Lentomatka

No niin, tänään ajattelin viimein kirjoitella tänne lentomatkastamme leipomisen ohessa. Matkamme sisälsi kaksi välilaskua, jotka olivat Madridissa ja Sao Paulossa. Yhteensä matkamme kesti 30 tuntia. Tähän olen laskenut mukaan lentokentillä odottelut. Suorimmilla lennoilla matka olisi kestänyt noin kymmenen tuntia vähemmän. Se olisi kyllä vähentänyt aika lailla myös rahapussejamme, joten lähdimme (mies lähti) rohkein mielin matkaan.

Miehen mummin tekemä taulu taustalla <3

Vaikka matka oli pitkä, kaikki meni kuitenkin aika hyvin. Tosin Helsinki-Vantaan lentoasemalla meinasin kadottaa ipadini kissojen turvatarkastuksessa. Jouduimme ottaa kissat pois laukuistaan siksi ajaksi, että laukut voitiin läpivalaista. Olin juuri hädin tuskin itse selvinnyt turvatarkastuksesta kaikkien laukkujeni ja kissojen kanssa. Kun sitten menimme sermin taakse rauhallisempaan paikkaa ottamaan kissoja laukuista jouduin kantelemaan omaisuutta käsissäni. Kun tarkastus oli ohi ja kaikki kunnossa suuntasimme viinilasillisille. Siemailin viiniä ja mieitin tulevaa matkamme, kunnes sitten halusin ikuistaa hetkemme ja aloin kaivella ipadiäni laukustani. Ei se siellä kuitenkaan ollut. Iik, paniikki! Missä kummassa? Onneksi muistin nopeasti jättäneeni sen turvatarkastusporteille. Onneksi se oli siellä yhä ja matka jatkui ilman draamaa.

Ensimmäinen välilasku oli siis Madridissa. Kaunis lentokenttä muuten. Todella iso myös. En tiedä olisinko selvinnyt siellä omin nokkineni eksymättä ja ilman riittävää espanjan kielen taitoa. Jo siellä minulta kysyttiin mistä olen kotoisin, kun siippaseni pyysi neuvoa lähtöporttimme löytämiseksi. Kun portti löytyi päästimme kisut jaloittelemaan ja syömään. Tarjosimme myös wc-astiaa, mutta se ei kelvannut kummallekaan. Liian stressaava matka ilmesesti. Ruokakin maistui ainoastaan Hirolle. Juottamista varten olin ekäinlääkäristä pyytänyt mittaruiskun, jotta pystyin varmistamaan että kissat ainakin juovat.  Hiro tykkäsi tepastella kentällä ja viihtyi hyvin myös sylissä. Jama arkaili tässäkin enemmän, mutta tiesinkin jo etukäteen että tälle kattimukselle matka tulisi olemaan rankempi.

Kone joka vei meidät Brasiliaan

Lentomme jatkui tälle kertaa kohti Sao Pauloa. Tämä oli pisin lentomme. Vaikka meitä ei sijoitettu virallisesti istumaan vierekkäin, saimme onneksi vaihdettua paikkoja. Jotenkin hölmöä sijoittaa kaksi kissan kanssa matkustavaa istumaan eri paikoille. Nooh, joka tapauksessa nyt istuimme yhdessä ja kissat olivat jalkatilassamme. Nousun jälkeen nostimme kissat kasseineen syliin ja rapsuttelimme niitä kassin sisällä kuten teimme ensimmäisellä lennolla. Lento kesti 11 tuntia ja se todellakin tuntui pitkältä ajalta. Nukuttua en saanut juuri lainkaan, kuten en ole koskaan aiemminkaan saanut. En vaan osaa nukkua lennoilla oli se miten pitkä tahansa. Kadehdin ympärilläni olevia ihmisiä, tuntui että kaikki veteli sikeitä. Kun oli kaikista hiljaisin aika havahduin kuumuuteen. Niin havahtui kissatkin. Jama alkoi naukua oikein olan takaa ja minun oli pakko ottaa se mukaani vessaan. Otin myös kissojen vessan mukaani ja tarjosin sitä tälle pelokkaalle otukselleni. Ei kelpaa. Kissa takaisin kassiin ja Hiroa hakemaan. Vaiva jonka näin kaivaessani vessan lentokoneen yläkaapeista ei saanut jäädä turhaksi. No ei vessassa tapahtunut mitää Hironkaan osalta. HimsKATTI! Takaisin "nukkumaan siis" ja naukuva kissa syliin.

Sao Paulossa jo tuntui että kohta ollaan perillä. Teimme saman homman kuin Madridissakin kissojen kanssa. Mies lähti hakemaan meille vettä ja jäin istuskelemaan kissa sylissä penkeille. Ohikulkijat loivat ihasuneita katseita ja yksi tyttö pyysikin päästä silittämään Hiroa. Mikäs siinä. Pian  huomasin myös yhden teinipojan luovan haikailevia katseita suuntaamme. Katseet eivät kylläkää olleet minulle, vaan jälleen Hirolle. Mikä hurmuri! Tämä nuori miehen alku oli kyllä niin ihastuneen näköinen että huh! Kuviakin hän räpsi hymyssä suin.

Yritys kuvata kukkuloita Sao Paulossa 

Koneeseen päästyämme kävi nopeasti ilmi että tämä lento tulee olemaan kamalin. Menetin miltein malttini brasiliaisen lentoemon kanssa. Kun laitoin kissani hetkeksi kassin kanssa penkille mennäkseni vessaan hyökkäsi paikalle lentoemo säpäettäen ettei kissoja saa sijoittaa penkeille. Loin vihaisen katseen tähän lentoemoon ja sanoin että millään muulla lennolla kukaan ei ole valittanut asiasta. TAM on muuten lentoyhtiö, jolla en aio enää koskaan matkustaa. Noustaemme tuntui että kone hajoaa minä hetkenä hyvänsä. Turbulenssi ei ottanut loppuakseen ja pelkäsin henkeni edestä. Samoin kertoi mieheni minulle laskeuduttuamme. Olen kerran aiemminkin pelännyt turbulenssin aikana, mutta nyt kun vertaan sitä tähän kokemukseen, se ei ollut mitään. Ainoa hyvä asia tässä lennossa oli se että se oli lyhyin.

Lentokoneesta ihailin tulevaan kotiani ja olin taas onnellinen. Maa näytti ilmasta katsottuna vehreältä ja kaunillta. Kunhan vielä selviäisimme lasketumisesta ajattelin silloin. Ja loppuhan onkin selvää.

Uruguay

Nyt kaurakeksit ovat viimeinkin valmiita. Tovi niiden leipomisessa menikin kun meillä on tälläinen leikkimökin uuni. <3 Söpö, mutta hieman epäkäytännöllinen. Siltikin, se on minulle rakas sillä ruuan laitto on toisinan ihan mukavaa puuha.

Kaipailisin yhen murmelin kaurakeksiohjetta. Näistä ei tullu niin rapeita. 

My Highness

-Miiau