Korvapuusteja ja kohtalokas suukko

Oi mikä päivä! Tänään halusin tehdä monta asiaa liittyen rakkaan mieheni vanhenemiseen. Pyöreitä tulee täyteen, joten halusin nähdä hieman enemmän vaivaa tämän syntymäpäivän eteen. Miekkonen ei halua isoja juhlia, joten satsasin syntymäpäivälahjaan. Tilasin hänen toivomansa kilometri- ja sykemittarin/mb3-soittimen. Onneksi se tänään viimein tuli perille. Tilasin nimittäin ensimmäistä kertaa ebyasta ja täytyy todeta, että hyvin se toimi jopa tälle puolelle maailmaa, vaikka kerkesinkin jo hieman huolestua missä paketti on.

Lahjan lisäksi halusin tehdä itse kortin ja leipoa korvapuusteja. Aamulla suuntasin ostamaan kartonkia korttia varten, jonka jälkeen kävin nopeasti kotona kokoamassa leivontakamppeet mukaani. Syy miksi aioin leipoa appivanhempieni luona, on pikku-uunini, joka ei valitettavasti sovellu noin kahdenkymmenen pullan tekoon. Kotoolta lampsin tänne appivanhempieni luo, jätin kamppeet ja kiiruhdin nopeasti torille tekemään viikottaiset ostokset. Lopulta torireissun ja pikaisen lounaan jälkeen aloin leipomaan. Kardemumma piti korvata pippurilla, mutta muutoin minulla oli kaikki ainekset. Torilta sain kuitenkin urkituksi että kyllä kardemummaa Uruguayssa myydän, muttei joka marketissa. Sain seuraavaa kertaa varten osoitteen josta voin 'cardamomon' käydä ostamassa. Ja sainpas jo tutuksi tulleelle myyjälle kerrottua että olen Suomesta ja meillä sanotaan kiitos, ei spasiba. ;)

Leipominen sujui mallikkaasti ja taikina kohosi komeasti, kuten yllä olevasta kuvastakin näkee. Kortinkin väsäsin sillä välin kun taikina nousi ja siitäkin tuli aika komea. Kortin ohjeet löysin muuten täältä: http://juhlamielella.wordpress.com/2012/11/08/puku-suklaalevy/.

Nappi puuttuu vielä

Povitaskussa on henkilökohtainen viesti synttärisankarille

Seuraava tapahtumasarja oli kuitenkin kaukana komeasta. Kun ensimmäistä pitkoa pätkin pulliksi, tuli anoppini kotiin. Täällä on tapana suukotella kaikki aina tavattaessa, joten tämäkään kerta ei ollut poikkeus. (Suukko annetaan täällä vain toiselle poskelle.) Hän antoi suukon miehelleen, joka avasi oven ja sitten minulle. Minä seisoin keskellä keittiötä, ja minun luotani anoppini jatkoi mieheni tämän hetkiseen työhuoneeseen antaakseen suukon pojalleenkin. Tähän matka kuitenkin päättyi sillä anoppini kompastui ja kaatui. Kaatuminen oli sen verran raju että ambulanssi piti tilata paikalle. Kaatumisella oli lisäksi sen verran kohtalokkaat seuraukset, että hänen olkapäänsä murtui. Nyt odottelenkin että anoppini tulee takaisin kotiin sairaalasta, jonne hän lähti mieheni kanssa jo kolmisen tuntia sitten. Kylläpä tuli harvinaisen kenkku tästä illasta, miehelleni ja hänen anopille siis.

Täytyy kyllä myös ihmetellä miten näitä kommelluksia tuntuu aina sattuvan samoille ihmisille. Anoppini oli meinaan häissämmekin jalkapuolena ja sitä ennen hän oli loukannut toisen jalkansa työmatkalla. Taisi häidemme jälkeenkin jokin kolmaskin onnettomuus olla, mutta se ei ollut niin vakava. Oma äitinikin loukkasi kätensä viime vuonna muistaakseni jopa neljä kertaa. Mistä kummasta johtuu, että nämä ikävät turmat tulevat ketjussa?! Keljuttaa anoppini puolesta, sillä hän kertoi että toivoisi tästä vuodesta tulevan hieman helpompi ja että hän haluaa keskittää energiansa itsestä huolehtimiseen ja stressin vähentämiseen. Toki siihen vielä mahdollisuus on, mutta hänen työtehtävänsä ovat sellaiset että niitä ei voi kukaan muu hoitaa hänen ollessa töistä pois. Tämä tarkoittaa siis töiden kasaantumista ja kuormittumista. Aika olla siis hyvä miniä ja auttaa appivanhempien kotona aina tarvittaessa ja vähän päälle. Tosin olen minä tähänkin asti hyvä miniä ollut.

Keljuttaa myös mieheni puolesta, joka tänä aamuna voivotteli opiskelukiireitään ja iltapäivällä kertoi että hänellä on "pistokoe" huomenna. Illan opiskelut jäivät siis välistä ja nyt on edessä vaikea yö. Huoh! Olin suunnitellut tarjoavani muruselleni mukavan illan hänen vielä ollessa viimeistä kertaa kahdenkympin puolella, mutta tämä suunnitelma jää nyt toteuttamatta. Eipä tälläiset kommellukset koskaan kelloa katso, joten voi voi. Nyt en muuta toivoisi voivani antaa kuin kiireettömän päivän, jolloin hänen ei tarvitsisi miettiä mitään töihin tai opiskeluihin liittyvää. Harmi vaan ettei se ole nyt lähiaikoina mahdollista. Uskon kuitenkin että syntymäpäivälahjani piristää hieman, tai ainakin ajatus sen käyttämisestä kun kiire hellittää. Tärkeämpää kuitenkin on se että voi hyvin kuin yhdet syntymäpäivät.

-Miiau