Sisäpäivä

Tuoreet kuulumiset ikkunaan kirjoitettuna. Onpahan ainakin aikaa kirjoitella. Toki sade on silloin tällöin tervetullutta, mutta täällä sadepäivät tuntuvat venyvän viikoiksi. Kun täällä sade yllättää sinut kaupasta tultuasi ei ole muita vaihtoehtoja kuin kastua. Vaikka menisit takaisin kauppaan sateenvarjon ostaaksesi, joutuisit todennäköisesti pian viskaamaan sen roksiin. Tuuli nimittäin, kuten Suomessakin, on sateen paras  kaveri. Tuuli on tosin täällä hieman voimakkaampi.

Eilen olimme kauapassa kun sade alkoi. Ulko-oville päästyämme totesimme että joko jäämme yöksi ostoskeskukseen tai kastumme taksia metsästäessämme. Halu päästä kotiin voitti tietenkin ja astuimme jättisuihkuun. Vaatteeni ja hiukseni olivat kahdessa sekunnissa täysin märät. Samoin oli mieheni. Ostoskassit olin sitonut kiinni ettei kaikki ostokset sentään pääsisi kastumaan. Löysimme taksitolpan onneksi suht läheltä. Tolpalla, jo minulle tutuksi tulleeseen tapaan, seisoi työntekijä viittomassa meitä seisomaan viereisen ravintolan terassille. Täällä taksiasemilla ja tolpilla on työntekijä joka viittoo asikakkaille taksin ja avaa heille oven. Tästä palvelusta maksetaan tippia 5-10 pesoa, joka on noin 20-35 senttiä. Tämä työ on yksi monesta suomalaisia ehkä huvittavasta työstä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan huvittanut minua lainkaan, vaan olin hyvin kiitollinen tästä sateessa seisovasta miehestä, joka sateenvarjo kädessään etsi meille tyhjää taksia, meidän samaan aikaan seistessä sateensuojassa.

Taksin takapenkillä istuessani kuuntelin ukkosen jyrinää ja yritin laskea mielessäni kuinka lähellä se on. En muistanut sekunttisääntöä salaman välkkymisestä, mutta laskin silti. Yhden kerran en päässyt laskuissani kolmea pidemmälle salaman välähdyksestä, kun jo jyrähti. Silloin ukkonen taitaa olla aika lähellä vai onko? Koti-ovelle päästyämme astuin kadun viertä solisevaan puroon ja harmittelin että pitikin laittaa jalkaan nahkasandaalit juuri tänään. Olisin toki hypännyt yli, jos se olisi ollut mahdollista. Noh, ne sandaalit alkoikin olla aika vanhat. Sainpahan sentään syyn ostaa uudet. :)

Ja kun nyt kunnolla pääsin vauhtiin miksi lopettaa. Tänään alkaessani kuvata sadetta, mieheni huomasi että terassillemme oli ilmestynyt ilmainen uima-allas. En minä nyt ihan tätä tarkoittanut, kun puhuin siipalle että haluaisin kahluualtaan helteitä varten. Kohta pitänee soittaa vuokranantajalle ja ilmoittaa tukoksesta. Sellaista siis tänään/tällä viikolla Montevideossa. Varmasti menen rannalle kun sateet taas loppuvat ja tankkaan aurinkoa sekä kuivuutta varastoon. Chau Chau!

Suomalaiset eivät pidä sateisesta kesästä

-Miiau