Viikonlopun antimia

Mukavaa viikon alkua! Kirjoitan nyt todellisen megapostauksen viime pikapostauksen vastapainoksi. Kannattaa nauttia pienissä erissä. ;)

Viikoloppuun mahtui paljon kivoja juttuja ja yksi iso päätös. Aloitan niistä kivoista. Mun miekkonenhan ei ole niin onnellisessa asemassa täällä kuin mä. Siis siinä mielessä että hän joutuu opiskelemaan ja työskentelemään. Emme siis vietäkään joka päivää tai edes viikonloppua kierrellen kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä ja tekemällä retkiä lähiseuduille. Vietänkin siis paljon aikaa itsekseni monien uusien harrastusteni parissa. Tänä viikonloppuna mies sai kuitenkin vähän levähtää ja teimme yhdessä mukavia ja rentouttavia asioita. Otimme itseasiassa varaslähdön viikonloppuun menemällä torstaina myöhäisnäytökseen katsomaan Robocopin. Leffalippujen hinta on aika sama kuin Suomessakin, mutta olemalla tietyn pankin jäseniä saamme leffaliput puoleen hintaan. Täällä pankit houkuttelevat ihmisiä asiakkaikseen moisilla alennuksilla. Leffa oli adrealiinipainotteinen ja sopii ainakin niille ketkä sietää räiskintää ja nopeita mopoja. Eli itse tykkäsin ja olin muutenkin iloinen siitä että leffa ei ollut dubattu espanjaksi. Onneksi leffojen saralla dubbaamista ei tehdä. Leffateatterista ostimme naposteltavaksi kinuskipoppareita. Niitä mies on monesti kaipaillut Suomeenkin ja itsekin olen saanut ystäväni ansiosta maistaa niitä jo Suomessa. Ystävän tekemät on kyllä parempia kuin täällä myytävät. :) Leffan aikana tunsin nimittäin että popparit järkyttivät mahaparkaani, joten aion jatkossa syödä niitä maltillisemmin.

Perjantaina suuntasimme rannalle, mutta kun saavuimme paikalle ja löysimme mukavan kohdan asettua maate saapuivat pilvet peittämään auringon. Enää kaikki päivät eivät ole niin kuumia, jottako olisin enää uimaan tohtinut mennä. Vesi on kyllä ihan lämmintä. Kuitenkin ajatus että vedestä pois tultua, tuuli puhaltaa viileätä ilmaa, ei tuntunut houkuttelevalta. Minä siis aloin lukemaan kirjaa ja miekkonen otti nokoset.

Illemmalla lähdimme ensimmäistä kertaa ulos täällä Montevideossa. Löysimme viihtyisän baarin jossa tulemme varmasti jatkossakin käymään. Baarin erittäin hyvä puoli on sijainti muutaman minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Päivisin baarit ovat kiinni, joten niitä ei voi nähdä yhtä hyvin silloin. Siksi emme aluksi huomanneet paikkaa. Saattaa kuulostaa hassulta että ei voi nähdä, mutta esimerkiksi tämän baarin ollessa auki on kadulle kannettu pöytiä ja tuoleja ja lisäksi pihalla on vanhanaikanen auto "sisustuselementtinä". Lisäksi sen iso liukuoven ollessa kiinni baariin ei näkisi sisälle. Jokatapauksessa tässä kyseisessä baarissa soi livemusiikki ja se on sisutettu kierrätyselementein. Oikein veikeä paikka. Tilasimme oluet ja pyttipannua muistuttavan annoksen, jossa liha oli tosin pekonia. Tämä on taas yksi asia jonka haluaisin Suomeenkin. Ei ruoka, mutta sen baarin josta voi tilata ruokaa. Miksi ihmeessä sellaista ei jotakin Zetoria lukuunottamatta ole. Zetorissakin tosin sen ruuan voi syödä sille määrätyllä aluella ja musiikki ei nyt ihan aina ole sitä omaan makuun sopivaa. No ehkä saan jonakin päivänä iloisesti yllättyä tässä asiassa. Ja toki minulle saa raportoida jos olen väärässä ja tälläinen paikka löytyykin Helsingistä.

Kännykkäotoksia

Lauantaiaamuna menimme siis vanhaan kaupunkiin, joka oli viihtyisä paikka. Kuvia tuli räpsittyä ahkerasti. Appivanhempien tarkoituksena oli esitellä minulle tämä paikka, mutta emme hirveästi pysähtyneet missään. Pistin merkille kuitenkin monta paikkaa jossa aion vierailla myöhemmin. Tällä hetkellä hinnat ovat korkeammalla lomasesongin vuoksi, joten aion odottaa kunnes hinnat normalisoituvat. Täällä tuli muuten nähtyä paljon amerikkalais- ja kanadalaisturisteja, muutoin en turisteihin ole törmännyt vielä missään. Alkuperäisenä ideana oli myös mennä syömään isoon ruokahalliin, Mercado del puertoon, jossa on monen monta grilliä. Emme kuitenkaan tällä kertaa jääneet syömään tänne, mutta aiomme palata myöhemmin sitten kahdestaan. Myös tämä paikka on turistien suosiossa. Täällä ainakin he saavat kokea urugualaisille tärkeän asado-kulttuurin, joilleivat sitä voi kokea kenenkään paikallisen kotona.

José Gervasio Artigas, Uruguayn kansallissankari

Mercado del Puerto

Iltapäivällä sain nauttia ystävieni seurasta Skypen välityksellä. Ystäväni olivat kokoontuneet yhden ystäväni kotiin aikomuksenaan lähteä ulos puhelun jälkeen. Puhelu oli tosin jokseenkin kaottiinen sillä kaikki puhuivat paljon päällekkäin ja keskenään. Siis sillä tavoin kuin puhuisimme muutenkin kun kokoonnumme yhteen. Onneksi olen tottunut siihen ja mielestäni se oli lähinnä huvittavaa, josta tuli kotoinen olo. Aisiaa vaan oli nyt niin paljon. :) Ja minua muistutettiin että myös muutkin kuin äiti kaipaa minua, hehe. Myöhemmin puhuin vielä kahden kesken A:n kanssa (A on minulle hyvin rakas ystävä). Täytyy sanoa että kyllä Skype helpottaa koti-ikävää hirmuisesti, kun se mahdollistaa soittamisen kenelle vain koto-Suomeen. Puhelumme kestikin pitkän tovin ja sen aikana tuli jaettua surut ja ilot puolin toisin. Puhelun jälkeen mies teki mulle ruokaa ja antoi mun sillä välin siemailla viiniä, kun samalla kirjoittelin tänne. I luv mi husband!

Sunnuntaina suuntasimme keskustaan yhdelle torille. Minä olen halunnut ostaa muutaman tyhjän hedelmälaatikon siitä asti kun muutimme uuteen kämppäämme. Tarkoitus on nikkaroida niistä hylly. Lauantaina kuulimme että niitä voi ostaa esimerkiksi tältä kyseiseltä keskustan torilta. Torille saavuttuamme kiinnitin nopeasti huomion siellä myytäviin lemmikkeihin. Kanarianlintuja, papukaijoja, pupuja jne. Ja ei siinä mitään sinänsä, mutta miten eläimet olivat häkeissään oli jotakin järkyttävää.Puput olivat päällekkäin, sillä tilaa ei ollut tarpeeksi. Parin tälläisen kojun ohitettuamme mittani tuli täyteen. Itse asiassa aloin fyysisesti voida pahoin. Pois oli päästävä ettei raivo ottaisi liikaa valtaa. Kotimatka menikin sitten sättien näitä ihmisiä siipalle siipan yrittäessä kertoa miksi näin on ja miten en saisi tuomita. Kyllähän minä tiesin että jossakin vaiheessa jotakin tuollaista näkisin, ja että näky ei edes ollut pahimmasta päästä, mutta olen hyvin herkkä eläinten kaltoinkohtelulle. Kulttuurierot ja alhainen koulutustaso olivat mieheni perustelut tälle asialle. Toki minä sen ymmärrän, niin hyvin kuin länsimaalainen voi ymmärtää, mutta kuitenkin uskon että parempaan pitää pyrkiä ja tälläisetkin asiat tulisi nostaa pöydälle. Ja tottakai tiedän myös että näitä asioita ei hetkessä muuteta, sillä ne ovat jonkun elinkeino. Mutta möisi niitä edes syötäväksi sen sijaan että joku voi ostaa hermoraunioisen pupun lemmikikseen. Ottakaa kantaa mitä mieltä te olette.

Tämä keskustelu johti siihen, että palaan siihen minkä jo kerran alotin. Nimittäin kasvissyöjäksi. Ennen kuin tapasin mieheni, olin miltein kokonaan kasvissyöjä. Kun muutimme yhteen oli kasvissyönti hankalempaa, joten palauduin pikku hiljaa sekasyöjäksi. Viime kuukausien aikana tämä alkoi kuitenkin enemmän ja enemmän häiritsemään minua ja halusin palata takaisin kasvissyöntiin. Muutto lehmien ja lehmiensyöjien maahan sai minut ajattelemaan, että ehkä se on sitten helpompaa kun palaamme Suomeen. Marketti vierailun jälkeen yritin perustella miehelleni miksi mielestäni lihansyönti ja eläintensuojeleminen ei ole minun mielestäni ihan sama asia. Mieheni ei ymmärtänyt, joten tuskin kukaan muukaan paikallinen sitä ymmärtäisi, joten ihan sama. Minä itse asiassa mielummin jätän lihat syömättä vaikka sitten kannanotoksi. Enää ei tarvitse kokea ristiriitaiseksi rakastaa eläimiä ja kuitenkin syödä niitä. Mereneläviä ja kalaa aion tosin syödä jatkossakin, sillä niden ei ainakaan tarvitse elää koko elämäänsä kärsien ennen paistinpannulle päätymistä. Nyt voisi ajatella että mieheni ei ole asiasta mielissään, mutta päinvastoin. Hän suhtautuu asiaan myönteisesti ja uskoo itsekin hyötyvänsä tästä vaikkakaan kasvissyöjäksi ei aiokaan ryhtyä. Lisäksi hän uskoo minun olevan onnellisempi päätökseni kanssa ja niin uskon minäkin. Ja hei kaikki te sekasyöjät! Minä en tuomitse teitä nyt tällä tekstilläni. Lihansyönti ja syömättömyys ovat henkilökohtaisia asioita. Jokainen tehköön siis oman valintansa ja syököön mitä syö. Peace!

-Miiau