Inspiskato

Kirjoittaminen tällä hetkellä tuntuu puuduttavalta jopa ajatuksenakin. Joskus inspiraatio löytyy kun alkaa kirjoittamaan, mutta tällä kertaa tuotoksen lukeminen vasta puuduttavaa olikin, joten tekstiä ei julkaistavaksi syntynyt. Päätinkin, että niin kauan kuin minusta tuntuu tältä, blogi saakoon jatkua pääosin kuvablogina. Aiheet ovat toki tervetulleita, jos jollakulla on ideoita jakaa.

Alla olevat kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin saimme viettää "välikesää" joka kesti muutaman päivän ja lämpötila oli yli kahdenkympin. Viikonlopun vietimme Montevideossa kävelyretkiä tehden.

Kalastajien laituri

Kuvassa näkyy Isla de monos eli Apinoiden saari. Saarta apinoiden sijaan asuttaa sadat lokit. :)

Lähempänä Montevideon keskustaa en suostuisi uimaan. Nähtäväksi jää uskallanko uida täällä kesällä.

Ranta näyttää autiommalta kuin se todellisuudessa oli. Monet olivat lähteneet nautiskelemaan auringonpaisteesta rannalle, vaikka ihan t-paitakeli ei ollutkaan.

-Miiau

Päiväretki Piriápolikseen

Talviloma päättyy huomenna ja palaan harjoittelupaikalleni. Ensimmäinen lomaviikko tosin meni jälleen vuoteenomana. Flunssa vaan ei ottanut talttuakseen ja sen takia piti syödä toinenkin antibioottikuuri, joka lopulta vei pöpöt mennessään. Huh, on kyllä ottanut voimille olla sairaana näin monesti kuukauden sisällä.

Eilen olimme ihanalla päiväretkellä appivanhenpien kanssa Piriápoliksessa, joka on noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä Montevideosta. Oli kyllä mielettömän kaunis paikka ja toivon että pääsemme käymään siellä uudestaan. Tällä kertaa vietimme yhdessä hyvin mukavan päivän, jolle sattui myös hyvin lämmin sää. Paikka oli myös yllättävän siisti ainakin päällisin puolin. Montevideossa minua nyppii päivä päivältä enemmän se miten sotkuiset kadut täällä ovat. Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan siisteys ja koirankakkaa etenkin on joka paikassa. Suomessa koirankakkaongelmaa ei vois edes verrata siihen millaista Montevideossa on. Paitsi ehkä lumien sulamisen aikana. Hyh hyh!

Herkullinen lounas merellisessä ravintolassa

Hotel Argentino

Jos jäisimme tänne asumaan ja voisimme vapaasti valita missä kaupungissa asuisimme, emme todennäköisesti asuisi Montevideossa. Uruguayssa on niin paljon kauniita paikkoja, jossa on kaikki tarvittavat palvelut, joten niidenkään vuoksi ei tarvitsisi pääkaupungissa asua. Toki Montevideossa asumisessa on hyviäkin puolia, kuten ihanat appivanhempani rambla ja tietysti suurkaupungin monipuoliset palvelut. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tämän enempää miettiä, sillä paluuliput Suomeen on hankittu. :)

Lounaan jälkeen kiertelimme eläin reservaatilla "vuoren" kupeessa

Kuin satukirjaan astelisi. Polku oli mielestäni hyvin taianomainen

Kaikki reservaatin eläimet kuuluvat Uruguayn alkuperäiseen eläimistöön

Vuoren huipulle asti emme ehtineet tätä kauemmaksi sillä vastassa oli kyltti, joka sanoi ettein neljän jälkeen ole enää turvalista kavuta ylemmäksi laskeutuvan hämärän vuoksi

Nämä vesisiat ovat kyllä niin suloisia

Yksinäistä vyötiäistä kävi sääliksi, sillä tämä veijari olisi kovasti tahtonut paeta häkistään

Lopuksi kävimme katsastamassa vanhan kirkon, jossa kuulemma asuu Arturito-niminen kummitus. Kummituksella oli menopelinään moottoripyörä ja hän tykkäsi juoda matea. ;)

-Miiau

Nam nam

Pakko taas tulla kehumaan tätä talvea täällä. Tänään auringossa oli ainakin 25 astetta. Koulujen talviloman ansiosta paistattelin auringossa kattien kanssa parvekkeella koko päivän. Siinä tuli muutama puhelu Suomeenkin soitettua samalla matea juoden. Huh, hyvin urugualaista meininkiä siis. :) Mies rukka tosin joutui sisällä koneen ääressä istumaan koko päivän, mutta sentäs lounas nautittiin yhdessä ulkosalla. Rento päivä kaikin puolin siis minulla ja kateilla siis.

