Toukokuu jo!

Bloggaillussa on ollut pienoinen tauko, kun viimeaikaiset tapahtumat eivät ole olleet sellaisia joista haluaisin kirjoittaa tänne. Asiat raukesivat nyt ja on aika alkaa sopeutumaan muutoksiin. Kuulostaa ehkä ärsyttävänä mystiseltä, mutta sanottakoon vielä se että kaikki on niin hyvin kuin suinkin tässä tilanteessa voi.

Näin tämän huikasevan suuren puun käydessäni torilla.

Pieniä muutoksiakin olen tehnyt. Mainittakoon näistä sosiaalisen median käytön vähentäminen. Facebookille sanoin ainakin toistaiseksi heipat ja haluaisin ajatella etten sinne enää palaa. Alkoi ärsyttämään kyseisen median jatkuvat sääntömuutokset ja enkä halunnut olla tuhlata aikaani sen ikiopiskelijana olemiseen. Viimeinen niitti olikin se kun vain ystävilleni suunnattuja kuvia yhtäkkiä kommentoikin minulle täysin vieras ihminen. Tämä siis johtui sääntömuutoksesta, jota en ollut huomannut. Ja vaikka en mitään sopimattomia kuvia sinne laittanutkaan, periaate on periaate. Tännekin valitsemani kuvatkin ovat huolella valittuja ja olen ottanut niissä huomioon läheisteni yksityisyyden. Onhan päivänselvää että blogia pitäessä esimerkiksi tuleva työnantaja voi blogiin eksyä, joten ihan mitä tahansa ei blogeihin kannattaisi tästäkään syystä laittaa. Harmillisen moni ei kuitenkaan naamiksessa tätä ajattele ja syynä tähän usein onkin ikä. Mediakasvatuksen tärkeys siis kasvaa entisestään ja mitä aikaisemmin sen tabletin lapsensa kouraan antaa pitäisi pelisäännöt tehdä selväksi ja tietoa pitäisi opettaa käsittelemään. Pienet lapset eivät kuitenkaan kaikkea tietoa vielä pysty käsittelemään, joten ihan yksinään lapsen ei tulisi antaa nettiä selata. Huomataanhan mediakasvatuksen puute teinienkin kohdalla. Vai kuinka moni teini osaa ajatella mihin kaikkialle kuvat naamakirjassa tai linnun logolla varustetusta mediasta voisi levitä? Kävihän se källi ihan aikuisellekin, sellaiselle vielä joka ajatteli olevansa valveutunut. Muuttuvat säännöt kuitenkin tekevät tästä niin paljon vaikeampaa. No mutta se siitä.

Muutama kaveri on tokaissut minun pistänen elämäni uusiksi. No niin on tullut tehtyä. Tosin aika luontevaahan se on kun asiaa hetken ajattelee. Menihän minun ympäristökin täysin uusiksi. Ympäristöä ei kuitenkaan noin vain muuteta, joten on muutettava omia asenteitaan ja ajattelutapojaan. Tämä ei tietenkään käy kädenkäänteessä, mutta pikku hiljaa hyvää tulee, eikös vain.

Mitä muuta viimeaikoina olen sitten tehnyt? No ainakin ruokaa. Yritän pitää miehen mahan täynnä tämän puurtaessa opintojensa parissa. Olen niin onnekas miekkoseni suhteen, ettei häntä haittaa etten nykyään kokkaa mitään lihapitoista. Tosin hänen vanhempansa toisinaan hoitaa sen puolen, joten ei hänen tarvinnut kanssani pescetaristiksi kokonaan ryhyää. Sitäpaitsi usein hän kovastikin tykkää siitä mitä keittiössä onnistun loihtimaan.

VAROITUS: Seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa näläntunteen!

Pöytäkin sai uutta väriä

Kiinalaisten lettujen valmistusta

Maku ja koostumus muistutti jonkin verran naan-leipää

Valmiit lämmittelemään kuningattaren syleilyyn

Käristettyjä mustekalarinkuloita, super epäterveellistä, mutta hyvää

Wannabe paellaa, mielettömän hyvää. Täällä mereneläväsäkit eivät maksa maltaita.

Martin Fierro queso y dulce, eli juusto ja makea. Mun uusi rakkaus. <3

Jama oottelee kalahamppareita

Ulkonäkö ei ole ehkä kuin harmpurilaisketjun mainoksissa, mutta eipä ne siellä ravintolassakaan siltä oikeesti näytä

Pinaatti-ricottatäytteiset cannelonit ekaa kertaa itse tehtyinä ansaitsivat huippu arvosanan.

Ruoanlaiton lisäksi maalasin nämä laatikot. Maalaaminen on mielestäni todella rentouttavaa puuhaa. Siinä jotenkin unohtaa kaikki omat murheensa ja voi nauttia siitä että näkee kättensä jäljet. Olen aina tykännyt puuhastella korjaus/ehotushommien parissa. Siksi onkin hieman haikeaa etten tänä kesänä pääse mökille. Mökeillä tunnetusti riittää kaikenlaista puuhastelua ja vaikken mikään Remontti-Reiskan kaltainen nikkari olekaan, pidän mökkitöistä kunhan pääsen jyvälle miten niitä kuuluu tehdä. Toki rakastan myös ansaittua löhöilyä, uimista järvessä ja saunomista mökillä ja näitäkin asioita ikävöin. Pitää keksiä jotakin vaihtoehtoista tekemistä täältä, sillä mökki odottaa kyllä Suomessa paluutani. Enköhän minä siinä onnistu :)

Kuinkas ollakaan, päädyin harmaaseen!

-Miiau