Tangoa Buenos Airesissa ja pilatesta kotona

Huh, onpas ollut kiirusta tällä viikolla. Minihäämatka on nyt takana ja arki täällä alkaa pikku hiljaa sellaisena kun odotimmekin. Mies siis alkoi käymään luennoilla ja minä aloitin kieliopiskelut. Todellisuudessa kielikurssi ei kuitenkaan täyttänyt toiveitani, joten en osallistu siihen. Kurssilla olisi maksimissaan ollut minut mukaanlukien neljä ihmistä, joiden kielitaito on selvittämättä. Joten pahimmassa tapauksessa meidän kielitaidot olisivat voineet olla hyvinkin erilaiset ja minä olisin joutunut aloittamaan opiskelut alusta. Siispä päätin aloittaa kieliopiskelut aluksi tapaamalla kälyni tuttua, joka lupautui antamaan minulle yksityisopetusta. Sovimme hänen kanssaan että aluksi tapaan häntä kerran viikossa. Opiskelu hänen kanssaan tulee olemaan lähinnä kenttäopiskelua. Käymme yhdessä esimerkiksi ostoksilla ja siinä ohessa opin sanastoa ja asiointia aihe kerrallaan.Tällä viikolla alan myös lähettelemään hakemuksia alueen päiväkoteihin josko heitä kiinnoistaisi ottaa ylimääräiset apukädet vastaan. Siinä ohessa sitten oppisin kieltä vielä paremmin. Toiveenani on löytää paikka jossa voin käydä pari kertaa viikossa. Olen todella oppinut arvostamaan sitä että minulla on aikaa itselleni ja haluan nauttia tästä todenteolla ennen kuin palaan takaisin työelämään. Ainutkertainen mahdollisuushan tämä on.

Päiviäni on myös alkanut täyttämään uusi treenimuoto. Suomessa opettelin käymään lenkillä säännöllisesti, niin hölkkälenkeillä että pitkillä kävelylenkeillä. Hölkkään en koskaan rakastunut palavasti vaikka keskimäärin lenkkini olivatkin noin 8-9 kilometriä, josta olin aika ylpeä. Jollekin pitkää matkaa hölkkäävälle tuo määrä on ehkä lyhyt, mutta kun minä aloitin tuon harrastuksen ajatus hölkätä 10 kilometriä tai yli kuulosti omalla kohdalla mahdottomalta. Kun sitten eräänä päivänä hölkkäsin tuon kymmenen kilometriä tiesin että pystyn halutessani moneen asiaan ja erityisesti  pitämään yllä jotakin urheiluharrastusta. Hölkkä se ei kuitenkaan ollut sillä loppu vuodesta polvilumpioni meni sijoiltaan ja toipuminen siitä täysin kesti kolmisen kuukautta. Polvilumpio-ongelmat ovat minulle tuttu vaiva lapsuusajoilta asti, mutta leikkauksen olen onnistunut välttämään eikä  minulla ole aikomusta niihin tulevaisuudessakaan mennä. Toipumisaikana kunto laski ja lenkkeilyn aloittaminen täällä uudestaan tuntui todella raskaalta. Minun piti kolmen lenkin jälkeen uskoa se fakta että hölkkä ei ole minun polvilleni tarkoitettu. Joka kerta nimittäin polveni ovat oreilleet pari päivää lenkin jälkeen, joten en vaan uskalla enää. Niinpä vastedes jatkan kävelyharrastustani ja sen lisäksi treenaan pilatesvideoiden avulla.

Täällä on kivat lenkkeilymaisemat

Pilatesvideot löydettyäni olen urheillut joka päivä, ja huippua on ollut se että en tarvitse muita välineitä kuin maton eikä minun tarvitse poistua kotona. Pilatesvideot ovat osa ohjelmaa, joka on tehty kuukauden jokaiselle päivälle ja joka päivälle on siis omat videonsa. Tarkoitus on auttaa aloittelijoita pääsemään alkuun pilateksessa ja videoissa esiintyvä ohjaaja kertoo tarkat ohjeet miten taipua tiettyihin asentoihin ja miten hengittää oikein. Ohjaaja on kyllä pikkaisen tekopirteä, mutta eipä mikään passivinen asennekaan hirveästi innostaisi videoita katsomaan. Ainoa miinus videoissa on se, että ne jotka aloittavat vasta urheillla säännöllisesti, saattava jotkut videoiden asennoista/liikkeistä tuntua todella haastavia. Tärkeää on siis kuunnella omaa kehoa, ja jos jokin liike sattuu tosissaan niin  on parempi tehdä jokin muu liike. Pilates ei ole kilpailua ja suorittamista vaan oman kehon hyvinvoinnin vaalimista. Omalla kohdalla tämä toimii ja tunnen lihaksissani vaikutukset jo nyt. Jos haluat linkin näihin videoihin, laita minulle sähköpostia niin lähetän sen.

