Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanha kaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanha kaupunki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Loman alun kunniaksi tarjolla kuvasadon anteja

Minun lomani ennen Suomeen paluuta alkoi maanantaina, jesh! Se tarkoittaa enemmän aikaa/energiaa myös bloggailluun. Tällä hetkellä työn alla onkin ensimmäinen blogiteksti koulumaailmasta, mutta sitä ennen halusin laittaa kuvia parista viime viikostani.

Ekalla pyöräretkellä

Eräänä aamuna jäi pyöräilyt lyhkäseksi kun tuuli oli niin hillitön. Parque Rodo tarjosi onneksi suojan siihen että pääsimme nauttimaan muutoin niin kauniista päivästä.







Kävelyllä keskustassa. Tulee kyllä harvoin käytyä keskustassa. Ostoksetkin yleensä hoidamme ostoskeskuksissa.






Koululaisten (örhöm opejen) tekemiä leijoja. Leijat lensi ja pysyi ihmeen hyvin taivaalle ollakseen silkkipaperileijoja.

Miksi kummassa mä aina ihastelen kaikkia outoja marjoja ja pähkinöitä?! Olin varmaan edellisessä elämässä orava tai apina. :)
Mercado Puerto, must see (and eat) in Montevideo
No ei tämä nyt pescetaristin unelmapaikka ole, mutta sain kyllä ihan kelvollisen aterian minäkin. :)
 Taideviikonloppu. Vanhasta kaupungista löytyi vaikka mitä nähtävää viime viikonloppuna. Museoihin oli ilmainen sisäänpääsy ja jopa yhteen isoon pankkiinkin oli laitettu taidenäyttely pystyyn. Alla olevat kuvat banaanipuukuvaan asti ovat juurikin pankista.








Mikä kumma tuon baanaanitertun päässä roikkuu? Kukan nuppu? Kyllä sain taas apina ihmetellä.






Nyt lomaa viettäessäni yritän ottaa  uuden tavan ruutiineihini. Tavoitteena on ensimmäiseksi aamulla lähteä ulos pyörän kanssa pariksi tunniksi. Jos ei sitä tee aamulla niin myöhemmin se on kuumuuden ja vaarallisen auringon takia hankalaa.




-Miiau

perjantai 22. elokuuta 2014

Välikesä


Jiiiihihiihiii, täällä on taas välikesä ja lämpötila yli kahenkympin. Ei tarvii kylmyydestä enää kauaa kärsiä, sillä kohtahan täällä muutenkin kevät alkaa. Linnutkin visertelee nyt enemmän.


Kuvasta ei ilmene kunnolla kuinka kiva terassi tämä oli


Viikonloppuna tuli käveltyä melkoisesti. Oltiin pitkästä aikaa ostoksilla ja se kyllä tuntui kivalta. Kävelimme keskustasta Vanhaan kaupunkiin, sieltä takaisin keskustaan ja lopuksi vielä kotiin. Yhteensä ostosreissullamme kävelimme ehkä noin seitsemän kilsaa. Ja miksikö, no kun aurinko paistoi emmekä busseja jaksaneet jäädä odottelemaan. Seitsemän kilsaa normisti taittuu urheilumielessä helposti, mutta nyt meillä ei ollut oikeat monot jalassa ja siksi jalkoja särki.


Montevideon Ruoholahti
Rantaan haaksirikkoutunut paatti

Tulevana sunnuntaina Uruguayssa vietetään nostalogia-iltaa, jolloin baareissa soitetaan vanhoja hittejä. Oikeastaan radiokanavat viettävät sitä koko kuukauden soittamalla vanhoja hittejä. Idea syntyikin vahingossa kymmeniä vuosia sitten erään radiokanavan toimesta. Koska he saivat hyvää palautetta jatkoivat he tätä perinnettä. Sunnuntaina on siis nostalogia-ilta, jolloin jopa vanhukset lähtevät ulos hippaamaan. Meillä on liput tämän tratidion aloittaman radiokanavan pippaloihin, joten innolla odotan että pääsen näkemään minkälainen hulabaloo tänä iltana on edessä. Onneksi maanantaina on Itsenäisyyspäivä, niin minun ei tarvitse herätä aikaisin mennäkseni kieliharjoittelupaikalle. Sunnuntaina tosin joutuu ottamaan diskonokoset, sillä bileet alkavat vasta yhdeltätoista ja kestävät aamukuuteen saakka! Saapa nähdä jaksetaanko ihan niin aikaiseen hipata. Epäilen, mutta ehkäpä sitä tulee innostuttua.





