Montevideon nimellekin tuli pysähdettyä kun olin ensimmäistä kertaa kävellen sen kohdalla. Toki se posetuskuva piti sitten ottaa. Yleensä täällä näkeekin porukkaa seisoskelemassa eri asennoissa patsaan/kyltin? edessä.
Tänään haimme lounaan pastamyymälästä. Myymälästä voi ostaa esivalmista pastaa ja kastikkeet sille. Lisäksi liikkeessä myydään erilaisia piirakoita. Pastaa on monenlaista ja idea on keittää se valmiiksi kotona. Jos se tehtäisiin valmiiksi myymälässä se todennäköisemmin ehtisi jäähtymään kotimatkalla. Vähänkin ruoan laitosta tietävät, tietävät myös että mikrossa lämmitetty pasta ei ole hyvää. Tästä syystä siis pasta myydään esivalmistettuna.
Paikka muistuttaa pikaruokalaa, mutta sellainen se ei ole. Tässä maassa rakastetaan eri asiointitiskejä ja tässäkin paikassa oli kolme eri tiskiä, jotka meidän piti käydä läpi ennen kuin pääsimme ruokiemme kanssa lähtemään. Yhdellä tiskiltä tilattiin ruoat, yhdeltä noudettiin ruoat ja yhdellä maksettiin ne. Luulisi olevan tehokasta, mutta kun ei ole. Olimme myymälässä ainakin puoli tuntia. Tuntuu hullunkuriselta käydä pyörittelemässä lippulappuja kolmella eri tiskillä.
Mutta mikä valikoima! <3 Ruokaa oli kyllä kiva katsella. Tosin nämä ruoat saa tilattua myös kotiinkin, ilman kotiinkuljetusmaksuja, joten ensi kerralla tilaamme. Lisäksi etukäteen tilattaessa saa tilata hieman erikoisempaa pastaa, jota olisimme tälläkin kerralla ostaneet, mutta heillä ei ollut. Nyt näin ensimmäisen kerran kunniaksi halusi mieheni näyttää minulle tämän paikan. Ja mielenkiintoinen kokemus se minulle olikin.
Kotiin päästyämme keitimme veden ja hetimme raviolit sekaan. Odotimme että ne nousi pintaan ja sitten laitoimme kastikkeen hetkeksi mikroon. Ja ei muuta kuin buen provecho, eli hyvää ruokahalua!
Tänään muuten alkaa Game of Thrones! Jes jes jes jes! Sarjaa on todellakin odotettu, vaikka mä olenkin kirjoja lueskellut ja tiedän mitä tuleman pitää. Sarjaa on kuitenkin kiva katsella sillä pidän sen näyttelijöistä. Mukava ilta siis tulossa. Pitänee hakea hieman extra herkkuja iltaa varten. Olen viimeinkin alkanut pitämään, ainakin vähän, paikallisesta herkusta eli dulce de lechestä. En ole suuri makean ystävä, mutta välillä karkkihammasta alkaa kolottaa. Täällä kuitenkaan ei ole yleistä syödä karkkia, sen sijaan tätä tahnaa, joka on kuin toffeen ja kinuskikastikkeen sekoitus, vedetään napaan monessa muodossa. Sitä laitetaan miltein kaikkiin leivonnaisiin täällä ja jotkut jopa kahviin sokerin sijaan. Paikallinen herkku täällä on myös alfajor, joiden välissä on dulce de lecheä. Näitä löytyy eri paksuisina, eri värisinä ja eri makuisina. Itse pidän keskipehmeistä suklaa alfajoreista, vaikka dulce de leche ei mielestäni mitään maailman parasta olekaan. Ei muuten mitään hajua miten tuo nimi pitäisi taivuttaa. Mutta joka tapauksessa, alan pitää näistä alfajoreista ehkä jopa liikaa ja taidan tänäänkin muutaman hakea telkun ääressä nautittavaksi. Oi näitä elämän pieniä iloja: Game of thrones ja alfajores, ui-jui ja nam nam!
Rauhallista viikonalkua ja ihanaa kevättä Suomeen! Täällä näyttää nyt tältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti