Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. marraskuuta 2014

Tuulinen Punta del Este


Saimme kutsun viikonloppureissulle  Punta del Esteen viime viikonlopuksi. Paikka jossa majailimme oli seitkyt luvulla rakennettu talo, josta mieheni kaverin vanhemmat omistavat asunnon. Melkoisen mielenkiintoinen talo ja avain upea asunto. Punta del Este on itseasiassa "kesäkylä", jossa pääasiassa vietetään aikaa tammi-helmikuussa. Tuolloin on tajuttoman kuuma ja eivätkä ihmiset juuri muuta kykene tekemään kuin löhöämään rannoilla ja nauttimaan terassien ylihintaisia drinkkejä. Silloin Punta del Este toimii myös julkimoiden ja rahakkaiden näyttämönä, ja luksuslukaalit rantakadulta saavat edes pariksi kuukaudeksi asukkaita. Tuntui hullulta huomata viime kesänä että kaupunki alkoi muuttua aavekyläksi jo maaliskuussa. Sen huomasi pimeistä taloista rantakadulla. Kuulin että jotkut vuokraavat näitä luksuslukaaleja talveksi pilkkahintaan. Mikäs siinä, jos työpaikka on lähellä.

Kuvan tuolit ovat Eero Saarisen suunnittelemat




Mikä tekee rantakadun asunnoista luksuslukaaleja? No se että ne ovat kuin hotelleja ja yleensä niissä on esteetön näkymä merelle. Näissä taloissa on siis ovipalvelu ja joskus jopa "huonepalvelu".  Mutta ne hinnatkin ovat niin huikeita, että itseasiassa olisi kaiketi sama asua hotellissa. Tuolla tavoin vaan varmistetaan että noiksi pariksi kuukaudeksi lötyy varmasti paikka, jossa majailla.



Me emme vierailleet "luksushotellissa", mutta todella mukava asunto tuokin oli, ei todellakaan ole tarkoitus vähätellä. On se hieman eri fiilis majoittua omaan huoneeseen, jossa on oma kylpyhuone, kuin oleskella porukalla mökillä, jossa on yhteinen ulkohuussi. Tämän päälle vielä yleensä hakataan halkoja tai tehdään pihatöitä. :D Naureskelinkin tätä mieheni kaverille, ja hän sanoikin järkevästi että joulu-helmikuussa täällä on mahdotonta kuvitella paiskivansa töitä ulkosalla kuumuuden takia. Todellakin ymmärrän mistä hän puhui. Viime tammikuu oli nimittäin älyttömän kuuma. Helmikuussahan alkoi sitten poikkeuksellisesti sadella kauheasti, joka viilensi ilmastoa.





Sää tällä kertaakaan täällä vierailessamme ei ollut mitä mainioin. Siitä huolimatta meillä oli todella mukavaa. Tämä oli parhaimpia viikonloppuja tähän asti.  Koko ajan tuuli vähitään 45km/h, mutta tästä huolimatta olimme ulkona paljon. Välillä tuntui että tukka lähtee päästä, mutta päätin etten anna sen haitata. Ei se tukkakaan mihinkään lähtenyt.

Ihana aviomieheni nauroi koko kuvausajan, kun minä yritin kiivetä pikkusormen päälle. En onnistuntu en. :P

Kuvan patsas on tehty muistomerkiksi hukkuneille. Punta del Estessä ollaan valtamerellä, joten aallot ovat hengenvaarallisia. Joka vuosi ihmisiä hukkuu sen takia, kun he eivät ota tätä asiaa tosissaan. Miekkosenikin aina uidessa muistuttelee minua tästä kun minä välillä intoudun liikaa. Menemme parin viikon päästä Rochaan, jossa aallot ovat vieläkin vaarallisemmat, ja jopa anoppi alkoi varoittelemaan aaltojen vaarallisuudesta viikkoja sitten.




