Tangoa Buenos Airesissa ja pilatesta kotona

Huh, onpas ollut kiirusta tällä viikolla. Minihäämatka on nyt takana ja arki täällä alkaa pikku hiljaa sellaisena kun odotimmekin. Mies siis alkoi käymään luennoilla ja minä aloitin kieliopiskelut. Todellisuudessa kielikurssi ei kuitenkaan täyttänyt toiveitani, joten en osallistu siihen. Kurssilla olisi maksimissaan ollut minut mukaanlukien neljä ihmistä, joiden kielitaito on selvittämättä. Joten pahimmassa tapauksessa meidän kielitaidot olisivat voineet olla hyvinkin erilaiset ja minä olisin joutunut aloittamaan opiskelut alusta. Siispä päätin aloittaa kieliopiskelut aluksi tapaamalla kälyni tuttua, joka lupautui antamaan minulle yksityisopetusta. Sovimme hänen kanssaan että aluksi tapaan häntä kerran viikossa. Opiskelu hänen kanssaan tulee olemaan lähinnä kenttäopiskelua. Käymme yhdessä esimerkiksi ostoksilla ja siinä ohessa opin sanastoa ja asiointia aihe kerrallaan.Tällä viikolla alan myös lähettelemään hakemuksia alueen päiväkoteihin josko heitä kiinnoistaisi ottaa ylimääräiset apukädet vastaan. Siinä ohessa sitten oppisin kieltä vielä paremmin. Toiveenani on löytää paikka jossa voin käydä pari kertaa viikossa. Olen todella oppinut arvostamaan sitä että minulla on aikaa itselleni ja haluan nauttia tästä todenteolla ennen kuin palaan takaisin työelämään. Ainutkertainen mahdollisuushan tämä on.

Päiviäni on myös alkanut täyttämään uusi treenimuoto. Suomessa opettelin käymään lenkillä säännöllisesti, niin hölkkälenkeillä että pitkillä kävelylenkeillä. Hölkkään en koskaan rakastunut palavasti vaikka keskimäärin lenkkini olivatkin noin 8-9 kilometriä, josta olin aika ylpeä. Jollekin pitkää matkaa hölkkäävälle tuo määrä on ehkä lyhyt, mutta kun minä aloitin tuon harrastuksen ajatus hölkätä 10 kilometriä tai yli kuulosti omalla kohdalla mahdottomalta. Kun sitten eräänä päivänä hölkkäsin tuon kymmenen kilometriä tiesin että pystyn halutessani moneen asiaan ja erityisesti  pitämään yllä jotakin urheiluharrastusta. Hölkkä se ei kuitenkaan ollut sillä loppu vuodesta polvilumpioni meni sijoiltaan ja toipuminen siitä täysin kesti kolmisen kuukautta. Polvilumpio-ongelmat ovat minulle tuttu vaiva lapsuusajoilta asti, mutta leikkauksen olen onnistunut välttämään eikä  minulla ole aikomusta niihin tulevaisuudessakaan mennä. Toipumisaikana kunto laski ja lenkkeilyn aloittaminen täällä uudestaan tuntui todella raskaalta. Minun piti kolmen lenkin jälkeen uskoa se fakta että hölkkä ei ole minun polvilleni tarkoitettu. Joka kerta nimittäin polveni ovat oreilleet pari päivää lenkin jälkeen, joten en vaan uskalla enää. Niinpä vastedes jatkan kävelyharrastustani ja sen lisäksi treenaan pilatesvideoiden avulla.

Täällä on kivat lenkkeilymaisemat

Pilatesvideot löydettyäni olen urheillut joka päivä, ja huippua on ollut se että en tarvitse muita välineitä kuin maton eikä minun tarvitse poistua kotona. Pilatesvideot ovat osa ohjelmaa, joka on tehty kuukauden jokaiselle päivälle ja joka päivälle on siis omat videonsa. Tarkoitus on auttaa aloittelijoita pääsemään alkuun pilateksessa ja videoissa esiintyvä ohjaaja kertoo tarkat ohjeet miten taipua tiettyihin asentoihin ja miten hengittää oikein. Ohjaaja on kyllä pikkaisen tekopirteä, mutta eipä mikään passivinen asennekaan hirveästi innostaisi videoita katsomaan. Ainoa miinus videoissa on se, että ne jotka aloittavat vasta urheillla säännöllisesti, saattava jotkut videoiden asennoista/liikkeistä tuntua todella haastavia. Tärkeää on siis kuunnella omaa kehoa, ja jos jokin liike sattuu tosissaan niin  on parempi tehdä jokin muu liike. Pilates ei ole kilpailua ja suorittamista vaan oman kehon hyvinvoinnin vaalimista. Omalla kohdalla tämä toimii ja tunnen lihaksissani vaikutukset jo nyt. Jos haluat linkin näihin videoihin, laita minulle sähköpostia niin lähetän sen.

Ja nyt palaan häämatkaamme. :) Buenos Aires oli iso, todella iso. Jotenkin yllätyin siitä vaikka eihän sen metropolialueella asu kuin 13,4 miljoonaa ihmistä, huh! (Kiitos wikipedia tarkasta luvusta.) Noh, joka tapauksessa, se yllätti minut muillakin tavoin. Mutta kirjoitan siitä tarkemmin myöhemmin. Häämatkamme oli kuitenkin onnistunut ja meillä oli todella hauskaa. Hotellimme oli ihan keskustassa ja sillä oli neljä tähteä. Täten meillä oli ihan kiva huonekin. Kävimme hääpäivänämme katsomassa tangoa ja voi vitsit että oli upea show! Ostimme hotellilta paketin johon kuului kuljetukset hotellilta/hotelliin, ruoat, juomat koko illaksi ja tämä upea show. Paketti maksoi yhteensä noin 90 euroa ja oli todella hintansa väärti. Se oli myös todella ikimuistoinen kokemus ensimmäiselle hääpäivällemme. Aiemmin päivällä ostimme kuvassa olevan koriste-esineen muistoksi matkastamme. Eikös olekin söpis? Ostimme sen todella suurelta torilta, jossa olisi voinut viettää vaikka koko päivän shoppaillen. Mukaan tarttuikin yhtä sun toista tärkeää ja vähemmän tärkeää.

Tanssijattaren hamonen lähti irti ja odottaa nyt liimaamista siveyden nimissä

Saavuimme laivalla Buenos Airesiin

Igazu momumentilla. Täällä yhtenä iltana eräs pariskunta suuteli hyvin hartaasti. Tällä kertaa se pariskunta ei kuitenkaan ollut me. :P

Puerto Madero

Mutta nyt pilates kutsuu. Myöhemmin tänään  menemme rekistöröimään minut täällä tilapäisesti asuvaksi. Saas nähä miten tämä asia hoituu, sillä en yllättyisi enää etteikö jotakin ongelmia tulisi vastaan vaikka minulla on kaikki heidän vaatimansa paperit. Päinvastoin, yllättyisin jos kaikki sujuisi yhdellä kertaa. Pientä katkeruutta ehkä sanomissani, mutta osaan arvostaa nykyään paljon paremmin miten sutjakkaasti kaikki virastoasiat Suomessa hoituvat, kun vertaa sitä miten ne täällä hoituvat. Tämän asian haluan pitää tuoreessa muistissani kun palaan takaisin Suomeen. Nyt heipisis hei!

Red dress waiting for tango

-Miiau