Puistopäivä

Heipsis!

Viime kirjoituksen vastapainoksi aion tänään kirjoittaa iloisemmin mielin. Tutustuminen naapurustoon omin voimin tuotti hyviä tuloksia ja oloni on kevyeämpi. Toki suhtaudun vakavasti uhkien läsnäoloon, mutta en anna pelolle liikaa valtaa.

Ystävänpäivän seikkailut johti pitkään kävelyretkeen. Huomasin että olen itseasiassa oppinut jo aika monta kadunnimeä. Kävellessäni otin kuvia mielenkiintoisista taloista ja kaduista  joiden sisällä oli "puutunneleita". Ei mikään ihmeellisempi kävelyretki ja sain olla rauhassa. Ainoastaan kuvaaminen herätti mielenkiintoa ohikulkijoissa ja silloin sain paljon katseita osakseni. Ehkäpä useat heistä mietti miksi joku kuvaa jotain niin arkipäiväistä. Tai kenties he etsivät maisemasta jotakin kuvaamisen arvoista. Ihan sama se minulle. Olin vain niin onnellinen että pelko alkoi väistyä mielestäni.

I <3 trees

Tänään heräsin auringonpaisteeseen ja suuntasin aamukahvini nautittuani tortille. Tori on auki viikonloppuisin lähipuistossamme nimeltä Parque Rodó. Itseasiassa se on myös kaupunginosan nimi, jossa asumme. Puisto on oiva paikka myös muina päivinä. Kuumina päivinä se tarjoaa paljon varjoisia paikkoja, joten rannalle menon sijaan voi suunnata tähän puistoon. Se onkin hyvin suosittu ja siellä viettää aikaa niin nuoret kuin vanhuksetkin. Erilaiset katusoittajat ja harrastelivat tapaavat myös kokoontua siellä. Eikä ihme sillä vehreys ja lintujen viserrys houkuttelee luokseen viettämään siellä edes pienen hetken ellei sitten koko päivänkin.

Parque rodó

Puu kasvanut toiseen puuhun kiinni

Huomaa punaisessa nauhassa kieppuva tyttö

Tori oli tällä kertaa isompi kuin ensimmäisellä kerralla käydessäni siellä. Pääasiassa siellä myydään vaatteita ja käsitöitä. Lisäksi sieltä voi ostaa mm. kasveja, kodin pientarvikkeita ja huonekaluja. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä, mutta mukanani ei ollut kuin 500 pesoa (noin 20e). Tyydyin siis ostamaan tällä kertaa kurpitsasta tehdyn papukaijan ja viherkasvin. Kurpitsoista tehdyt koriste-esineet ovat täällä tyypillisiä kädentöitä, jotka ainakin mieheni mieltää turistituotteiksi. Paikalliset ostavat lähinnää kurpitsasta tehtyjä mate-kuppeja. Mate-kupeista juodaan matea, joka on yrttijuomaa. Itsekin opettelen tätä juomaan pikku hiljaa, mutta tästä lisää myöhemmin.

Katuesiintyjiä torilla

Sneak a peek meidän kämpästä

Mi loro

y mi mate

Huomenna aion aloittaa tosissani espanjan kielen opiskelun. Kyllähän sitä on kirjat tultu avattua pariin otteeseen, mutta nyt haluan enemmän. Aion näin aluksi mennä kielikurssille, jossa minulla on myös mahdollisuus tutustua uusin ihmisiin. Huominen aamupäivä menee siis kielikoulun etsintään. Ensi kuussa saan myös yksityisopetusta kälyni opettajatuttavalta. Vastapalvelukseksi opetan hänelle englantia. Olen tästä super innoissani ja uskon että opin kielen tällä tavoin nopeasti. Itse asiassa kuukauden täällä olon jälkeen olen oppinut suhteellisen paljon. Ymmärrän nyt enemmän enkä valahda punaiseksi kun joku kysyy minulta jotakin mitä en heti ymmärrä. Kysymys joka minulle on esitetty useimmiten on "De dónde eres?", eli mistä olet kotoisin. Melkeinpä joka ikininen kerta kuulen tuon kysymyksen jossain muodossa. Se ei kuitenkaan haittaa minua, ymmärrän että se kiinnostaa. Kysyttiinhän tätä minun mieheltäkin usein Suomessa, vaikkakaan suomalaiset eivät niin uteliaita ole kuin urugualaiset. Ylpeänä minä aina kerron olevani Suomesta. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Miiau