Pääsiäisunnuntain viettoa ja kuvia Coloniasta

Ollaan viettämässä Pääsiäistä appivanhempien kotona ja nyt istun sängyllä maha täynnä herkkuja. Lounaan valmistimme me ja jälkiruuan tarjosivat he. Ruoaksi laitoimme simpukkakastiketta ja pinaattipastaa. Hyvää oli ja kaikille maistui. Jälkkäriksi oli tarjolla suuren suuri pääsiäismuna ja erilaisia leivoksia. Suurempiakin suklaamunia olen täällä nähnyt. Kaupat alkoivat myydä niitä jo viikkoja sitten. Hassulta näyttää Kinderit niiden vierellä.

Jälkkäri suklaamuna

Sain myös ihka oman pääsiäismunan :)

Nyt ootellaan että kälyn perhe tulee käymään. Perheen pienokaiselle on luvassa suklaamuniaan etsintää. Sitä varten kehittelin liikuntatehtäviä, jotta etsiminen olisi jännittävempää. Suklaamunia anoppini on ostanut aikamoisen kasan. Niiden lisäksi hankittu on myös kauko-ohjattava auto. Tässä perheessä Pääsiäinen on näemmä iso juttu. Itse kyllä olin sitä mieltä että suklaamunat olisivat saaneet riittää, mutta kuten sanoin Pääsiäinen on näemmä hyvin tärkeä ja jokainen taplaa tyylillään.

Eilen tein jälleen ison päätöksen. Minulla on nyt niin paljon aikaa että aivot käy näemmä ylikierroksilla. Päätin että savukkeet saavat jäädä nyt kokonaan pois elämästäni. Tämän päätöksen olen tehnyt jo muutamia kertoja aikaisemminkin, mutta tällän kertaa se tuntuu erilaiselta. Nyt oikeasti haluan lopettaa ja siten välttää tupakoinnin aiheuttamat haitat. Ennen vain halusin haluta lopettaa, siinä se ero. Sain tarpeekseni siitä että epäterveellinen tapa orjuuttaa minua, vaikka tottakai siitä nautintoakin olen saanut. Nautinto ei kuitenkaan ole sen arvoista enää että haluan riskerata terveyteni. Haluan uskoa että voin edelleen nauttia tietyistä hetkistä ilman savukkeitakin ja epätoivon hetkellä vastedes mielummin poljen vaikka jalkaa. Kun tämän päätöksen tein, tulin oikein vihaiseksi siitä miten olen aikaani haaskannut savukkeiden parissa ja samalla miettinyt mahdankohan sairastua sen takia. Joten kirjoittamalla tämän myös tänne haluan sinetöidä päätöksen. Minulle ei ole koskaan ollut helppoa myöntää että tupakoin, joten tämä tuntuu erikoisen vaikealta. Samalla asian myöntäminen tekee päätöksestä todellisemman. Joten olen viimein valmis terveellisempään sekä onnellisempaan elämään ilman haisukääryleitä. 

Tässä vielä kuvia reissustamme Coloniaan. Oli muuten tupakoitsijalle ärsyttävä paikka, sillä vanhalta puolelta ei löytynyt yhtäkään kioskia, joka olisi savukkeita myynyt. Hah, eipä tarvitse tuollaisia asioita enää pohtia. Hyvästi kakkiais-tupakat!

Kotimatkalla pysähdyttiin juustopuodissa, joita on matkan varrella useampikin. Noin kymmenellä eurolla ostettiin super herkullista juusto kilon verran.

-Miiau