rento päivä kaikin puolin siis minulla ja kateilla siis.

Lisää kuvateksti

Illalla kokkailin jälleen canneloneja, mielettömän hyviä kun ovat. Tällä kertaa laitoin joukkoon myös saksanpähkinöitä, joten oletettavasti tällä kertaa cannelonit ovat vielä herkullisempia. Ukko kehaisi viimeksi valmistamieni cannelonien olevan parasta ruokaa mitä olen ikinä tehnyt. Mieletön kommentti lihaa rakastavan miehen suusta. Kyllä noin ensikertalaiseksi tunsin jonkinlaista ylpeyttä.

Uuniin menoa odottelemassa

Valmistamiini canneloneihin olen tähän saakka käyttänyt valmista tuorepastaa tai tuorelettuja (kumpia ovatkaan) ja tuoretta pinaattia. Suomessa todennäköisesti "joudun" tekemään tuorepastalevyt itse ja tuoreen pinaatinkin joudun ehkä korvaamaan pakastepinaatilla. Tosin aioin kyllä kokeilla tuorepastan valmistusta täälläkin. Ensimmäisellä valmistuskerralla halusin kuitenkin pelata varman päälle ja ostaa levyt valmiina ja niitä jäi sitten seuraavaankin kertaan. Mutta turhaan minä valmistusta pelkäsin sillä se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lasagnen valmistus.

Uruguayn viimeistä futismatsia katsellessa nautimme näistä herkuista :) 

Musta on kyllä tulossa ihan ruokafriikki. On ihanaa löytää uusia juttuja ja todeta aina torilla käydessä miten ruoka on täällä laadukasta, mutta silti edullista. Hoksasimme mieheni kanssa että tiistaisin meidän lähikadunkin feria eli torikatu on ihan pätevä paikka. Tähän asti olen jostain syystä ikään kuin vältellyt kyseistä feriaa, koska se on paljon pienempi kuin muut feriat, joissa olen tottunut käymään. Mutta nyt kävimme tällä viikolla siellä ensimmäisen kerran ja totesimme sen olevan itseasiassa riittävän hyvä, sillä sieltä löytyy kaikki mitä isommiltakin toreilta. Juustoon olemme erityisesti rakastuneet. Täällä hyvä juusto ei ole yhtäkuin kevyt lompakko, vaan paikallinen juusto on hyvin edullista, ja ah, niin herkullista! Lisäksi olen totaalisen rakastunut alfajoreihin, siis niihin dulce de lecheä sisältäviin leivonnaisiin. Minun täytyy milteinpä päivittäin saada ainakin yksi. Mieheni kanssa olemmekin leikkineet idealla että alkaisimme valmistamaan ja myymään niitä Suomessa. Miten on, kiinnostaisiko maistaa? ;)

Leipomosta ostetut alfajorit on toki parempia kuin kaupasta ostetut

Juhlistimme Juhannusta näillä

Dulce de lecheen on rakastunut myös tämä aurinkoa ottava kattimus. Kerran alfajoria syödessäni Jama hyppäsi syliini sitä haistelemaan, ja huomasin sen olevan kiinnostunut tästä makeasta tahnasta. Tarjotessani sormenpäästä maistiaisen tämä kissa hullaantui totaalisesti ja yritti saada lisääkin. Ikävä kyllä en voi sallia tätä rakkautta, sillä dulce de leche sisältää hirmuisesti sokeria ja sehän ei tietty kissojen hampaille sovi. Katti kuitenkin sai lempi nimekseen Dulce de leche cat, kuinka mielikuvituksellista, hahaha!

On se niin suloinen tuo Jama!

-Miiau

Ps. Todennäköisesti palaan Suomeen hieman tuhdimpana, hehe..

Jouteliaisuuden loppu

Mun päivä on ollut todella ihana. Pitkiin aikoihin en ole tuntenut näin. Syynä tähän on se, että mun päivät lakkaa vihdoin olemasta "ylipitkiä". Tällä tarkoitan, että saan päiviini täytettä aloittamalla kieliharjoittelun läheisessä koulussa. Tosin koulussa on myös lastentarha, johon siis harjoittelijaksi menen. Olen ihan super iloinen tästä. Jee! :)

Aamuaurinko keittiön ikkunasta.