-Miiau

tiistai 20. toukokuuta 2014

Makea maanantai

Nopsasti on mennyt tämä alkuviikko tällä kertaa. Tämä on seurausta tietysti siitä että osan päivästä syö nykyisin tuo kieliharjoittelu. Tykkään päivä päivältä enemmän mennä paikan päälle ja jännistys on poissa. Haastetta tuo kyllä nimien opettelu, sillä pitäisi oppia muistamaan noin kuudenkymmenen lapsen nimet. Huh! Huolimatta tästä viikkoni alkoi hyvin. Harvemmin sitä maanantait näin mukavilta tuntuvat.

Maanantai muuttui vielä mukavemmaksi, kun kävimme postista noutamasta yllätyspaketin. Kun mieheni kertoi minulle, että minä olen saanut pakettilähetteen, olin varma että lähettämäni äitienpäiväkorttti palautuu minulle takaisin. Mutta eipäs näin käynytkään, vaan ihanat ystäväni Suomesta lähettivät minulle paljon kaipaamaani dippikastikejauhetta ja irtokarkkeja! :D Kyllä oli hymy leveä kun maistoin karkkeja ja salmiakkia. Täällä karkkeja on vaikeampi löytää ja salmiakkiahan täällä ei tietty myydä. Salmiakkia aion tarjota maistettavaksi myös appivanhemmilleni, koska en tainnut muistaa tarjota sitä heille kun he vierailivat Suomessa häittemme myötä. Tulin niin hyvälle mielelle tästä yllätyksestä kun sain tälläisen muistutuksen siitä miten ihania kavereita minua Suomessa odottaa. Kiitos vielä raksut! Kauhea ikävä!






Viikonloppuna me kävimme pienessä ravintolassa katsomassa ja kuuntelemassa tangoa. Oli kyllä hauska ilta, ja olisin ollut valmis jatkamaan pikku tunneille saakka, mutta miekkoseni piti tehdä töitä seuraavana päivänä. Paikka oli aika pieni, mutta mitä lähemmäs tulimme esityksen alkua saimme huomata miten suosittu paikka on. Lopulta se olikin täpöten täynnä ja saimme iloita siitä että olimme tehneet pöytävarauksen edellisenä iltana. Koska paikkaa ei ollut koolla pilattu oli täten myös tanssilattia todella pieni. Olikin aikamoista taituruutta tanssijaparilta pysyä lavalla ja varoa yleisön päitä. Välillä minua hieman pelotti että saako joku osansa tanssijattaren korosta, mutta onneksi tanssi kohtalokkailta lopuilta säästyttiin.

Vanha kaupunki iltapukeissa






Paikan ruokalista oli kyllä onneton. Listassa esimerkiksi luki mozzarella pizza: mozarellaa ja tomaattia, mutta kysymällä selvisi että mozarella pizza sisälsi myös kinkkua. Näin oli kaikkien vastaavien ruokien kanssa, eikä kinkkua tai muutakaan lihaa voitu poistaa ruoista. Muutenkin ruoka maistui mauttomalta ja annoskoot olivat pieniä suhteessa hintaan. Seuraavalla kerralla syömme muualla ja tyydymme juomapuoleen. Muuta moitittavaa en illasta keksi. Eikä paikasta, jonka nimi on Fun fun, saa liikaa moitittavaa löytyäkään. Seuraava päivä ei kylläkään ollut kauhean fun fun, ennemminkin bum bum. Oli virhe juoda olutta ruoan kanssa ja viiniä esityksen aikana. Ei pitäisi sekoitella/vaihdella juomia illan aikana.





-Miiau


perjantai 16. toukokuuta 2014

Perjantai sai taas merkityksen :)

Hih hei! Pitkästä aikaa perjantai tuntuu hieman erilaiselta kuin muut päivät. Tosin ihan täyttä arkiviikkona en ollut "töissä", mutta en myöskään vapaalla. Kieliharjoittelua on siis kaksi päivää takana ja ne päivät olivatkin mielenkiintoisia. Huomasin nopeasti miten eri tavalla lapsia tässä "päiväkodissa" kasvatetaan, mutta en halua siitä sen koommin vielä puhua, ennen kuin olen havainnoinut paikkaa ainakin muutaman viikon. Parissa päivässä ei ehdi näkemään kuin hyvin pienen pintaraapaisun.