Ja nyt palaan häämatkaamme. :) Buenos Aires oli iso, todella iso. Jotenkin yllätyin siitä vaikka eihän sen metropolialueella asu kuin 13,4 miljoonaa ihmistä, huh! (Kiitos wikipedia tarkasta luvusta.) Noh, joka tapauksessa, se yllätti minut muillakin tavoin. Mutta kirjoitan siitä tarkemmin myöhemmin. Häämatkamme oli kuitenkin onnistunut ja meillä oli todella hauskaa. Hotellimme oli ihan keskustassa ja sillä oli neljä tähteä. Täten meillä oli ihan kiva huonekin. Kävimme hääpäivänämme katsomassa tangoa ja voi vitsit että oli upea show! Ostimme hotellilta paketin johon kuului kuljetukset hotellilta/hotelliin, ruoat, juomat koko illaksi ja tämä upea show. Paketti maksoi yhteensä noin 90 euroa ja oli todella hintansa väärti. Se oli myös todella ikimuistoinen kokemus ensimmäiselle hääpäivällemme. Aiemmin päivällä ostimme kuvassa olevan koriste-esineen muistoksi matkastamme. Eikös olekin söpis? Ostimme sen todella suurelta torilta, jossa olisi voinut viettää vaikka koko päivän shoppaillen. Mukaan tarttuikin yhtä sun toista tärkeää ja vähemmän tärkeää.

Tanssijattaren hamonen lähti irti ja odottaa nyt liimaamista siveyden nimissä

Saavuimme laivalla Buenos Airesiin

Igazu momumentilla. Täällä yhtenä iltana eräs pariskunta suuteli hyvin hartaasti. Tällä kertaa se pariskunta ei kuitenkaan ollut me. :P

Puerto Madero

Mutta nyt pilates kutsuu. Myöhemmin tänään  menemme rekistöröimään minut täällä tilapäisesti asuvaksi. Saas nähä miten tämä asia hoituu, sillä en yllättyisi enää etteikö jotakin ongelmia tulisi vastaan vaikka minulla on kaikki heidän vaatimansa paperit. Päinvastoin, yllättyisin jos kaikki sujuisi yhdellä kertaa. Pientä katkeruutta ehkä sanomissani, mutta osaan arvostaa nykyään paljon paremmin miten sutjakkaasti kaikki virastoasiat Suomessa hoituvat, kun vertaa sitä miten ne täällä hoituvat. Tämän asian haluan pitää tuoreessa muistissani kun palaan takaisin Suomeen. Nyt heipisis hei!

Red dress waiting for tango

-Miiau

First anniversary

Laukut on nyt pakattu, tai no mun laukku on pakattu, mies vielä viivyttelee. Aamuyöstä matkustamme Buenos Airesiin kuuntelemaan ja katselemaan kuuma argentiinalaista tangoa. Uhuu! Ensin matkustamme bussilla satamaan, jossa sitten vaihdamme laivaan. Perillä olemme varhain lauantaiaamulla. Hotellihuoneeseen pääsyä joudumme siis odottelemaan, mutta onneksi saamme viedä laukut hotellille säilytykseen. Saas nähdä sitten mitä Buenos Airesilla on tarjottavana kukonlaulun aikaan. Ainakin kahvi tulee varmasti maistumaan hyvälle.

Kattimukset jää jälleen appivanhempien hoitesiin. Kuvassa Jama

Nyt kulutan aikaa parvekkeellamme aurinkoa ottaen. Tänä aamuna itseasiassa joimme aamukahvitkin täällä. Jostain syystä sitä ei ole tultu tehtyä aiemmin vaikka upeat puitteet sille onkin. Tosin kunnollista pöytää meillä ei partsilla vielä ole. Eipä se meitä haitannut tänään, nimittäin olemme niin onnellisia ja innoissamme matkasta. Kaikin puolin päivä on ollut tosi ihana. Ennen matkaa pitää kyllä ottaa pienet nokoset jottemme ihan unissakävelijöitä matkustamisen jälkeen ole.

Bizcochos. Näitä tulee turhan usein syötyä aamupalaksi, mutta ne on niin herkullisia!

Sunnuntaina sitten vietämme ensimmäistä hääpäiväämme. Hassua miten pitkältä tämä vuosi on tuntunut. Kaikennäköistä on tapahtunut vuoden sisällä. Hassulta tuntuu myös se miten erilaisessa ilmastossa tätä vuosipäivää vietetään. Kun menimme naimisiin, sattui meille upein mahdollinen talvipäivä. Häiden aattona nimittäin satoi sakeasti lunta ja hääpäivänä oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Nytkin aurinko paistaa, mutta pakkasesta ei ole pelkoa. Eikä olisi vaikka olisimmekin Suomessa.