Aamu alkoikin tänä aamuna hieman eri tavalla. Herätys nimittäin oli aikaisin, verrattuna muihin aamuihin tähän asti. Täytyy kyllä myöntää etten varmaan koskaan opi rakastumaan herätyskellon ääneen, oli sen ääni miten kaunis tahansa. Mutta kun tästä tokenin, olin tyytyväinen päivän alkuun. Minulla yleensä kestää aamurutiineissa tunti. Siihen sisältyy myös pöydän ääressä kiireetön netissä surffailu. Joka vuosi yleensä on kuitenkin käynyt niin, että kiireen ollessa kovimmillaan, herään viime tippaan ja aikaa ei jää aamukahvitteluun keittönpöydän ääressä. 

Meikkaaminen tapahtuu kahvia juoden. Tämän enempää meikkiä en arkisin käytä. 

Aamutouhujen jälkeen suuntasin harjoittelupaikalleni sopimaan aikatauluista. Varsinaisen harjoittelun aloitan huomenna. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja työntekijät vaikuttivat tyytyväisiltä saadessaan lisäapua. Jotkut vaikuttivat jopa hieman huojentuneilta. Tiedän tunteen hyvin, sillä olen itsekin ottanut vastaan huojentunein mielin kieliharjoittelijoita Suomessa. Päiväkodissa työskennellessä hyvät apukädet ovat kullan arvoisia. Nyt itse tälle puolelle siirtyessä halusin tehdä selväksi, että olen tulossa myös tekemään töitä ja pyysin työntekijöitä laatimaan minulle listan tehtävistä, joissa he erityisest tarvitsevat apua. Näin pystyn olemaan tehokas apulainen.

Ihanaa tässä kieliharjoittelupaikassa on myös se, että se sijaitsee lähellä kotiani. Työmatkaan menee ehkä kymmenen minuttia kävellen, jos sitäkään. Minä jopa näen sen parvekkeeltamme. Eipähän tarvitse matkustaa busseilla. Harjoittelupaikkaa etsiessäni jo hieman kauhulla mietin, jos joutuisin busseilla matkustaan töihin. Täällä nimittäin julkinen liikenne on hyvin hyvin kaukana Suomen tasosta. Bussit tulevat milloin tulevat ja aamuisin ovat tupaten täynnä. Usein myös unohdan että stoppinappi ei ole vieressäni, vaan ne sijaitsevat taka- ja etuoven edessä. Jos bussi on täpöten täynnä, oville ei niin vaan mennäkään. Noh, eipähän tarvitse tätä enää miettiä.

Tullessani kotiin nappasin kauppakassit mukaan ja suuntasin torille. Vastedes saan myös jatkaakin torilla käyntiä keskiviikkoisin, sillä sovimme koulun kanssa että keskiviikot ovat minulla vapaat. Tätä en sopinut vain siitä syystä että pääsisin torille keskiviikkoisin, vaan siksi että voin jatkossakin tavata kerran viikossa espanjan kielen opettajaani. Keskiviikko on siitä hyvä päivä tavata opettajaani, koska tällöin voin käsitellä alkuviikon aikana oppimiani asioita myös opettajani kanssa ja ehkä käyttää näitä taitoja loppuviikosta paremmin. Nähtäväksi jää toimiiko tämä suunnitelma.

Lopppuun laitan vielä kuvan torilta ostetusta pinaattisäkistä. Täytyy ihastella pinaatin koko täällä ja sen hintaa myös. Kassillinen maksoi vain puoltoista euroa. Melkein tekisi mieli maksaa enemmän. Aloinkin miettimään miksi Suomessa myydään vain baby-pinaattia tai pakastepinaattia. Pitänee selvittää. Mutta nyt alan tekemään kanamuna-pinaattikastiketta, jota äitini valmisti ollessani itse päiväkoti-ikäinen. 

-Miiau

Mäenlaskua Pääsiäisenä

Leppoisaa Pääsiäistä!

Täälläkin Pääsiäisviikkoa ollaan vietetty tekemällä pieni reissu Coloniaan, joka on yksi Uruguayn nähtävyyksistä ja kuuluu myös Unescon suojeltaviin kohteisiin. Paikka oli todella kaunis ja viihtyisä ja palaamme sinne varmasti vielä uudestaan. Laitan kuvia tästä myöhemmin.

Nyt haluan kuitenkin päivittää tänne tämän päivän kuulumisia kuvien kera. Aamulla raivasin hieman parveketta ja nautin siellä muutaman tunnin auringosta. Tänään on ollut todella lämmin ja minulla on ollut jotenkin alku kesäinen olo. Täällä ilmat vaihtelevat kovasti ja lämpimät päivät syksyllä ja kuulemma jopa talvella eivät ole mitenkään epätavallisia. Olo on ollutkin energisempi kuin alkuviikosta.

