Kissanpäivät

Mä en ole koskaan tykännyt tehdä itestäni suurta numeroa ja enkä yhtään tykkää vähääkään leveillä (en ainakaan tietoisesti). Nyt kuitenkin teen pienen poikkeuksen kertomalla miten ihanat mun viime viikot ovat olleet, erityisesti viikonloput. Kuten jo jossakin aikaisemmassa postauksessa taisin mainita, että meidän budjetti tätä vuotta varten heitti hieman härän pyllyä, ja tästä johtuen meidän piti keksiä vaihtoehtoinen suunnitelma, ettei täältä tulisi poistuttua nyrpein mielin. Jaiks miten pitkä lause! No joka tapauksessa, vaihtoehtoiseksi suunnitelmaksi sovimme että kiertelemme sitten täällä Uruguayssa.  Meillä onkin muutama reissu suunniteltuna ja muutoin hyppäämme tien päälle aina kun miekkosen aikataulut hellittää. 

Toissa viikonloppuna teimme päiväretken Atlántidaan. Juu ollaan oltu siellä jo, mutta tällä kertaa ei mielessämme ensisijaisesti ollut ranta, vaan hevoset. Jo ennen kuin tulimme tänne sovimme että menemme ratsastamaan, koska se on kuulemma tällä edullista. No niinhän se oli, pari euroa/ 20 minuuttia. Mieletöntä. Hepoilla ei kuitenkaan ihan miten vaan menty, vaikka olisi kokemustakin ollut. Rauhallisesti me kävelimme maatilan ympäri samalla maisemista nauttien.

Innostus ratsastukseen iski sen verran että aiomme selvittää onko mahdollista yhdistää yksi hieman pidempi ja monipuolisempi ratsastuskerta yhteen lomareissuumme. Tämän paikan järjestämät ratsastusretket olivat nimittäin varattuja tammikuulle asti. Ja mehän palaamme silloin Suomeen.

Lapset saivat nauttia myös kanojen ja kanien katselusta

Pilvisestä säästä huolimatta lämpötila oli 25 astetta

Paikka oli sisustettu tällä hetkellä muodissa olevilla kuormalavoilla

Kun olimme syöneet ja hevostelleet suuntasimme Atlántidan keskustaan jälkkärille ja rannalle. Viime kesänä jäi kotkan kunnolla pällistelemättä, joten käväisimme hoitamassa senkin pois kalenteristamme.

Ruokafriikki vauhdissa jälleen

Àguila

Eipä tämä arkikaan ole kamalaa ollut. Aika kuluu urheillen ja espanjaa opiskellen plus tietty kaikkia kotihommia tehden. Asenne on totaalisen erilainen kuin alkuvuodesta kaiken sopeutumis kriiseilyn keskellä. Loppu peleissä tämä kokemus on opettanut paljon ja jonkinlaista henkistä kasvuakin lienee tapahtunut. Olisihan se toisaalta hassua, jos niin ei olisi. Ulkomaille muutto, vaikka vain tilapäisestikin, on iso asia ihmiselämässä. Tästä tulikin mieleen että haluan tehdä vielä sellaisen postauksen, jossa listaan hyviä ja huonoja puolia täällä asumisesta. Ehkäpä ensi kuun aikana, koska tätä vauhtia bloggaillen en taida tässä kuussa keretä. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Miiau