Laiskat kissanpäivät

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sen erikoisempaa, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Perjantaina käväisimme päiväkodilla, jonne haluaisin päästä kieliharjoittelijaksi, mutta koska kiireisiä olivat niin pyysivät soittamaan myöhemmin. Puhelun jälkeen minun piti lähettää hakemukseni uudestaan toiseen sähköpostiosoitteeseen ja nyt sitten odotellaan. Toivottavasti tulisi hyviä uutisia tällä viikolla.

Viikonloppu meni rauhallisesti. Perjantaina tapasin kaverini illalla ja ilta venyi suht myöhäiseksi. Keskustelimme elämistämme ja niistähän nyt voi kertoa vaikka mitä. Tutustutin hänet myös Jägermeisterin makuun, kun sen ilokseni listalta löysin. Se ei kuitenkaan hänelle kauhean hyvin maistunut, kuten arvata saatoin. En siitä itsekään ensimmäisillä kerroilla pitänyt. Mutta koska maku on niin ainutlaatuinen on se siis maistamisen arvoista.

Taukopaikka. Kuvat viime lauantailta.

Mate otetaan mukaan minne vaan ja useimmiten termosta näkee kannettavan kainalossa. Kuvassa on myös "matelaukku".

Lauantaina käväisimme leffassa pidemmän kaavan mukaan. Täällä monet leffateatterit ovat ostoskeskuksissa, joten kävimme samalla syömässä ja "peliluolassa". Olemme molemmat aikas lapenmielisiä sen suhteen että pidämme videopeleistä. Menimme siis tälläiseen kolikkopelipaikkaan, jossa pelasimme mm. vanhaa Simpsonit peliä. Pelasimme myös ilmakiekkoa ja onnistuin saamaan kiekon yhden pelikoneen alle. Olin niin nolona, mutta samalla iloinen ettei se lentänyt ketään päin. Lähellä sekin nimittäin oli. "Kohde" onneksi loi minuun säälivän hymynaurun. No ei auttanut muu kuin hakea paikalle lippujen myyjä ja harja, jotta saataisiin kiekko pois pelikoneen alta. Déjà-vu, tajusin että tämä sama juttuhan tapahtui reilu kuukausi sitten mieheni sukulaispojan synttäreillä, jossa myös oli ilmakiekkopeli. Ehkäpä en enää pelaa kyseistä peliä täällä. 

Etsi kuvasta papukaija!

Ruoista pakko sanoa sen verran, että kun tilaa ravintolasta annoksen, se on todennäköisesti riittävä kahdelle. Pizzaa esimerkiksi ei kannata tilata, jos se tulee vain yhdelle. Täällä nimittäin se on tarkoitettu jaettavaksi. Lauantaina tilasin lämpimiä juustoleipiä ja miltein puolet jäi syömättä. Olisin toki loput kotiin vienyt, mutta nyt kun olimme leffaan menossa ei tätä vaihtoehtoa ollut. Mieheni tilaama hampurilainen teki hänestä lopun, joten hänkään ei jaksanut leipiä enää syödä. Harmitti siis se pois heittää. Eilen tilasimme pizzan kotiin ja tiesimme jo etukäteen että sitä tulee metrin verran. Kyseessä oli tarjous, pienemmänkin voi siis tilata. Hinta oli kuitenkin vain noin kymmenen euroa ja saimme siitä samalla myös tämän päivän lounaan. Ravintolassa syödessä on hyvä varautua tuomaan loput kotiin. Yritän tehdä ruokakuvapostauksen joku päivä, niin sieltä pääsee sitten katomaan mitä täällä voi syödä.

Ihana ravintola rantakadun varrella. Nämä kuvat myöskin viime lauantailta.

Ja koska mikään hirmu kiire minulla ei ole ollut, on ukuleleen soittokin edistynyt. Ostin yhden nettikurssin ja osaan soittaa nyt jopa kaksi kappaletta: Tuiki tuiki tähtösen ja Maijalla oli karitsan. :D Alussahan sitä ollaan, joten en vielä hirmuisen taitava voikaan olla. Rämpyttelykuvioiden ja nuotista toiseen vaihtamisen oppimiseen menee yllättävän paljon aikaa. Ainakin minulle kenelle soittaminen ei ole entuudestaan kauhean tuttua. Enkä ihan joka päivä harjoittele, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Usko siihen että opin soittamaan paremmin on kuitenkin vahva, sillä nautin soiton oppimisesta.

Ukulele saa levätä yöpöydälläni. Saan sen katselusta hyvän mielen.

-Miiau