Itseasiassa alkuviikosta oloni oli todella haikea. En ole onnistunut tekemään suurta muutosta tilanteseeni ja poden siitä morkkista. Sopeutuminen on tuntunut vaikealta ja olen jopa tuntenut itseni epäonnistuneeksi. Kaikilta niiltä, joiden kanssa olen asiasta puhunut, olen kuullut lohdun sanoja ja ymmärrystä. Oma rakas mieheni on tästä suurimman osan päälleen saanut ja tajusin ettei tämä niinkään voi jatkua. Hänellä on omat haasteensa nyt opiskelun ja töiden parissa, joten minunhan häntä pitäisi tukea eikä toisin päin. Mieheni kuitenkin tukee minua ja hän on muistutellut miltä hänen oma muuttonsa Suomeen tuntui ja että sopeutuminen ottaa aikansa. Myös ystäväni, joka on täältä, asui jonkin aikaa Espanjassa, ja hän on vakaasti sitä mieltä että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu ja että varmasti löydän jotakin tekemistä. Olo tällä hetkellä on vaan niin malttamaton ja Pääsiäinen on jarruttanut harjoittelupaikan löytymistä. Noh, ensi viikolla pääsen taas etsintöjeni pariin ja aion taas olla astetta agressiivisempi tämän asian suhteen. Hakemuksia olen laittanut, mutta vastauksia en ole vielä saanut.

Lähdimme kävelylle mennen Parque Rodón läpi

Tänään siis mieleni oli hitusen parempi ja iltapäivällä läksimme kävelylle. Rambla, eli rantakatu, oli täynnä iloista porukkaa ja tämä hyvä energia tarttui myös minuun. Ihmiset istuskelivat penkeillä ja joivat matea, tai jotkut seisoivat kukkulalla ja katselivan lastensa erikoista mäenlaskua.

Pulkkana toimii littana pahvilaatikko

Kiipesimme myös parille kukkulalle ihastelemaan upeita näkymiä. Ensi kerralla otamme pari rantatuolia, hyttyskarkoitetta ja pullon olutta mukaan ja jäämme ihastelemaan myös auringonlaskua. Tällä kertaa aikataulut eivät antaneet myöten, sillä meillä on illallismeno myöhemmin ja ukko tarvitsi kuulemma kauneusunet.

Minä en kaunesunia ottanut, joten kaunes pitää etsiä tänään eri sorttisista purkeista. Joten hauskaa pitkää viikonloppua sinne!

-Miiau

First anniversary

Laukut on nyt pakattu, tai no mun laukku on pakattu, mies vielä viivyttelee. Aamuyöstä matkustamme Buenos Airesiin kuuntelemaan ja katselemaan kuuma argentiinalaista tangoa. Uhuu! Ensin matkustamme bussilla satamaan, jossa sitten vaihdamme laivaan. Perillä olemme varhain lauantaiaamulla. Hotellihuoneeseen pääsyä joudumme siis odottelemaan, mutta onneksi saamme viedä laukut hotellille säilytykseen. Saas nähdä sitten mitä Buenos Airesilla on tarjottavana kukonlaulun aikaan. Ainakin kahvi tulee varmasti maistumaan hyvälle.

Kattimukset jää jälleen appivanhempien hoitesiin. Kuvassa Jama

Nyt kulutan aikaa parvekkeellamme aurinkoa ottaen. Tänä aamuna itseasiassa joimme aamukahvitkin täällä. Jostain syystä sitä ei ole tultu tehtyä aiemmin vaikka upeat puitteet sille onkin. Tosin kunnollista pöytää meillä ei partsilla vielä ole. Eipä se meitä haitannut tänään, nimittäin olemme niin onnellisia ja innoissamme matkasta. Kaikin puolin päivä on ollut tosi ihana. Ennen matkaa pitää kyllä ottaa pienet nokoset jottemme ihan unissakävelijöitä matkustamisen jälkeen ole.

Bizcochos. Näitä tulee turhan usein syötyä aamupalaksi, mutta ne on niin herkullisia!

Sunnuntaina sitten vietämme ensimmäistä hääpäiväämme. Hassua miten pitkältä tämä vuosi on tuntunut. Kaikennäköistä on tapahtunut vuoden sisällä. Hassulta tuntuu myös se miten erilaisessa ilmastossa tätä vuosipäivää vietetään. Kun menimme naimisiin, sattui meille upein mahdollinen talvipäivä. Häiden aattona nimittäin satoi sakeasti lunta ja hääpäivänä oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Nytkin aurinko paistaa, mutta pakkasesta ei ole pelkoa. Eikä olisi vaikka olisimmekin Suomessa.

Hauskaa viikonloppua kaikille! <3

-Miiau