Illalla käväsimme Casinolla pelailemassa rulettia. Voitin viisi dollaria, hehe. Rakennus ei pääse oikeuksiinsa kuvassa. Oikeasti se on hämmästyttävä talo, lähinnä kokonsa puolesta tosin.


Surffikisoissakin kävimme pyörähtämässä, mutta hyvin pikaisesti. Täällä nimittäin vasta tuulikin. Hrrrr.






Hauska veistosmuseo hyvin kauniilla paikalla. Täällä vierähti tovi.


Vihdoinkin hokasin että lataamalla kuvankäsittelyohjelman, saan tehtyä näitä kuvakollaaseja helposti. Ei tarvitse venyttää näitä postauksia niin tajuttoman pitkiksi enää. Me like.

-Miiau

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ho! Ho! Ho!

Ei vitsit! Tänään kun läksin läheiseen ostoskekukseen kävellen, kaunis kesäinen ilma kun oli, niin ostoskeskuksen sisällä olikin joulu! Ei kyllä yhtään ole jouluinen fiilis, vaikkakin joululahjaa itseasissa menin ostamaan. En muutoin olisi ostanut vielä, mutta kun aloin pelkäämään että jos odotan pitkään, kerkeävät loppumaan. Nyt on siis rakkaan mieheni lahja jemmassa. Tänä vuonna ei tarvitse stressata tuota asiaa yhtään.


Kuvan robottikoiruus näytti suhteellisen aidolta jopa livenä



Ei näistä maisemista saa joulun tunnelmaa sitten niin mitenkään. En aio siihen tänä vuonna pyrkiäkään. Olen kaiketi sitten niin suomalainen, etten voi kuvitellakaan saavani joulun tunnelmaa missään muualla kuin Suomessa. Odotan kyllä mielenkiinnolla saada tutustua täkäläiseen joulun viettoon, kun se hetki sitten tulee. Olen tietenkin kuullut jo paljon täkäläisistä tavoista ja ruuista, mutta eri asiahan se on kokea. Minua on itseasissa pyydetty valmistamaan kinkku, mutta nyt kun olen pescetaristi, en oikein tiedä tuntuisiko se minusta hyvältä. En sitä söisi, mutta olisiko minusta sitä nyt valmistamaankaan. Hmmm.. Pitää vielä miettiä.

Innostuin tästä googgelin tarjoamasta kuvan muokkaus palvelusta
Nuo linnut näyttävät minusta hieman lohikäärmeiltä 

-Miiau



maanantai 27. lokakuuta 2014

Kissanpäivät

Mä en ole koskaan tykännyt tehdä itestäni suurta numeroa ja enkä yhtään tykkää vähääkään leveillä (en ainakaan tietoisesti). Nyt kuitenkin teen pienen poikkeuksen kertomalla miten ihanat mun viime viikot ovat olleet, erityisesti viikonloput. Kuten jo jossakin aikaisemmassa postauksessa taisin mainita, että meidän budjetti tätä vuotta varten heitti hieman härän pyllyä, ja tästä johtuen meidän piti keksiä vaihtoehtoinen suunnitelma, ettei täältä tulisi poistuttua nyrpein mielin. Jaiks miten pitkä lause! No joka tapauksessa, vaihtoehtoiseksi suunnitelmaksi sovimme että kiertelemme sitten täällä Uruguayssa.  Meillä onkin muutama reissu suunniteltuna ja muutoin hyppäämme tien päälle aina kun miekkosen aikataulut hellittää. 

Toissa viikonloppuna teimme päiväretken Atlántidaan. Juu ollaan oltu siellä jo, mutta tällä kertaa ei mielessämme ensisijaisesti ollut ranta, vaan hevoset. Jo ennen kuin tulimme tänne sovimme että menemme ratsastamaan, koska se on kuulemma tällä edullista. No niinhän se oli, pari euroa/ 20 minuuttia. Mieletöntä. Hepoilla ei kuitenkaan ihan miten vaan menty, vaikka olisi kokemustakin ollut. Rauhallisesti me kävelimme maatilan ympäri samalla maisemista nauttien.






