Kolibrien kuvaan vangitseminen on mahdoton tehtävä vai?

Kun saavuimme tänne, minua ihastutti heti alkuun Atlantidassa kuullut äänet. Ainakin linnut ovat eksoottisempia. Äänimaisemaan kuuluu taukoamaton viserrys, sirkutus ja kälätys. Onnistuin bongaamaan heti ensimmäisenä iltana Korkeasaaresta tutun äänen ja ajattelin sekoavani muistini kanssa. Kolmantena aamuna ei enää ollut epäillystä äänen lähteestä. Riikinkukkohan se oli kuten arvelinkin. Naapurin katolla se tepasteli aamun kukonlaulunsa laulellen. Ja ei, Riikinkukko ei ole paikallinen eläin. Niitä elelee luonnonvaraisina Intiassa, eli aikas kaukana täältä. Mutta siltikin sain sitä ihastella vierestä vaikka pyrstöään kukko ei tällä kertaa viitsinyt esitellä. Naapurilla on vain hieman eksoottinen lemmikki.

Punaisella katolla Riikinkukko nähtiin, nyt ei ole näkynyt vaikka olen yrittänyt bongailla

Atlantidassa törmäsimme myös surullisempaan näkyyn vierailevasta eläimestä. Rannalla kävellessämme ihmettelimme miksi ihmisiä oli kerääntynyt yhteen paikkaan maata pällistelemään. Kun saavuimme väkijoukon luokse näimme miksi. Merikilpikonna oli joutunut rannalle ja kyyhötti maassa liikkumatta. Huomasin että kilpikonna vuoti verta ja mitä ilmeisemmin ei ollut enää elossa. Miten surulliseksi se saikaan minut ja samalla jotenkin vihaiseksi siitä etten voinut tehdä mitään. Joko kilpikonna raukka oli ajautunut aallonmurtajiin päin kovallla voimalla tai joku oli haavoittanut sitä tahalteen. Syy jäi mysteeriksi, mutta kilpikonna paloi verkkokalvoilleni ikuisesti. Kuvaa en halunnut ottaa. Kuulin appivanhemmiltani, että Uruguayn rannikoille oli muutama viikko takaperin ajelehtinut myös kuollut kaskelotti. Valas haudattiin läheiselle täyttömaalle. Tästä oli juttu jopa Iltalehdessä. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2014011417928807_ul.shtml

Muita erikoisia eläimiä joihin olen törmännyt ovat kolibrit. Seisoin kesäpaikkamme pihan aidan vieressä ihastellen aloe vera kasveja kun huomasin kyseisten lintujen lentelevän sen ympärillä kuin keijukaiset. Olin niin hurmioitunut, että en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta. Olen pienestä tytöstä saakka toivonut näkevän näitä lintuja luonnonvaraisina ja enkä aluksi ollut uskoa silmiäni. Nyt joku voisi sanoa minun olevan päästäni sekaisin, mutta puolustuksekseni kerron että eläimet ovat aina olleet mielestäni hyvin kiehtovia. Nyt kun istun kesäpaikkamme terassilla ja katselen puskia ympärilläni, kiroan kuinka vaikeaa on ottaa kuvia näistä keijukaislinnuista, joita verrataan myös hyönteisiin. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Jos omistaisin kunnon kameran, voisin osoittaa että onnistuin. ;) Nyt alla olevasta kuvasta saa etsiä kolibria kuin Waldoa rannalta.