Ensimmäiset päivät

Minun uusi kotinkaupunkini Montevideo on meren rannalla. Täkäläiset sanovat sen olevan joen rannalla, joka johtaa valtamereen. Tämän joen nimi on Rio de la plata. Oli miten oli, rannalla näet merta silmän kantamattomiin. Kotona Helsingissä kun katsot horisonttiin, et voi välttyä näkemästä saaria. Hieman erilainen näkymä siis.

Map from CIA World Factbook 2002 

Rambla

Ensimmäiset päivät, saavuttuamme Uruguayhin, vietimme pienessä merenrantakaupungissa nimeltä Atlántida. Kaupunki sijaitsee 45 kilometrin päässä Montevideosta, itään päin mentäessä. Tämä siitä syystä, ettei meillä ollut asuntoa tänne tullessamme. Siippani vanhemmat olivat vuokranneet kesäasunnon, jossa lähisukulaisteni täällä oli tarkoitus viettää aikaa yhdessä. Suuntasimme siis kentältä kissoinemme suoraan sinne.

Täällähän on kesä kun Suomessa on talvi. Saavuttuamme, täällä oli hieman päälle 30 astetta. Huh! Olin toki innoissani lämmöstä ja auringonpaisteesta, mutta yö olikin toinen juttu. Tuulettimista huolimatta kosteus puski päälle. Ensimmäiset yöt nukuimmekin todella huonosti ja jossain vaiheessa se näkyikin naamasta. Lennolla emme saaneet nukuttua juurikaan ja jet lag oli hirmuinen. Alku ei ollut ihan niin ruusuinen kuin olisin toivonut kaikkien lähtöjärjestelyjen jälkeen olevan. Tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen, mutta kirjoittaessani rehellisyys on minulle tärkeää. Pieni valitus siis sallittakoon.

Joka tapauksessa ensimmäisen yön jälkeen suuntasimme aamulla rannalle. Se tunne kun tajuaa jonkin olevan kauniimpaa kuin oli kuvitellut on mahtava. Olin jo edellispäivänä autossa ihastellut puita naapurustossamme ja nyt kävellessämme rannalle olin yhtä hymyä. Niin kaunista! Ranta näytti rauhalliselta ja siistiltä. Rannalta molempiin suuntiin katsoessa näkyi lisää kauniita puita ja aaltojen suloisia iskuja aallonmurtajiin. Tunsin itseni tuona hetkenä (ja toki myös monina muina hetkinä) hyvin etuoikeutetuksi saadessani kokea tämän vaiheen elämässäni. Ja ennen kaikkea kiitolliseksi kaikille niille, jotka tämän auttoivat tekemään tämän tilaisuuden mahdolliseksi. Siippani vanhemmat ja pomoni Suomessa ansaitsevat suuren osan kiitoksistani.

Eukalyptuksia

Anoppi ja kälyn perhe

Hieman pilvinen aamu

Ensimmäisten päivien aikana sain tutustua siippani siskon perheeseen, jota en ennen ollut tavannut. Perheeseen kuuluu siskon mies ja heidän pieni poikansa. Poika opettelee vasta puhumaan, joten kielitaitamattomuuteni ei häntä häiritse. Muiden kanssa kommunikoimme englanniksi ja osittain espanjaksi. Paikalliset ruokatavat tulivat myös nopeasti tutuiksi. Illallinen täällä syödään myöhään näin suomalaisen vinkkelistä katsottuna. Tavanomaista on että istumme illallispöydässä vielä yhdentoisa maissa. Siihen kuuluu usein iso määrä lihaa, monissa eri muodoissa. Uruguay on kuuluisa 'asadosta', eli grillatusta lihasta, joka on lähes poikkeuksetta naudan lihaa. Se tekee kyllä hieman tiukkaa välillä sillä pidän enemmän kasvispainoitteisesta ruuasta. Näin aluksi en kuitenkaan kehtaa tehdä siitä liian isoa numeroa. Tosin ainakin siippani sisko on sen jo huomannut piilotteluistani huolimatta. "Pobre Miia" (Miia parka) hän on tokaissut jo useamman kerran kun minulle on tarjottu lautaselta jotakin minkä sisältöä ei "uskalleta" paljastaa. Tuo tokaisu ei kyllä hirveästi luottamusta lisää, hehe. :) Näistä tarjottavista kirjoitan teille myöhemmin. Ja toki kaiken sen lihamäärän seasta on jo hyviä suosikkeja löytynyt, kuten chorizo makkara.

Asado

Asuntoa aloimme etsiä parin täällä vietetyn päivän jälkeen. Kissat, niihin tottumattomat ihmiset ja mieletön kuumuus eivät ole hyvä yhdistelmä. Käytännössä ikkunoita ja ovia ei voitu päivän aikana pitää auki tai jos pidettiin kissat viettivät aikaansa meidän vierasmakkarissa tai ulkona valjaissa. Tämä systeemi ei oikein toiminut kovin hyvin, koska me olimme paljon poissa talolta järjestelemässä asioita. Totesimme siis että asunto pitää löytyä nopeasti. Toki perheeni täällä piti kissoistamme, mutta niiden elintavat eivät olleet heille tuttuja ja siten olikin onni että asunto löytyi nopeasti. Atlantidaan mennemme vastaisuudessa ilman kattimuksia, joten kaikki voivat rentoutua paremmin. Myöhemmin esittelen teille ihanaa kaupunkiasuntoamme. Ja toki myös Hiron ja Jaman. Chau Chau!

-Miiau