tiistai 18. maaliskuuta 2014

Girls' night out ja onnellisuushöpinää


Hola para todos!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Hassua miten kiireiseksi sitä saa joskus ittensä vaikka mulla on kaikki maailman aika tänä vuonna. Toisaalta tykkään siitä enemmän kuin lööbailusta. Lööbaillessa musta usein tuntuu että haaskaan aikaa, vaikka joskus sekin on kiireisen ajanjakson päätteeksi kullan kallista.

Hiro ja Jama on lööbailun mestareita


Viikonloppuun mahtui kaupungilla kiertelyä, yhdet "katubileet" ja lapsen synttäritkin. Kävelimme kadulla 18 de julio, jonka Kilroy sanoo olevan Etelä-Amerikan kaunein katu. Mun mies hieman naureskelee tolle kuvailulle, mutta kadun loppu pätkä on tosi kaunis ja siellä voi ihastella vanhaa arkkitehtuuria. Katu johtaa Vanhaan kaupunkiin, josta kerroin toisessa postauksessani. Vanhan kaupungin ja edellä mainitun kadun arkkitehtuuri on hyvin espanjalais ja rankalais vaikutteista. Montevideo on alunperin espanjalaisten siirtolaisten asuttama, joten vanhan kaupungin arkkitehtuurin voidaan sanoa olevan perintö vanhoilta ajoilta. Kadulla voi nähdä toinen toistaan upeampia taloja. Kävellessämme sätin miekkostani useampaan otteeseen siitä miksei hän ole minua aikaisemmin tälle kadulle tuonut. Mutta toki on ihanaa saada tälläisia yllätyksiä ripotellen.




Ovia olen ihaillut monesti täällä




Mieletön yksityiskohta






Ja hei, mulla on nyt ainakin yksi oma ystävä täällä. Tuntuu hassulta sanoa noin, mutta niin se vaan on. Ystävystyminen ei ole minusta kauhean helppoa, sillä olen toisinaan hyvin ujo. Olen myös erakkosielu ja siten huono pitämään yllä montaa ystävyyssuhdetta samanaikaisesti. Pidän siitä että minulla on pari hyvää ystävää johon voin luottaa kuin kallioon. Nyt näiden persoonallisuus ominaisuuksien lisäksi asun toisessa maassa, jossa on erilaiset tavat. Olenkin siis aikas iloinen tästä yhdestä ystävästäni.

Kävelimme lauantaina myös "narripuiston" läpi





Lauantaina lähdimme tämän uuden ystäväni ja hänen kahden ystävänsä kanssa viettämään iltaa ulkona. Tällä kertaa pitkälti myös kirjallisesti ulkona. Menimme nimittäin erään opiskelija-asuntolan järjestämiin bileisiin, joiden idea oli saada kerättyä takuu vuokra kokoon. Talon asukkaat olivat bileitä varten koonneet kaikki huonekalunsa yhteen huoneeseen, jotta he saivat enemmän tilaa erilaisille diskohuoneille. Musiikki soi hyvin kovaa ja discovalot välkkyi aikaiseen aamuun saakka. Tämän lisäksi autotiestä vallattiin toinen kaista park ouria varten.Ohi kulkevat autot tuntuivat ottavan sen kuitenkin aika rauhallisesti. Ei kyllä huvittaisi asua tuon paikan naapurissa, sillä he kuulemma järjestävät bileitä hyvin usein. Vierailijana minulla oli kuitenkin hyvin hauskaa. Siitä on jo ehkä puoli vuotta, tai enemmän kun on viimeksi tultu tanssilattialla pyörittyä. Eniten kuitenkin nautin uuden ystäväni seurasta, oluesta ja rennosta ilmapiiristä. Ja toki herrasseuraakin olisi ollut tarjolla kattava valikoima, mutta minun elinikäisen pöytä-(ja sänky :P)varauksen täyttää armas aviomieheni. Aviomiehen poissaolo herätti jonkin verran ihmetystä ja minä yhtä ymmälläni tästä ihmettelystä vastasinkin että "It's girls' night out". Täällä kuulemma pariskunnat kyhnöttää enemmän kotona keskenään kuin Suomessa. Nyt olenkin miettinyt että mahdoin olla aikamoinen kummajainen mieheni mielestä monella tapaa suhteemme alkuaikoina. Nopeasti mieheni kuitenkin sai huomata että suomalaismiehet ovat paljon etäisempiä Suomessa kuin täällä. Eli aika rauhassa sitä saa baari-iltaa viettää Suomessa ilman että kukaan tulisi laukomaan iskurepliikkejä.