Innostus ratsastukseen iski sen verran että aiomme selvittää onko mahdollista yhdistää yksi hieman pidempi ja monipuolisempi ratsastuskerta yhteen lomareissuumme. Tämän paikan järjestämät ratsastusretket olivat nimittäin varattuja tammikuulle asti. Ja mehän palaamme silloin Suomeen.




Lapset saivat nauttia myös kanojen ja kanien katselusta



Pilvisestä säästä huolimatta lämpötila oli 25 astetta
Paikka oli sisustettu tällä hetkellä muodissa olevilla kuormalavoilla

Kun olimme syöneet ja hevostelleet suuntasimme Atlántidan keskustaan jälkkärille ja rannalle. Viime kesänä jäi kotkan kunnolla pällistelemättä, joten käväisimme hoitamassa senkin pois kalenteristamme.


Ruokafriikki vauhdissa jälleen

Àguila









Eipä tämä arkikaan ole kamalaa ollut. Aika kuluu urheillen ja espanjaa opiskellen plus tietty kaikkia kotihommia tehden. Asenne on totaalisen erilainen kuin alkuvuodesta kaiken sopeutumis kriiseilyn keskellä. Loppu peleissä tämä kokemus on opettanut paljon ja jonkinlaista henkistä kasvuakin lienee tapahtunut. Olisihan se toisaalta hassua, jos niin ei olisi. Ulkomaille muutto, vaikka vain tilapäisestikin, on iso asia ihmiselämässä. Tästä tulikin mieleen että haluan tehdä vielä sellaisen postauksen, jossa listaan hyviä ja huonoja puolia täällä asumisesta. Ehkäpä ensi kuun aikana, koska tätä vauhtia bloggaillen en taida tässä kuussa keretä. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Miiau













keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Loman alun kunniaksi tarjolla kuvasadon anteja

Minun lomani ennen Suomeen paluuta alkoi maanantaina, jesh! Se tarkoittaa enemmän aikaa/energiaa myös bloggailluun. Tällä hetkellä työn alla onkin ensimmäinen blogiteksti koulumaailmasta, mutta sitä ennen halusin laittaa kuvia parista viime viikostani.

Ekalla pyöräretkellä

Eräänä aamuna jäi pyöräilyt lyhkäseksi kun tuuli oli niin hillitön. Parque Rodo tarjosi onneksi suojan siihen että pääsimme nauttimaan muutoin niin kauniista päivästä.







Kävelyllä keskustassa. Tulee kyllä harvoin käytyä keskustassa. Ostoksetkin yleensä hoidamme ostoskeskuksissa.






Koululaisten (örhöm opejen) tekemiä leijoja. Leijat lensi ja pysyi ihmeen hyvin taivaalle ollakseen silkkipaperileijoja.

Miksi kummassa mä aina ihastelen kaikkia outoja marjoja ja pähkinöitä?! Olin varmaan edellisessä elämässä orava tai apina. :)
Mercado Puerto, must see (and eat) in Montevideo
No ei tämä nyt pescetaristin unelmapaikka ole, mutta sain kyllä ihan kelvollisen aterian minäkin. :)
 Taideviikonloppu. Vanhasta kaupungista löytyi vaikka mitä nähtävää viime viikonloppuna. Museoihin oli ilmainen sisäänpääsy ja jopa yhteen isoon pankkiinkin oli laitettu taidenäyttely pystyyn. Alla olevat kuvat banaanipuukuvaan asti ovat juurikin pankista.








Mikä kumma tuon baanaanitertun päässä roikkuu? Kukan nuppu? Kyllä sain taas apina ihmetellä.






Nyt lomaa viettäessäni yritän ottaa  uuden tavan ruutiineihini. Tavoitteena on ensimmäiseksi aamulla lähteä ulos pyörän kanssa pariksi tunniksi. Jos ei sitä tee aamulla niin myöhemmin se on kuumuuden ja vaarallisen auringon takia hankalaa.




-Miiau