Mietteitä anoppilan sohvalta

Tulin hetkeksi (pariksi päiväksi) pakoon arkea appivanhempien luokse. He eivät tosin kaukana meistä asu, mutta vaihtelua tämäkin. Oikeastaan tulin tänne siksi, koska mieheni "työhuone" on täällä. Viimeaikoina hänellä on ollut runsaasti töitä, joiden takia hänen piti hetkeksi unirytmiäkin vaihtaa jotta yhteydenpito Suomeen olisi mahdollista aikaeroa ajatellen. Mieli ei siis kauhean korkealla ole, kuten arvata saattaa. Sitkeästi ja kuuliaisena työntekijänä hän kuitenkin purskuttaa eteenpäin. Läsnäoloni kuulemma lohduttaa häntä, joten täällä minä sitten makaan sohvalla ja kirjoittelen tänne.

Meri karkaa pois

Tällä hetkellä kaipaamme molemmat vaihtelua rutiineihin. Toukokuun lopussa kiiren pitäisikin hetkeksi hellittää ja silloin aiomme napata auton ja ajaa hetkeksi pois täältä. Tosin minulla on kyllä pitkä lista asioista, joita täälläkin haluaisin tehdä, mutta koska miehelleni asiat ovat täällä niin tutttuja, tekee maiseman vaihto varmasti hyvää.

Täytyy todeta että elän kyllä elämäni parasta syksyä ilmaston puolesta :)

Lohikäärme katselee merelle päin

Kohta olen ollut täällä jo neljä kuukautta. Se tuntuu pitkältä ajalta, vaikka vielä pidempi ajanjakso on vielä edessä. Minulla on jo suuret suunnitelmat sen varalle mitä haluan tehdä kun palamme kotiin. Se seikka kasvattaakin toisinaan koti-ikävääni valtavasti. Olen kuitenkin varma että koti-ikäväkin hellittää kunhan mieheni kiireet vähenee ja meillä on taas aikaa tehdä yhdessä asioita kodin ulkopuolella. 

Koti-ikävääni olen saanut apua yhdeltä anonyymiltä kommentoijalta, jonka kanssa olen ollut kirjeenvaihdossa. Hänkin on suomalainen ja asuu täällä Uruguayssa. Hänen kanssaan olemme vaihtaneet kokemuksiamme ja se onkin ollut minulle hyvin arvokasta. Sain huomata että tunteemme ovat olleet hyvin samanlaisia samassa vaiheessa asuessamme täällä. Hän tosin on jo kauemmin asunut täällä ja oppinut rakastamaan tätä paikkaa sekä näkemään sen hyvät puolet. Minulla on tähän vielä matkaa, mutta hyväksyttyäni että sopeutumiseen kuuluu monenlaisia vaiheita ja ne menevät ohi kunhan sitä vain itse tarpeeksi haluan, olen päässyt jo muutaman askeleen eteenpäin. Ystäväni Suomesta, jolla on myös kokemusta ulkomailla tilapäismuuttajana olemisesta, sanoi sopeutumisen olevan ehkä vielä hankalempaa sen takia kun tietää palaavansa Suomeen. Tämä on itseasiassa aika loogista kun tarkemmin ajattelee. Tällöin tiettyjä asioita ei ole pakko omaksua/hyväksyä ja sopeutuminen vie enemmän aikaa.

Näyttää kuin kalastaja seisoisi veden päällä

Mutta nyt lopetan tämän sopeutumisesta jauhamisen. Ainakin siksi aikaa, kun olen päässyt tässä eteenpäin. Toivottavasti en ole kyllästyttänyt tällä aiheella liikaa. Itseasiassa toivoisin sen olevan avuksi sellaisille, jotka suunnittelevat ulkomaille muuttoa. Jos tätä blogia siis lukee kukaan tällainen henkilö. Sopeutumisongelmia on suotavaa ajatella jo ennen muttoa ja miettiä mitä niiden ilmaantuessa voi niille tehdä. Myös suositeltavaa on perehtyä sopeutumisprosessin eri vaiheisiin. Tämä helpottaa hyväksymään tunteet, joita sopeutuminen aiheuttaa.  

Koitan lähettää teille täältä hieman aurinkoa ja toivon samalla että kesästä tulee upea!

-Miiau