Tänään aloitin aamun siivoamalla, treenaamalla pilatesta ja kokkaamalla. Maanantaisin erityisesti ajattelen niitä aamuja Suomessa, kun olisin joskus töihin menon sijaan paljon mielummin jäänyt tekemään noita asioita kotiin. Ajattelemalla tätä saan hyvän fiiliksen päivään, vaikka siivoamista inhoankin. Luksusta. Aamupäivän askareiden jälkeen kävelin espanjan kielenopettajani luokse ja vietinkin siellä pari tuntia puhuen espanjaa! Siis minä oikeasti keskustelin hänen kanssaan kaksi tuntia eri aiheista. Toki se oli takkuilevaa ja kielioppivirheitä täynnä, mutta silti pystyimme puhumaan toisillemme ymmärrettävästi paljon ja se on tärkeintä. Englanti on toki apunamme, mutta sovimme että käytämme sitä vain jos emme mitenkään saa selitettyä asiaa toisella tavalla. Jee, edistystä siis.

Lihattomuus sopii mulle tosi hyvin, vaikka miehen laittamaa lihapullakastiketta onkin joskus ikävä.
Olen viime aikoina pyrkinyt ajattelemaan asioita enemmän positiivisesti ja huomaan sen todella auttavan saamaan hyvän olon. Haluan olla oman kehoni ja mieleni herra ja täten siis päättää miten elän. En kuitenkaan voi päättää että olen rikas tai ettei minulle ei koskaan satu mitään ikävää, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin. Voin kantaa oman korteni kekoon tehdäkseni maailmasta hitusen paremman, esimerkiksi elämällä ympäristöystävällisesti, ja sen pitäisi osaltani riittää. Yksi ihminen ei välttämättä pysty ihmeisiin eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Pyrin myös keskittämään ajatteluani enemmän siihen mitä minulla on ja olemaan niistä asioista kiitollinen. On päiviä jolloin tämä ajattelu vie enemmän energiaa, mutta sitten niiden jälkeen on monia päiviä jolloin riittää kun ajatus niistä vain käväisee mielessä. Olen tehnyt tätä ajatustyötä siitä syystä, että olen usein ollut ahdistunut jostakin. Huomasin että ahdistus usein kumpusi epävarmuudesta tai negatiivisen ajattelun kierteestä. Nyt tätä ajatustyötä tekemällä, tuntuu kun olisin löytämässä sisäisen rauhan. En sano ettenkö joskus sortuisi voivottelemaan jotakin, mutta nyt kun näin käy alan todella ajattelemaan syitä siihen miksi teen sitä. Samalla mietin niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, ajattelen kuinka positiivisuus tekee minut onnellisemmaksi ja usein tämän ajatustyöskentelyn jälkeen huomaan oikeasti olevani onnellisempi. Huh, mikä ehkä jokseenkin sekava sepustus tästä tuli. Mutta jos sait selvää mitä yritän sanoa ja painit saman ongelman kanssa kuin minä tapasin painia, suosittelen kokeilemaan tätä ajatustyöskentelyä. Se oikeasti toimii. :)

Joskus kannattaa päästää sisäinen lapsi ulos leikkimään...

...ja intoilemaan karkkiomenoista uimarannalla.


-Miiau

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti