Kohta

Viime viikot ovat olleet jotenkin plaah, mutta kohta otan taas itseäni niskasta kiinni. En vielä mutta kohta.

Kohta on sana jota olen saanut kieliharjoittelussa hokea lapsille. Kadehdin heidän ominaispiirrettä elää hetkessä ja kykyä löytää aina se pientäkin iloa tuottava asia siitä. Se ei kuitenkaan välttämättä ole aina se asia joka ilahduttaa aikuisia tai on ideana turvallinenkaan. Mutta kun ilo on kannon alla piilossa, on se sieltä kaivettava ulos. Näille lapsille itseasiassa soisin paljon enemmänkin iloa, turvallista toki, kuin olen pystynyt antamaan. On meinaan melkoisen erilaista elämä näiden pienten lasten kouluissa, kuin kotona Suomessa. Kohta aion avata hieman enemmän tätä päiväkoti/koulu maailmaa, jota olen päässyt opettelemaan. Tämä tapahtuu sitten kun jätän kyseisen paikan taakseni ja aloitan loman.

Aion pitää muutaman kuukauden lomaa ennen Suomeen paluuta. Tavoitteena on nauttia näistä viimeisistä kuukausista ja löytää niitä piileviä ilon siemeniä sekä nauttia hetkestä. Kohta en voi enää elää mañana mañana olen onnellinen vaan on osattava elää nyt onnellisena. Pian aion taas olla tuo alla oleva hymyilevä tyyppi, joka saapuessaan tänne oli täynnä intoa ja jännistystä. Asennuksessa kuitenkin vierähtää hetki.

Hasta luego!

-Miiau

Noche de la nostalogia

Ihanaa, täällä selkeästi jo kevätaurinko paistaa! Kevät kyllä tarkoittaa myös siitepölykauden alkua, josta itseasiassa kärsin jo. Onneksi täälkäkin saa allergialääkkeitä. Olisi tosin pitänyt hieman aiemmin taas aloittaa niiden syönti, sillä tällä hetkellä kärsin kaameasta nuhasta.

Kuvan Oceano FM:n sivuilta

Nostalogia-ilta tuli ja meni. Täytyy kyllä sanoa että tuntui hassulta ottaa nokoset kahdeksalta illalla ja herätä kymmenen maissa. Bileisiin lähdimme siinä puoli yhden aikoihin. Virallisesti bileet alkoivat yhdeltä jolloin ensimmäinen biisi pyörähti käyntiin ja serpentiiniä lensi katosta. Kaikki biisit olivat miksattu toisiinsa ja niitä ei soitettu kokonaan. Minua tämä häiritsi hieman, sillä juuri kun pääsi jonkun biisin makuun tuli saman tien seuraava. Tunnelma pippaloissa oli ihan mukiin menevä, mutta ei ihan vastannut odotuksiani huikeuden suhteen. Ihmisiä ei todellakaan ollut liikaa kuten hieman etukäteen jännitin, mutta ehkäpä se itseasiassa hieman latisti yleistä fiilistä. Syyksi jälkikäteen spekuloitiin itsenäisyyspäivän sattumista maanantaiksi, jolloin monet lähtivät reissuun pitkän viikonlopun johdosta.

Bileissä tosiaan oli hyvin eri-ikäistä porukkaa ja monet olivat teeman mukaisesti pukeutuneita. Drinkit olivat ihan kaameita, sillä ilmeisesti järjestäjät odottivat isompaa yleisöryntäystä ja olivat ohjeistaneet henkilökuntaa tekemään drinkit aikaa säästäen. Mojito esimerkiksi tuli Bacardi-pullosta, jonka päälle kaadettiin soodavettä. Sekoittamatta tämä sitten ojennettiin ostajalleen. Yöh! Onneksi olimme saaneet lippujen ohessa myös drinkkilippuja, joten ei näihin huikesiin drinkkeihin tarvinnut rahaa laittaa. Kotiin suuntasimme kiltisti jo puoli viiden maissa, vaikka nokoset auttoivatkin hyvin välttämään väsymyksen. Ei vaan huvittanut enempää humpata. Ehkäpä asia olisi ollut toinen, jos paikanpäältä olisi voinut ostaa syötävää tai edes kunnollisia drinksuja. Näistä syistä annan nostalogia-bileille kouluarvosanaksi seiskan. Kuvilleni annan arvosanaksi vitosen. :P

-Miiau