Seikkailu hummaillen

Nyt tulee kuvia ja paljon! Tätä postausta ei vaan voi laittaa erissä. Kyseiset kuvat ovat huikealta seikkailulta, joka alkoi aamulla kahvin juonnilla meren rannalla. Normisti se jo riittäisi kivaksi seikkailuksi, mutta tiesin että tästä päivästä tulisi yksi elämäni huikeimmista. Odotukseni tosin ylittyivät aikalailla. Olimme lähdössä aamutuimaan hummien kanssa kohti Cabo poloniota. Meitä ohjeistettiin pukeutumaan pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan vaikka kesä onkin.

Tällä asulla ei catwalkille päästäisi, mutta tarkoitus olikin kavuta hevosen selkään. Asu ulkonäöstä huolimatta oli itseasissa erittäin toimiva retkellämme.

Jaahas, vai minulle suurin humma?

Retkemme alkoi Valizasista, jossa ensiksi tutustuimme hevosiin ja vaihdoimme taustatietoja oppaamme kanssa. Hevonen jolla pääsin ratsastamaan oli nimeltään Tuco, ja se oli aivan ihana humma. Oppaamme/ohjaajamme valitsi sen minulle, sillä se kuulemma oli ystävällisin ja kokeinein ratsu. Taisi oppaamme valita sen minulle siksi että olin seurueen ainoa naispuolinen henkilö. Minun ja miekkoseni lisäksi mukana oli toinen mies, joka oli käytöksestä päätellen oppaamme kaveri.

Kuvan vasemman puoleinen koira on cimmaron, joka on uruguaylainen koirarotu. Kuvan koira ei ole väritykseltään se tyypillisin, sillä nämä koirat ovat yleisemmin ruskeita ja niillä on vaaleita juovia.

Retkemme ensimmäinen etappi oli se että piti päästä Cabo polonion puolelle ja sitä varten meidät ohjattiin veneeseen, jonka perässä hepat uivat vastarannalle. Matka oli ehkä 20 metriä. Empä ollut ennen nähnyt hevosten uivan.

Satuloinnin jälkeen lähdimme luonnollisesti liikkeelle. Oli ihanaa kun oppaamme luotti meidän "taitoihin" hevosten käsittelyssä, eikä meidän tarvinnut harjoitella kävelyä kenenkään taluttaessa meitä ennen varsinaista ratsastamista. Oppaamme antoi kerran yksinkertaiset suulliset ohjeet eikä sen enempää tarvittu. Olen niin varma ettei tämä menisi näin Suomessa. Tästä urugualaisille tyypillisestä rentoudesta minä pidän. Ei turhaa holhoamista tai hössöttämistä. Joskus se tosin tuntuu lipsahtavan täällä välinpitämättömyyden puolelle ja siitä en tietenkään pidä. Tällä retkellä ei kuitenkaan ollut kyse siitä.

Ratsastimme hiekkadyynejä pitkin samalla ihaillen merimaisemia

Pieni lepo/leikkitauko

Matkan varrella saimme kokeilla laukkaakin muutaman kerran. Hui kun se tuntuikin jännältä aluksi! Viime kerrasta on sen verran monta vuotta, että asentoa sai korjailla useamman kerran. Hattuakin piti kaikkien, paitsi oppaamme, pysähtyä ainakin kerran noutamaan. Eipä tuo haitannut. Ehei, minä nautin täysillä jokaisesta sekunnista. Minun heppani muuten lähti joka ikinen kerta laukkaan, kun mieheni hevonen ensin sen aloitti. Hepat ovat keskenään hyviä kaveruksia. Ensimmäisellä kerralla kun niin kävi, olimme kapuamassa hiekkadyynin yli ja enkä nähnyt että muut edelläni lähtivät laukkaan. Täytyy myöntää että hieman säikähdin kun minun heppani päätti pinkoa perään. Mutta hei, pysyimpä kyydissä kuitenkin. :)

Oli jotenkin hassua saapua tähän maalaismaisemaan ratsastettuamme ensin auringonapalvojien ohitse rannalla. Paikan nimi on Hippie chic Cabo polonio. Tänne jätimme hummat piehtaroimaan, syömään ja lepäämään, siksi aikaa kun lähdimme itse tekemään juurikin samaa. Ekaksi oppaamme näytti meille paikkoja.