Mutta ne lapset! <3 He ovat niin ihania! Ottavat kädestä ja änkeävät syliin. Lisäksi he höpöttävät minulle kaikenlaista espanjaksi kuten toivoinkin. Välillä joudun tokaisemaan etten ymmärrä, mutta ainakaan vielä kukaan ei ole tästä harmistunut. Sitkeä pinna tuntuu näillä muksuilla olevan, jopa niillä pienimmillä. Työskentelen nimittäin kaikissa ryhmissä eri päivinä. Tämä on mielestäni hyvä asia siinä mielessä että pääsen näkemään erilaisia toimintamalleja ja opetustyylejä. Ryhmissä on noin 12 lasta ja niitä kohden on yksi-kaksi opettajaa. Osan päivästä lapset ovat yhden opettajan kanssa ja osan kahden. Suomessa vastaavaa määrää kohden olisi kolme aikuista alle kolme vuotiaden ryhmässä. Tästä johtunee siis lasten näennäinen kärsivällisyys. Mutta en paljasta vielä enempää, sillä en halua ottaa riskiä että puhun läpiä päähäni.

Myöhemmin tänä iltana menemme piiiitkästä aikaa ulos miekkoseni kanssa. Menemme Vanhaan kaupunkiin yhteen yökerhon tapaiseen katselemaan tango showta (miten tämä pitäisi taivuttaa??). Mahti perjantai-ilta siis! Voin kyllä sanoa, että olemme molemmat sen ansainneet. Viime viikot ovat olleet toisinaan jopa turhan rankkoja. Mutta täksi illaksi saamme siis unohtaa ikävät asiat ja viettää romattisen ja hauskan illan yhdessä.



Lisää romantiikkaa viikonloppuun tarjoilee, ah niin suloinen, Nopsajalka: https://www.youtube.com/watch?v=-AY5-0uXn9w.

-Miiau

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Girls' night out ja onnellisuushöpinää


Hola para todos!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Hassua miten kiireiseksi sitä saa joskus ittensä vaikka mulla on kaikki maailman aika tänä vuonna. Toisaalta tykkään siitä enemmän kuin lööbailusta. Lööbaillessa musta usein tuntuu että haaskaan aikaa, vaikka joskus sekin on kiireisen ajanjakson päätteeksi kullan kallista.

Hiro ja Jama on lööbailun mestareita


Viikonloppuun mahtui kaupungilla kiertelyä, yhdet "katubileet" ja lapsen synttäritkin. Kävelimme kadulla 18 de julio, jonka Kilroy sanoo olevan Etelä-Amerikan kaunein katu. Mun mies hieman naureskelee tolle kuvailulle, mutta kadun loppu pätkä on tosi kaunis ja siellä voi ihastella vanhaa arkkitehtuuria. Katu johtaa Vanhaan kaupunkiin, josta kerroin toisessa postauksessani. Vanhan kaupungin ja edellä mainitun kadun arkkitehtuuri on hyvin espanjalais ja rankalais vaikutteista. Montevideo on alunperin espanjalaisten siirtolaisten asuttama, joten vanhan kaupungin arkkitehtuurin voidaan sanoa olevan perintö vanhoilta ajoilta. Kadulla voi nähdä toinen toistaan upeampia taloja. Kävellessämme sätin miekkostani useampaan otteeseen siitä miksei hän ole minua aikaisemmin tälle kadulle tuonut. Mutta toki on ihanaa saada tälläisia yllätyksiä ripotellen.




Ovia olen ihaillut monesti täällä




Mieletön yksityiskohta






Ja hei, mulla on nyt ainakin yksi oma ystävä täällä. Tuntuu hassulta sanoa noin, mutta niin se vaan on. Ystävystyminen ei ole minusta kauhean helppoa, sillä olen toisinaan hyvin ujo. Olen myös erakkosielu ja siten huono pitämään yllä montaa ystävyyssuhdetta samanaikaisesti. Pidän siitä että minulla on pari hyvää ystävää johon voin luottaa kuin kallioon. Nyt näiden persoonallisuus ominaisuuksien lisäksi asun toisessa maassa, jossa on erilaiset tavat. Olenkin siis aikas iloinen tästä yhdestä ystävästäni.