Lisää kuvateksti

Illalla kokkailin jälleen canneloneja, mielettömän hyviä kun ovat. Tällä kertaa laitoin joukkoon myös saksanpähkinöitä, joten oletettavasti tällä kertaa cannelonit ovat vielä herkullisempia. Ukko kehaisi viimeksi valmistamieni cannelonien olevan parasta ruokaa mitä olen ikinä tehnyt. Mieletön kommentti lihaa rakastavan miehen suusta. Kyllä noin ensikertalaiseksi tunsin jonkinlaista ylpeyttä.

Uuniin menoa odottelemassa

Valmistamiini canneloneihin olen tähän saakka käyttänyt valmista tuorepastaa tai tuorelettuja (kumpia ovatkaan) ja tuoretta pinaattia. Suomessa todennäköisesti "joudun" tekemään tuorepastalevyt itse ja tuoreen pinaatinkin joudun ehkä korvaamaan pakastepinaatilla. Tosin aioin kyllä kokeilla tuorepastan valmistusta täälläkin. Ensimmäisellä valmistuskerralla halusin kuitenkin pelata varman päälle ja ostaa levyt valmiina ja niitä jäi sitten seuraavaankin kertaan. Mutta turhaan minä valmistusta pelkäsin sillä se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lasagnen valmistus.

Uruguayn viimeistä futismatsia katsellessa nautimme näistä herkuista :) 

Musta on kyllä tulossa ihan ruokafriikki. On ihanaa löytää uusia juttuja ja todeta aina torilla käydessä miten ruoka on täällä laadukasta, mutta silti edullista. Hoksasimme mieheni kanssa että tiistaisin meidän lähikadunkin feria eli torikatu on ihan pätevä paikka. Tähän asti olen jostain syystä ikään kuin vältellyt kyseistä feriaa, koska se on paljon pienempi kuin muut feriat, joissa olen tottunut käymään. Mutta nyt kävimme tällä viikolla siellä ensimmäisen kerran ja totesimme sen olevan itseasiassa riittävän hyvä, sillä sieltä löytyy kaikki mitä isommiltakin toreilta. Juustoon olemme erityisesti rakastuneet. Täällä hyvä juusto ei ole yhtäkuin kevyt lompakko, vaan paikallinen juusto on hyvin edullista, ja ah, niin herkullista! Lisäksi olen totaalisen rakastunut alfajoreihin, siis niihin dulce de lecheä sisältäviin leivonnaisiin. Minun täytyy milteinpä päivittäin saada ainakin yksi. Mieheni kanssa olemmekin leikkineet idealla että alkaisimme valmistamaan ja myymään niitä Suomessa. Miten on, kiinnostaisiko maistaa? ;)

Leipomosta ostetut alfajorit on toki parempia kuin kaupasta ostetut

Juhlistimme Juhannusta näillä

Dulce de lecheen on rakastunut myös tämä aurinkoa ottava kattimus. Kerran alfajoria syödessäni Jama hyppäsi syliini sitä haistelemaan, ja huomasin sen olevan kiinnostunut tästä makeasta tahnasta. Tarjotessani sormenpäästä maistiaisen tämä kissa hullaantui totaalisesti ja yritti saada lisääkin. Ikävä kyllä en voi sallia tätä rakkautta, sillä dulce de leche sisältää hirmuisesti sokeria ja sehän ei tietty kissojen hampaille sovi. Katti kuitenkin sai lempi nimekseen Dulce de leche cat, kuinka mielikuvituksellista, hahaha!

On se niin suloinen tuo Jama!

-Miiau

Ps. Todennäköisesti palaan Suomeen hieman tuhdimpana, hehe..