Hauskaa viikonloppua kaikille! <3

-Miiau

Punta del Este Vol. 2

Moikka täältä Punta del Estestä!

Kakkos osa menossa ja täytyy sanoa että tällä kertaa kakkos osa on paljon parempi kuin ykkös osa. Ykkös osassakin oli puolensa, mutta nyt olemme oikeasti Punta del Estessä ja saamme siis nauttia sen antimista.

Perjantaina olimme siis mieheni ystävien seurassa Punta del Esten vieressä, Maldonadossa. Paikka oli viehättävä, ja talo jossa vietimme pari yötä oli todella hulppea kaikin puolin. Matkalla tänne sain nähdä toinen toistaan upeampia maisemia ja pysähdyimme muutaman kerran kuvaamaan niitä. Se olikin ehkä juuri se syy miksi ykkös osa ei tällä kertaa ollut parempi. Hassulta kuulostaa, mutta selitys tulee kohta. Me nimittäin vietimme koko viikonlopun tässä talossa lukuunottamatta yhtä iltaa jolloin piipahdimme katsomassa karnevaalit Punta del Estessä. Tunnelma karnevaaleilla oli iloinen ja rento. Ihmisiä oli paljon ja he tuntuivat todella nauttivan tanssijoista ja rummuttajista. Minuunkin rytmi tarttui ja nautin ilmapiiristä täysillä. Tosin minua kummastutti teinitytöt jotka tanssivat erittäin vähäpukeisesti. Kysyinkin mieheltäni että päästäisikö hän minut tanssimaan ja vastaus oli naureskellen kyllä, sitten kysyin päästäisikö hän 15 vuotiaan tyttäremme tanssimaan ja vastaus oli ei. Kysymys oli tottakai hypoteettinen, sillä meillä ei ole lapsia lukuunottamatta karvaisia kattimuksiamme. Mutta yllätyin että minä saisin mennä tanssimaan muiden joukkoon pukeutuen käytännössä bikineihin. Karvevaalit eivät aina ole täynnä pelkästään vähäpukeisia naisia, mutta täällä niitä näki aikas paljon. Kuvat karnevaaleista lisään kuvat myöhemmin, sillä nyt ne ovat vielä mieheni kännykässä.

Muuten siis olimme talolla. Ei siinä mitään vikaa olisi ollut muutoin, mutta levoton mieleni ei antanut rauhaa matkalla näkemistäni maisemista. Olisin mielummin nauttinut olostani jollakin noista kauniista rannoista. Sen lisäksi minun täytyy ikäväkseni myöntää, ettei ystävystyminen mieheni ystävän avovaimon kanssa johtanut kauhean pitkälle. Muutoin olisin talolla varmasti viihtynytkin ilman haikailuja muualle. Itse asiassa tulin toimeen mieheni ystävän kanssa paremmin vaikka alunperin luulinkin toisin. Huumorimme vaan kohtasi paremmin vaikka kieli ei ollutkaan sama. Toki tulin toimeen tämän avovaimonkin kanssa, joka on mukava varmasti on, mutta parhaimpia ystäviä meistä tuskin tulee. En kuitenkaan aio lannistua. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Nyt olemme täällä mieheni siskon perheen kanssa. Tällä kertaa asunto on Punta del Estessä ja tien toisella puolella on ranta. Maisemat ovat melkoiset ikkunasta katsottuna vaikka aurinko ei täysillä paistakaan. Aamupalan syötyämme suuntasimmekin aluksi kävelylle, jonka jälkeen kävimme hakemassa uimakamppeet asunnolta.

Tätyy kyllä todeta että tämä on super siistiä! Tuntuu että olen onnistunut tekemään jotakin oikein elämässä, että saan kokea tämän. Ja täytyy myös lisätä, että vaikka välillä sopeutumisprosessi tuntuu raivostuttavalta, tällaiset hetket tekevät siitä sen arvoista. Nyt aionkin tankata itseeni hyvää oloa että jaksaa taas odottaa seuravaa kertaa kun pääsen nauttimaan vastaavanlaisesta kokemuksesta. Tällä kertaa minun ei tosin tarvitse odottaa kauhean pitkään sillä matkaamme Buenos Airesiin joko tänä viikonloppuna tai sitten seuraavana. Tarkoitus on juhlistaa ensimmäistä hääpäiväämme, kuten aiemmin mainitsin toisessa postauksessa. Alun perin ideana oli matkustaa vähän kauemmas ja isommalla budjetilla, mutta meillä ei kerta kaikkiaan ole ollut tarpeeksi aikaa suunnitella reissua. Teemme sen siis myöhemmin. Tämä on kuitenkin mielestäni erittäin hyvä välireissu. Ja itse asiassa tuntuu että se on alkanut jo tänään. Kohta nimittäin aiomme seilata tuonne saarelle joka näkyy alla olevassa kuvassa.

Mukavaan viikon alkua!

-Miiau