Kävelimme lauantaina myös "narripuiston" läpi





Lauantaina lähdimme tämän uuden ystäväni ja hänen kahden ystävänsä kanssa viettämään iltaa ulkona. Tällä kertaa pitkälti myös kirjallisesti ulkona. Menimme nimittäin erään opiskelija-asuntolan järjestämiin bileisiin, joiden idea oli saada kerättyä takuu vuokra kokoon. Talon asukkaat olivat bileitä varten koonneet kaikki huonekalunsa yhteen huoneeseen, jotta he saivat enemmän tilaa erilaisille diskohuoneille. Musiikki soi hyvin kovaa ja discovalot välkkyi aikaiseen aamuun saakka. Tämän lisäksi autotiestä vallattiin toinen kaista park ouria varten.Ohi kulkevat autot tuntuivat ottavan sen kuitenkin aika rauhallisesti. Ei kyllä huvittaisi asua tuon paikan naapurissa, sillä he kuulemma järjestävät bileitä hyvin usein. Vierailijana minulla oli kuitenkin hyvin hauskaa. Siitä on jo ehkä puoli vuotta, tai enemmän kun on viimeksi tultu tanssilattialla pyörittyä. Eniten kuitenkin nautin uuden ystäväni seurasta, oluesta ja rennosta ilmapiiristä. Ja toki herrasseuraakin olisi ollut tarjolla kattava valikoima, mutta minun elinikäisen pöytä-(ja sänky :P)varauksen täyttää armas aviomieheni. Aviomiehen poissaolo herätti jonkin verran ihmetystä ja minä yhtä ymmälläni tästä ihmettelystä vastasinkin että "It's girls' night out". Täällä kuulemma pariskunnat kyhnöttää enemmän kotona keskenään kuin Suomessa. Nyt olenkin miettinyt että mahdoin olla aikamoinen kummajainen mieheni mielestä monella tapaa suhteemme alkuaikoina. Nopeasti mieheni kuitenkin sai huomata että suomalaismiehet ovat paljon etäisempiä Suomessa kuin täällä. Eli aika rauhassa sitä saa baari-iltaa viettää Suomessa ilman että kukaan tulisi laukomaan iskurepliikkejä.

Tänään aloitin aamun siivoamalla, treenaamalla pilatesta ja kokkaamalla. Maanantaisin erityisesti ajattelen niitä aamuja Suomessa, kun olisin joskus töihin menon sijaan paljon mielummin jäänyt tekemään noita asioita kotiin. Ajattelemalla tätä saan hyvän fiiliksen päivään, vaikka siivoamista inhoankin. Luksusta. Aamupäivän askareiden jälkeen kävelin espanjan kielenopettajani luokse ja vietinkin siellä pari tuntia puhuen espanjaa! Siis minä oikeasti keskustelin hänen kanssaan kaksi tuntia eri aiheista. Toki se oli takkuilevaa ja kielioppivirheitä täynnä, mutta silti pystyimme puhumaan toisillemme ymmärrettävästi paljon ja se on tärkeintä. Englanti on toki apunamme, mutta sovimme että käytämme sitä vain jos emme mitenkään saa selitettyä asiaa toisella tavalla. Jee, edistystä siis.

Lihattomuus sopii mulle tosi hyvin, vaikka miehen laittamaa lihapullakastiketta onkin joskus ikävä.
Olen viime aikoina pyrkinyt ajattelemaan asioita enemmän positiivisesti ja huomaan sen todella auttavan saamaan hyvän olon. Haluan olla oman kehoni ja mieleni herra ja täten siis päättää miten elän. En kuitenkaan voi päättää että olen rikas tai ettei minulle ei koskaan satu mitään ikävää, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin. Voin kantaa oman korteni kekoon tehdäkseni maailmasta hitusen paremman, esimerkiksi elämällä ympäristöystävällisesti, ja sen pitäisi osaltani riittää. Yksi ihminen ei välttämättä pysty ihmeisiin eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Pyrin myös keskittämään ajatteluani enemmän siihen mitä minulla on ja olemaan niistä asioista kiitollinen. On päiviä jolloin tämä ajattelu vie enemmän energiaa, mutta sitten niiden jälkeen on monia päiviä jolloin riittää kun ajatus niistä vain käväisee mielessä. Olen tehnyt tätä ajatustyötä siitä syystä, että olen usein ollut ahdistunut jostakin. Huomasin että ahdistus usein kumpusi epävarmuudesta tai negatiivisen ajattelun kierteestä. Nyt tätä ajatustyötä tekemällä, tuntuu kun olisin löytämässä sisäisen rauhan. En sano ettenkö joskus sortuisi voivottelemaan jotakin, mutta nyt kun näin käy alan todella ajattelemaan syitä siihen miksi teen sitä. Samalla mietin niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, ajattelen kuinka positiivisuus tekee minut onnellisemmaksi ja usein tämän ajatustyöskentelyn jälkeen huomaan oikeasti olevani onnellisempi. Huh, mikä ehkä jokseenkin sekava sepustus tästä tuli. Mutta jos sait selvää mitä yritän sanoa ja painit saman ongelman kanssa kuin minä tapasin painia, suosittelen kokeilemaan tätä ajatustyöskentelyä. Se oikeasti toimii. :)

Joskus kannattaa päästää sisäinen lapsi ulos leikkimään...

...ja intoilemaan karkkiomenoista uimarannalla.


-Miiau