Hippie chic-kylään ei pääse tavallisilla autoilla. Vaihtoehdoiksi jää "bussi"-, hevos-kyyti tai patikointi.

Täällä yleisesti porukoilla ei ole sähköjä tai vettä. Jollakin pihoilla tosin näin kaivoja.

Minne tahansa katsoinkin, koin suurta intoa. Oli koko ajan sellainen kutkuttavan onnellinen olo siitä mitä olin jo kokenut ja mitä vielä olisi edessä. Majakan takana minua odoti näky, joka sai minut hieman sentimentaaliseksi.

Näkyy jo!

Nimittäin merileijonat!

Oijoi, tuo hetki oli tälläiselle eläinhöpsölle jotakin sanoin kuvailematonta. Oli upeaa nähdä niin monta villiä eläintä yhdessä. Näky, äänet ja tuoksut saivat minun pään pyörälle ja melkeen itkuun purskahdin. Tuolla hetkellä en vaan olisi osannut mitään enempää toivoa. Istahdimme hetkeksi kiville merileijonia katsomaan. Opas kertoi merileijonista tarkemmin ja sen verran jaksoin keskittyä että kuulin että kivillä asuu kaksi lajia: merileijona ja etelä-amerikan merileijona (lobo marino & león marino). Sen jälkeen unohdin hetkeksi muut ja keskityin ihailemaan näitä upeita eläimiä. Oppaamme kysyi haluaisimmeko majakkaan kavuta ja minun suustani tuli nopeasti ei, hehe. Olin niin näkyni pauloissa etten olisi halunnut lähteä mihinkään, mutta kun oppaamme kertoi että majakka menee kiinni vartin päästä niin läksin miekkoseni seuraksi kiipeämään portaita. Kyllähän sekin mukavaa oli. :)

Majakkaan kapuaminen sai aikaan sen että nälkä rupesi kolkuttelemaan toden teolla. Syömään oli siis mentävä. Tulipa samalla viimein koettua se "drinkki rannalla" hetkikin, josta puhuin miehelleni lentokoneessa matkalla Uruguaihin. Sanoin että haluan juoda jonkin ihanan drinkin rannalla jonakin aurinkoisena päivänä juhlistaaksemme muuttoa etelään hetkeksi. Ei mennyt kuin melkein vuosi niin sekin hetki tuli eteen. :p

Tuntui haikealta jättää tämä paikka taakse, vaikka päätimmekin että palaamme tänne vielä ilman hevosia. "Kotimatka" oli kuitenkin vielä edessä ja sekin jatkui ratsain. Hauskuutta siis oli vielä pariksi tunniksi edessä. Takaisin palasimme metsäreittiä, jottei hevosten tarvitsisi liian kuumalla tarpoa polttavan auringon alla. Tuli melkein olo kuin Suomessa olisimme olleet, mutta aina kun katoin maahan ja näin hevosten kapioiden alla rantahiekkaa, tuo tunne unohtui.

Kun olimme lähellä vedenylityspaikkaa, törmäsimme tälläisen näkyyn. :D

Päivä oli kertakaikkisen upea ja ikimuistoinen. Suosittelen kaikille, jota matkailu Uruguayhin kiinnostaa, tulemaan Cabo Polonioon. Ja vaikken tästä rahaa saakaan, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä retken järjestäjiin nimeltä Cabalgatas Valíceras. Heillä on todella toimivat nettisivut ja erinomainen sekä ystävällinen palvelu. Lisäksi heillä on kuulemma kokemusta jo ennen minuakin suomalaisista asiakkaista. En oikein saanut selville oliko tämä hyvä vai huono juttu, sillä oppaamme oli hyvin korrekti.

Cabo poloniossa vierailimme vielä uudestaan bussilla. Yllä olevassa kuvat näkyvät jäljet siitä minkälaista "tietä" bussi ajaa. Tässä postauksessa tuli varmaan lainausmerkkien käytön ennätys. Mistähän tuo kertonee?

-Miiau

Ps. Uruguayssa valittiin uusi presidentti muutama päivä sitten. Nimi on kyllä sellainen, että sen lausumisen yrittäminen huimaa päätä aksenttiensa vuoksi. Uudeksi presidentiksi tuli Tabaré Vázquez.